Cascadia

Cascadia-sanalla viitataan maantieteelliseen The Pacific Northwest -alueeseen, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan luoteisosissa, Tyynenmeren rannikolla. Aivan tarkkoja rajauksia alueelle ei ole, mutta esimerkiksi yhtenä määritelmänä pidetään Kaskadivuoriston läntisiä merenranta-alueita. Sinne tämä Randy Flynnin suunnittelema ja Flatout Gamesin julkaisema peli sijoittuukin.

Cascadia on saavuttanut lyhyessä ajassa useita lautapelipalkintoja, joista viimeisimpänä on arvostettu Spiel des Jahres -palkinto tältä vuodelta. Aivan ansaitusti Cascadia on palkintonsa napannut, sillä kyllähän tätä Beth Sobelin kuvituksen kaunistamaa laattojenasettelua pelaa oikein mielellään. 

Eläimiä elinympäristöihin

Cascadiassa kukin pelaaja rakentaa omaa maisemaansa elinympäristölaatoista ja eläinmerkeistä. Elinympäristölaattoihin on kuvattu viittä eri elinympäristöä (vuoristo, joki, metsä, kosteikko ja preeria) ja samaten eläinmerkeissä on viittä eri eläinlajia (kettu, karhu, lohi, peura ja haukka).

Alkuvalmistelut tekee ripeästi. Pelaajille jaetaan aloituslaatat, elinympäristölaattoja otetaan pelaajamäärän mukaisesti varantoon ja jokaiselle eläinlajille valitaan pisteytyskortti. Lopuksi neljä elinympäristölaattaa käännetään näkyviin ja niille nostetaan eläinmerkkipussista pariksi eläinmerkit. Sittenpä peli onkin jo valmis alkamaan.

Vuorollaan pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista laatan ja eläinmerkin pareista ja asettaa sen omaan maisemaansa. Pelaaja voi asettaa laatan maisemaansa kuten haluaa, välittämättä samanlaisten elinympäristöjen jatkuvuudesta. Laatan asettamiseen kannattaa kuitenkin käyttää hetki aikaa, sillä pelin lopussa jokainen pelaaja saa pisteitä suurimmasta yhtenäisestä elinympäristöstään kussakin elinympäristötyypissä.

Elinympäristölaattoihin on kuvitettu lisäksi 1–3 eläintä, joita voi asettaa kyseiselle laatalle. Laatan asettamisen jälkeen pelaaja asettaa samalla vuorolla valitsemansa eläinmerkin sopivalle laatalle, jonka ei siis ole pakko olla sama laatta kuin minkä pelaaja valitsi kyseisellä kierroksella. On myös hyvä huomioida, että kullekin laatalle mahtuu vain yksi eläinmerkki. Jos kierroksella valitulle eläinmerkille ei löydy sopivaa laattaa tai pelaaja ei halua käyttää sitä, eläinmerkki palautetaan pussiin. Eläinmerkeistäkin on tarjolla pisteitä, jos niitä saa asetettua omaan maisemaansa pelin alussa valittujen pisteytyskorttien mukaisesti, joten eläinmerkin asettaminen kannattaa myöskin pohtia huolella.

Kun pelaaja on asettanut laatan ja eläinmerkin maisemaansa, käännetään varastosta uusi laatta ja eläinmerkki valittujen tilalle ja seuraava pelaaja aloittaa vuoronsa. Pelaajamäärästä riippumatta jokaisella pelaajalla on aina pelissä 20 vuoroa aikaa rakentaa omaa maisemaansa ja kerryttää potentiaalista pistesaldoaan. Kun viimeinenkin pelaaja on pelannut 20. vuoronsa, peli päättyy, eläinkortit ja suurimmat yhtenäiset elinympäristöt pisteytetään ja eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Vaihtelua vaihtoehdoilla

Cascadia on siis varsin suoraviivainen peli ja jokainen vuoro on käytännössä samansisältöinen: valitse laatan ja eläinmerkin pari ja aseta se maisemaasi. Vaihtelua peliin tuovat pelin alussa eläinlajeille valittavat pisteytyskortit. Kullekin eläimelle on neljä erilaista pisteytyskorttia, joista yksi valitaan summassa tai pelaajien yhteispäätöksellä kyseiselle pelikerralle. Pisteytyskortti määrittelee, miten kyseisen lajin merkkejä kannattaa asettaa maisemaansa, jotta niistä saisi pisteitä. Koska pisteytyskortteja on joka eläinlajille tosiaan se neljä kappaletta, erilaisia pisteytyskombinaatioita on tarjolla runsaasti.

