Kategoriat
Säännöt

Carolus Magnus

Kaarle Suuri on vaatinut kilpailevia perillisiään (pelaajia) rakentamaan linnoja hänen turvakseen ja mukavuudekseen paikkoihin, joissa hän vierailee matkojensa aikana. Tehdäkseen tämän, pelaajien on kilpailtava viiden aatelissuvun, paladiinien, joiden kautta keisari hallitsee maitaan, palveluksista.

Leo Colovinin peli.

Lue Carolus Magnuksen arvostelu.

Pelin sisältö

  • Säännöt italiaksi, englanniksi ja ranskaksi
  • 15 pelilaudan kappaletta, jotka kuvastavat keisarikunnan alueita.
  • 5 viiden numerolaatan sarjaa (2 mustaa, 2 valkoista ja harmaa)
  • 4 ”hovia”, neliskulmaista laattaa, joissa on linnan kuva
  • 2 pussia
    • toisessa on 200 paladiineja esittävää puukuutiota viittä eri väriä. Kukin väri edustaa yhtä viidestä paladiinisuvusta.
    • toisessa on
      • 1 keltainen nappula, eli itse keisari
      • 4 noppaa
      • 5 sukutunnusta (puusylinteriä) viidessä eri värissä
      • 30 linnaa kolmea eri väriä (musta, valkoinen, harmaa)

Huom: Pelin uusien ja epätavallisten ominaisuuksien vuoksi on suositeltavaa pelata ensin kahden hengen peliä. Se on helpoin ymmärtää ja oppia. Vaikka haluaisitkin pelata heti kolmen tai neljän hengen peliä, lue silti kahden pelaajan säännöt. Lopussa luetellaan kolmen ja neljän pelaajan versioiden erot.

Peli kahdelle pelaajalle

Alkuvalmistelut

  • 15 aluetta asetellaan ympyrään pöydälle siten, että niiden välillä on tilaa.
  • Kaarle Suuri asetetaan sattumanvaraiselle alueelle.
  • Puukuutiot asetetaan ympyrän keskelle, kuten myös sukujen tunnukset (sylinterit).
  • Viisitoista kuutiota (kolme kutakin väriä) asetetaan sattumanvaraisesti alueille siten, että kullakin alueella on yksi kuutio.
  • Kumpikin pelaaja ottaa kymmenen samanväristä linnaa, samanvärisen sarjan numerokiekkoja (numerot 1, 2, 3, 4 ja 5) ja linnoituskortin.
  • Muita osia (kolmea noppaa lukuunottamatta) ei tarvita pelissä.
  • Kumpikin pelaaja heittää seitsemää noppaa (ensin kolmea, sitten kolmea ja lopuksi yhtä) ja ottaa noppien näyttämät kuutiot (kruunusymboli tarkoittaa vapaavalintaista kuutiota). Nämä kuutiot ovat pelaajien reservi, ja ne on pidettävä siten, että vastapelaaja voi nähdä ne.

Asettele varusteesi siististi eteesi. Esimerkiksi, vasemmalta oikealle, 7 kuution paladiinireservi, linnat, laatat (numeropuoli ylös), hovikortti. Jätä paljon tilaa hovikorttisi oikealle puolelle – tarvitset sitä pelin aikana paladiinejasi varten. (kts. kuva 1)

Kierroksen kulku

Kukin kierros koostuu avausvaiheesta ja sitä seuraavasta toimintavaiheesta. Avausvaiheessa pelaajat ratkaisevat sekä pelijärjestyksen että sen, kuinka kauas he voivat keisaria siirtää. Toimintavaiheessa kukin pelaaja tekee vuorollaan kolme perättäistä toimintoa: 1. laittaa peliin kolme paladiinia (kuutiota) reservistään; 2. siirtää keisaria (ja jos niin käy, rakentaa linnan alueelle, jolle keisari pysähtyy); 3. heittää noppaa täydentääkseen kuutiovarastonsa.

Avausvaihe. Pelaajat valitsevat vuorotellen numerolaatat jäljellä olevista ja asettavat ne eteensä pöydälle. Numerot eivät saa olla samat. Ensimmäisellä kierroksella aloittaja valitaan satunnaisesti, siitä eteenpäin aloittaja on edellisellä kierroksella pienemmän numeron ottanut. Toinen pelaaja ei saa valita samaa numeroa kuin aloittaja (poikkeus: jos kummallakin pelaajalla on jäljellä ainostaan sama numero, saa sen luonnollisesti pelata. Tällöin ensimmäisenä pelattu laatta katsotaan pienemmäksi.). Kun kaikki numerolaatat on käytetty, otetaan ne takaisin ja aloitetaan alusta.

