Cat in the Box

Cat in the Box on tikkipeli, jonka juju on se, että kortin maa määritellään vasta kortin pelausvaiheessa. Pieni muutos muuttaa dynamiikkaa yllättävämmäksi ja onnen vaikutus kasvaa. Laatikossa kaikki kissat ovat tai ovat olematta mustia. Peli on suunnattu tikkipelifaneille.

Kissamaista kvanttifysiikkaa

Pakassa on 45 korttia: numerot 1–9 viiteen kertaan. Pelaajien määrä tosin vaikuttaa siihen, mitkä kortit pelikierrokselle otetaan mukaan; isompia kortteja poistetaan pienemmillä pelaajamäärillä. Alkuvalmistelut ovat nopeat. Kun on katsottu, että kortteja on oikea määrä, kortit sekoitetaan ja jaetaan pelaajien kesken. Pelilauta levitetään pöydälle ja jokaiselle pelaajalle jaetaan omat pelimerkit ja pelaajalauta, jonne omia pelimerkkejä sijoitetaan myös yksi jokaiselle värille, merkitsemään että pelaaja voi pelata kaikkia värejä.

Ennen kuin tikkejä pelataan, jokainen heittää yhden käsikortin pois ja kertoo kuinka monta tikkiä aikoo voittaa. Tämä onkin tärkeä vaihe, sillä pisteitä saa paitsi tikeistä, myös onnistuneesta ennustuksesta. Strategioita korttien poisheittoon on lukuisia. Kannattaa pitää mielessä, että jokaista numeroa on viisi kappaletta, mutta pelilaudalle mahtuu maksimissaan neljä. Lisäksi vierekkäisten numeroiden omistamisesta on etua, jos onnistut tekemään juuri niin monta tikkiä kuin ennustatkin. Ihan mitä tahansa lukumäärää ei voi myöskään valita; pelaajakortissa on pelaajamäärästä riippuen vaihtoehdot tikkimäärästä jota tavoitella.

Tikkipeli itsessään on varsin suoraviivaista. Pelikierroksen aloittava pelaaja ilmoittaa värin, jota pelataan. Kukin värin ja numeron yhdistelmä voidaan pelata vain kerran, ja pelaaja lisääkin pelimerkkinsä pelilaudalle asettaessaan korttinsa, esimerkiksi ”sininen 7”. Tämän jälkeen yksikään toinen seiska ei voi enää olla sininen. Pelissä on maantuntopakko, mutta koska kaikki kissat ovat mustia, pelaaja voi päättää, että hänellä ei ole enää pyydettyä maata, jolloin voi pelata jotain toista maata. Silloin pelaaja joutuu sulkemaan pyydetyn värin, jonka jälkeen hän ei voi pelata enää kyseistä väriä tässä jaossa. Toisaalta pelaamalla valttia voi voittaa tikkejä.

Tikki menee isoimman valtin pelaajalle, tai jos valtteja ei pelattu, sille joka pelasi isoimman kortin pyydettyä väriä. Tikin voittaja aloittaa myös seuraavan tikin, ja näin jatketaan, kunnes jako loppuu.

Pisteenlasku ja pelikierroksen päätös

Kierros päättyy, kun pelaajilla on jäljellä enää yksi kortti, tai kun tulee paradoksi eli joku pelaajista ei pysty enää pelaamaan korttia. Koska kortteja on enemmän kuin pelilaudalla tilaa ja värejä voi myös sulkea itseltään pois, voi pelaaja joutua tilanteeseen, jossa kädessä jäljellä olevat kortit eivät enää sovi pelilaudalle. Paradoksin aiheuttanut pelaaja paljastaa kätensä, ja saa kyseisestä jaosta miinuksia keräämiensä tikkien verran, eikä myöskään hyödy enää ennustuksestaan, vaikka se olisi oikeaan osunutkin.

Muut pelaajat saavat ensin peruspisteitä voittamiensa tikkien lukumäärän verran. Jos ennustus osui täsmälleen oikeaan, pelaaja saa pisteitä myös suurimmasta yhtenäisestä pelimerkkiasetelmastaan pelilaudalla. Tämän vuoksi pelaaja voi saada hyvän pistesaldon, vaikka olisikin onnistunut voittamaan vain yhden tikin. Kierroksia pelataan yhtä monta kuin pelaajiakin on.