Cascadia ei ole myöskään täysin ryhmäpasianssia, vaan muiden pelaajien toimia kannattaa seurata pelin aikana. Suurimmista yhtenäisistä elinympäristöistä on jaossa lisäpisteitä niille pelaajille, joiden suurimmat elinympäristöt ovat isoimpia verrattuna muiden pelaajien elinympäristöihin kussakin elinympäristötyypissä. Tämä tuo peliin mukavasti pientä kilpailuasetelmaa.

Tuurin vaikutusta on pyritty tasoittamaan jonkin verran säännöissä. Jos pelaajan aloittaessa vuoroaan kaikki tarjolla olevat eläinmerkit ovat samaa lajia, ne vaihdetaan uusiin eläinmerkkeihin. Jos taas tarjolla olevista eläinmerkeistä kolme on samaa lajia, pelaaja voi halutessaan vaihdattaa kyseiset eläimet uusiin. Molemmissa tilanteissa tarjolla olleet eläinmerkit laitetaan syrjään ja pussista nostetaan uudet tilalle. 

Lisäksi tuuria tasoitetaan pelin aikana ansaittavilla kävyillä (pelissä näitä kutsutaan luontomerkeiksi). Pelaaja voi halutessaan käyttää vuorollaan käpyjään, jolloin hän voi valita minkä tahansa tarjolla olevista laatoista ja eläinmerkeistä – niiden ei siis tarvitse olla valmis pari, kuten normaalisti pitäisi. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi käyttää kävyn vaihtaakseen haluamansa määrän eläinmerkkejä uusiin tai säästää ne ja ansaita niistä pisteitä pelin lopussa. 

Loistavaa laatoitusta

Cascadia yksinkertaisesti vaan toimii loistavasti. Se on helppo “myydä” ja opettaa uusille pelaajille, siinä on sisältöä juuri sopivasti kestoonsa nähden (ja kestokaan ei kauheasti muutu pelaajamäärästä huolimatta) ja se tuottaa juuri sopivasti pohdittavaa olematta liian kevyt tai liian raskas. Tähän mennessä kaikki, joille olen opettanut Cascadian, ovat tykänneet siitä. Yksi ystävä jopa pohti ostavansa kopion pelistä myös itselleen pelaamisen jälkeen.

Laatikon kyljessä mainittu 10 vuoden ikäsuositus kuulostaa omiin korviin vähän turhan korkealta, sillä en näe mitään syytä, miksi esimerkiksi jo 8-vuotiaat lapset eivät voisi aivan hyvin pelata Cascadiaa keskenään tai aikuisten kanssa ja pärjätä siinä. Tietysti vähemmän pelanneelle lapselle sekä elinympäristö- että eläinpisteytysten miettiminen ja suunnitteleminen etukäteen voi olla haastavaa. Toisaalta, säännöissä esitellään myös erillinen “perhevariantti”, jossa eläimistä saa pisteitä lajiryhmittymien suuruuden perusteella ja jossa voi myös jättää pois kilpailun suurimmista yhtenäisistä elinympäristöistä.

Cascadian pelaamista helpottaa varmasti jatkossa myös pohjoismainen laitos, joka ilmestynee joulukuun puolella. Toivoisinkin, että Cascadia löytäisi tiensä mahdollisimman monen perheen pukinkonttiin, sillä onhan se vain mainio (perhe)peli! Sinällään Cascadia ei tuo lautapelitarjontaan mitään upouutta tai ennennäkemätöntä, mutta yhdistelee tuttuja ja mielekkäitä pelimekaniikkoja luoden sen verran sujuvan ja viihdyttävän kokonaisuuden, että sitä pelaa mielellään. Eikä mainitsemani Beth Sobelin kuvitus haittaa yhtään, vaan tekee pelistä vieläpä miellyttävän katsella.