Numerolaatoilla on kaksi ominaisuutta: ensinnä ne määrittelevät vuoron pelijärjestyksenpienin numero aloittaa. Toisaalta ne määrittelevät myös sen, kuinka monta aluetta pelaaja voi siirtää Kaarle Suurta.

Toimintavaihe. Pelaaja, joka valitsi pienemmän numeron valintavaiheessa, tekee seuraavat kolme toimintoa, tässä järjestyksessä. Sen jälkeen on toisen pelaajan vuoro tehdä samat toiminnot.

1. Pelaa kolme paladiinia (puukuutiota)

Pelaaja valitsee kolme paladiinia reservistään ja pelaa ne joko (a) hoviinsa (eli linnakekorttinsa oikealle puolelle) tai (b) laudalle yhdelle tai useammalle alueelle.

Reservissä olevilla kuutioilla ei ole pelillistä merkitystä. Pelattuja kuutioita ei voi siirtää tai poistaa, ne pysyvät pelin loppuun asti siellä minne ne asetit.

a) Jos kuutiot pelataan hoviin, ne asetetaan riviin linnakekortin oikealle puolelle samanvärisen ympyrän kohdalle. Tarkoituksena on saada kontrolli väreistä pelaamalla hoviinsa enemmän kuutioita kuin vastapelaaja. Jos kummallakin on yhtä monta, kontrolli pysyy sillä, jolla se alunperin oli. Kun saat kontrollin jostain suvusta, ota sen tunnus (sylinteri) ja aseta se hoviisi oikean värisen ympyrän päälle: se osoittaa, että hallitset kaikkia laudalla olevia sen värisiä kuutioita.

b) Toinen vaihtoehto on pelata kuutioita suoraan laudalle. Se voi olla hyvinkin hyödyllistä, koska – kuten tulemme näkemään – kuutioiden enemmistöillä on ratkaiseva vaikutus alueiden omistukseen. Toisaalta, se on hyvin riskialtista, sillä on helppoa menettää värin kontrolli, jolloin uskolliset paladiinisi ovatkin vaarallisia vastustajia. Ja, tietysti, jokainen paladiini laudalla on pois hovistasi. Siksi onkin suositeltavaa olla pelaamatta kuutioita laudalle liian aikaisin. Loppupelissä se voi olla ratkaisevaa.

2. Siirrä keisaria

Kun paladiinit on tuotu peliin, Kaarle Suuri siirtyy myötäpäivään alueilla. Kaarlen on siirryttävä vähintään yksi alue ja enintään pelaajan numerolaatan osoittama määrä.

Jos Kaarle Suuri päätyy alueelle, jolla pelaajalla on enemmistö kuutioita, saa hän asettaa linnansa alueelle. Mutta varo! Jos enemmistö onkin vastapelaajalla, saa hän linnansa alueelle!

Esimerkiksi, pelin alussa jokaisella alueella on yksi kuutio. Oletetaan, että pelaaja on saanut punaisen kontrollin (pelaamalla punaisen kuution hoviin ja saamalla siten punaisen sylinterin): jos tämä pelaaja nyt siirtää Kaarle Suuren alueelle, jossa on yksi punainen kuutio, saa hän pystyttää linnansa sinne. Alkuvaiheissa pelaajat saavat linnoja lähes joka vuoro, myöhemmin se käy vaikeammaksi.

3. Paladiinireservin täydennys

Lopuksi pelaaja saa uusia kuutioita. Pelaaja heittää kolmea noppaa ja ottaa noppien osoittamat kuutiot reserviinsä. Jos käy niin, että jonkunväriset ritarit loppuvat, pelaajien tulee palauttaa kuutioita takaisin hovistaan. Jos kumpikin palauttaa saman määrän, ei pelin tilanne muutu. Jos tämä ei ole mahdollista, voi pelaaja jolla on enemmän kuutioita palauttaa osan ja merkitä esim. yhdellä kuutiolla viittä kuutiota asettelemalla kuutionsa eri tavalla.

Pelaajan vuoro loppuu siihen, ja vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Sen jälkeen tulee uusi valmisteluvaihe. Edellisellä kierroksella pienimmän numeron pelannut pelaaja valitsee ensimmäisenä.

Linnat ja alueet

Linnat. Voittaakseen pelaajan on rakennettava kaikki linnansa. Linnojen rakentamiseen on kaksi edellytystä: pelaajalla on oltava enemmistö paladiineja alueella ja keisarin on pysähdyttävä alueelle.

Enemmistöt ovat aluksi selkeitä, kun joka alueella on vain yksi paladiini, mutta myöhemmin kun pelaajat yrittävät valloittaa toistensa alueita, tilanne käy mutkikkaammaksi.

Käytännössä, pelaajat laskevat kontrolloimiaan värejä edustavien paladiinien määrän. Se, jolla niitä on alueella enemmän, rakentaa linnan. Tasapelin sattuessa kumpikaan ei rakenna linnaa.