Mustien korttien lumo

Pelaaminen on sujuvaa ja pelin tilanne on helppo hahmottaa pelilaudan ansiosta. Keskittymistä ja tarkkuutta peli ilman muuta vaatii, joten vaikka pelin säännöt oli helppo opettaa yhdeksänvuotiaallekin, suositusikäraja 14 on perusteltu. Nuorimmalta testipelaajalta mielenkiinto herpaantui harjoituspelin jälkeen. Peli ja pisteenlasku ovat suoraviivaisia, mutta pelin tenho syntyy vastapelaajien liikkeisiin reagoinnista ja riskien ottamisesta. Mikäli yllätyshetket eivät ole mieleen, kissat on parempi jättää laatikkoon, sillä pelissä tulee vastaan yllätyksiä strategisimmillakin pelaajalle. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saattaa hyvinkin sinne itse langeta.

Paradoksit ovat itselleni pelin suola. Sillä varsin usein paradoksi voi sotkea muidenkin kuin paradoksiin joutuneen pelin – tikkiennustuksella on iso vaikutus pisteisiin, joten pelin loppuminen odottamattoman aikaisin voi viedä pistesaaliin helposti käsistä. 

Cat in the Box itsessään on erinomainen, omintakeinen ja tarjoaa niin onnistumisen hetkiä kuin kaipuuta revanssiin kun voitto lipuu käsistä. Peliä uskaltaa suositella helposti tikkipeleistä pitävälle, mutta kenelle tahansa jolle pelin optimointi ja vahvan vuorovaikutuksen peli maistuu. Harjoituskierrosten jälkeen peli jakoi peliporukan kahtia – osa halusi pelata useamman kerran, jolloin strategisessa mittelössä päästiin kunnolla vauhtiin, mutta kaikkien mieleen peli ei ollut. Kun säännöt on hallussa, peli sopii myös erinomaisesti filleriksi muiden pelien välillä.

Mitä pitäisi ottaa huomioon?

Oma kappale ja kuvat ovat Deluxe-versiosta, joka eroaa perusversiosta siten, että pelilaudassa on upotukset, ja pelimerkit ovat pahvilaattojen sijasta mukavasti teemoiteltuja. Alkuperäistä japanilaista Cat in the Boxia on kyllä hyvin vaikea löytääkään. Colossal Cat in the Box on komea versio, jossa kaikki paitsi kortit on suurempaa kuin tavallisessa Deluxe-versiossa.

Suosittelen korttisuojien hankkimista välittömästi. Korttien musta sävy saa naarmut ja kulumisen näkymään heti. Inserttiä joutuu valitettavasti tuunaamaan, kun korttisuojat on paikallaan. Tästä huolimatta pelin kuvitus on suloinen ja selkeä.

Yhteen keskustelua nostaneeseen aiheeseen voisin silti puuttua – punaisen värin eli valtin pelaamiseen. Tässä kohdin sääntökirjaa saa jonkun verran selailla. Valtilla ei voi aloittaa ennen kuin joku on ”avannut sen” eli päättänyt pelata valtin, kun jotain muuta väriä on pelattu, tai jos pelaajalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa (eli keltainen, sininen ja vihreä on jo suljettu tai täynnä).

Faktat Cat in the Boxista

Suunnittelijat: Muneyuki Yokouchi (横内宗幸)

Julkaisijat: Hobby Japan, Bézier Games (2022)

Mutkikkuus: Kohtuullisen suoraviivainen tikkipeli, säännöt oppii yhdellä pelikerralla helposti. Jos tikkipelit ovat entuudestaan tuttuja, peliin on helppo tarttua. Jonkun pelaajista on hyvä opetella perussäännöt ennen pelin aloitusta. 

Onnen vaikutus: Korkeahko. Oman suunnitelman voi laatia pitkälle, mutta koska korttien väri määrittyy vasta pelatessa, tilanne voi muuttua nopeasti ja paradoksi voi yllättää.

Vuorovaikutus: Muiden pelaajien peliä on syytä seurata tarkkaan, olla valmis hiomaan omaa strategiaa muiden valintojen perusteella – ja toisen tikkiennusteen tai nappulasijoittelun sabotointi saattaa hyvinkin siivittää voittoon.

Teema: Peli on abstrakti, mutta Schrödingerin kissan poseeraus asennosta toiseen on onnistunut valinta. 

Uudelleenpelattavuus: Korkea, muodostuu pelin tuoreesta näkökulmasta tikkipeleihin.

Saavutettavuus: Pelivärit ovat perinteiset keltainen, punainen, sininen ja vihreä, mutta koska kaikki kortit ovat mustia, värisokeilla ei ole ongelmia. Laudan väreillä ei myöskään ole suuremmin merkitystä ja pelaajien nappulat ovat erilaisia myös kuvioiltaan, joten vain väriin ei tarvitse tukeutua.

Pelaajamäärä: 2–5, mutta kaksinpeliksi tätä ei kannata hankkia.

Pituus: Noin 10 minuuttia pelaajaa kohden.