Enpä tosiaan keksi erityisesti mitään kritisoitavaa Cascadiasta. Jos nyt aivan rupean nillittämään, niin voisinhan tietysti ihmetellä, miten pelissä voi olla preerialaatta, jolle voi asettaa vain lohen, sillä en pysty käsittämään, miten lohi elelee preerialla. Okei, ehkä pelaajat, joita kiinnostaa lähinnä raskaat, pitkät ja monisääntöiset pelit, eivät aivan hirveästi saisi iloa Cascadiasta. Minulle Cascadia kuitenkin edustaa hienosti nykyaikaista pelisuunnittelua, jossa parhaimmillaan yhdistyy kompakti kokonaisuus kauniiseen ulkokuoreen. Vahva suositus täältä siis Cascadialle!

Faktat Cascadiasta

Suunnittelija: Randy Flynn

Julkaisija: Flatout Games (2021)

Mutkikkuus: Säännöiltään Cascadia on suoraviivainen ja simppeli: valitse laatta ja eläinmerkki ja aseta ne omaan maisemaasi. Eläinkohtaiset pisteytyskortit tuovat peliin sopivasti tavoitteellisuutta, mutta siitä huolimatta peli ei muutu vaikeaksi. Pelissä on mukana myös erillinen perhepelipisteytys, jossa eläinkohtaisia pisteytyskortteja ei käytetä, jolloin pelaaminen lasten kanssa helpottuu entisestään.

Onnen vaikutus: Satunnainen laatan ja eläinmerkin yhdistelmien tarjonta osuu joillain vuoroilla paremmin kohdalle kuin toisilla, mikä voi välillä harmittaa, kun esimerkiksi juuri toivottua eläintä ei ole tarjolla. Pelissä menestyminen ei kuitenkaan ole kertaakaan kaatunut onnen vaikutukseen.

Vuorovaikutus: Hyvin vähäistä. Edellinen pelaaja voi ottaa haluamasi parin nenäsi edestä, mutta muuten jokainen pelaaja saa rauhaksiin luoda omaa maisemaansa. Loppupisteytyksessä on jonkin verran pelaajien välistä kilpailua laajimpien yhtenäisten aluekokonaisuuksien suhteen. 

Teema: Cascadia on ulkoasultaan lempeän kaunis ja eläinaiheinen sisältö varmasti helpottaa pelin pelaamista monenlaisissa peliryhmissä. Noh, biologisesti katsottuna peli ei välttämättä kestä teemallista arviointia (edelleen pohdin, miten lohen voi asettaa preerialle), mutta ei tätä peliä olekaan tehty opettamistarkoitukseen.

Uudelleenpelattavuus: Vaihtelevat pisteytyskortit ja satunnaiset laatta ja eläin -parit muokkaavat pelikertoja sopivasti, jotta jokainen pelikerta ei tunnu samalta. Sisällöltään Cascadia kuitenkin on laattojen asettelua kerrasta toiseen, eli huimaa kokemuksellista vaihtelua pelikertojen välillä ei kannata odottaa. Kokonaisuutena Cascadia on silti niin mukiinmenevä ja soljuva paketti, että sitä pelaa oikein mielellään useamminkin.

Kieliriippuvuus: Tekstiä on käytännössä sääntöjen lisäksi ainoastaan pisteytyskorteissa ja pisteytyksetkin on kuvattu korteissa symbolein. Varsin kielivapaasta pelistä on kysymys. Arvostelun kirjoitushetkellä peliä ei vielä ole tarjolla suomeksi, mutta suomennettu versio on tulossa markkinoille loppuvuoden aikana.

Pelaajamäärä: 1–4

Pituus: 30–45 minuuttia. Pelaajamäärällä ei juurikaan ole vaikutusta pelin kestoon, vaan vuorot nasahtelevat varsin ytimekkäästi eteenpäin pelaajamäärästä riippumatta.