(Jos keisari pysähtyy alueelle, jossa on paladiini, jota kumpikaan pelaajista ei kontrolloi, mitään ei tapahdu.)

Vastustajan alueiden valloittaminen. Alueiden omistaminen on harvoin pysyvää. Jokainen muutos värien kontrollissa tai uusien paladiinien ilmestyminen laudalle järkyttävät tilannetta.

Kun keisari pysähtyy alueelle, jossa on jo linna, tarkista kenellä on enemmistö ja laske myös linna mukaan, aivan kuin se olisi aluetta hallitsevan pelaajan paladiini.

Jos enemmistö ei ole muuttunut tai jos tilanne on tasan, kaikki säilyy ennallaan. Jos enemmistö taas on muuttunut, linna poistetaan ja korvataan toisen pelaajan linnalla.

Yksinkertainen ja tyypillisin tilanne, jossa valtaus tapahtuu esitetään kuvassa 2. Musta linna osoittaa mustan pelaajan hallitsevan aluetta sillä hetkellä. Musta kontrolloi kahta vihreää paladiinia, valkoinen vain yhtä punaista. Näin ollen mustalla on ylivoima kolme vastaan yksi (linna mukaanlukien). Mutta entä jos valkoinen kaappaisikin kontrollin vihreässä pelaamalla tarpeeksi vihreitä kuutioita hoviinsa? Tällöin valkoisella olisi enemmistö, kolme vastaan yksi (kuutiot vastaan linna) ja jos keisari pysähtyisi alueella, musta linna vaihtuisi valkoiseksi.

Alueiden yhdistäminen

Eräs pelin tärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on alueiden yhdistäminen. Kun kahdella vierekkäisellä alueella on samanvärinen linna, ne yhdistyvät yhdeksi isoksi alueeksi. Kaikki vanhoilla alueilla olleet paladiinit ja linnat ovat nyt uudella alueella. Nämä isot alueet ovat voimakkaampia kuin pienet, koska niitä puolustaa useampi linna. Samalla ne ovat myös houkuttelevampia tavoitteita, koska kun ne vallataan, kaikki linnat vaihtavat omistajaa.

Kun alueet yhdistetään, ne eivät voi enää erota. Niitä käsitellään yhtenä alueena, jossa on joukko paladiineja ja yhtä monta linnaa kuin pienempiä alueita. Samoin toimitaan myös keisarin liikkuessa, isolle alueelle liikkuminen on vain yksi askel. Ja jos pystyt valloittamaan suuralueen viereisiä alueita, nekin liitetään osaksi aina vain suurempaa aluetta!

Kuvassa 3 keisari on juuri saapunut alueelle B, jonka valkoinen on juuri valloittanut mustalta kuvan 2 esimerkissä. Valkoisella oli aiemmin linnat alueilla A ja C ja voi siten muodostaa suuremman alueen, jossa on kolme pienempää aluetta, kolme linnaa ja kuusi paladiinia (kts. kuva 4).

Hovielämää: vastustajan reservien tarkkailu

Pelin aikana on syytä tarkkailla huolella vastustajasi reservejä: ne kertovat hänen ”potentiaalinsa” seuraavalla vuorolla.

Esimerkiksi, kuvassa 5 näemme kahden pelaajan hovit ja reservit. Valkoisella on tällä hetkellä punainen (7 vs 6) ja vaaleanpunainen (8 vs 5) kontrolli, kun taas mustalla on sininen (8 vs 6), keltainen (6 vs 5) ja vihreä (5 vs 3). On valkoisen vuoro. Hän huomaa, että vaaleanpunainen kontrolli on tällä hetkellä turvassa, mutta punainen on uhattuna: mustalla on kolme punaista kuutiota, joilla hän voisi kaapata kontrollin seuraavalla vuorollaan. Valkoinen voisi kyllä puolustautua pelaamalla kaksi punaista kuutiota tai toisaalta hyökätä pelaamalla kaksi keltaista kuutiota, ottaen keltaisen kontrollin. Kumpi on parempi? Yleisesti ottaen, puolustus. Huomaa, että laskemisen helpottamiseksi kuutioriveissä on pieni väli viiden kuution välein.

Vastahyökkäys!

Puolustus ei ole aina paras vaihtoehto: pelin lähetessä loppuaan tarjoutuu usein tilaisuuksia dramaattisiin käännöksiin.

Kuvassa 6 näemme tilanteen laudalla, johon kuvan 5 hovit liittyvät. On yhä valkoisen vuoro… ja tilanne näyttää pahalta! Keisari on alueella A. Mustalla on kaksi voimakasta aluetta, A ja C, kun taas valkoisella on vain kaksi heikkoa aluetta, B ja D. Jos olisi mustan vuoro, peli olisi käytännössä ohi: hän vain siirtäisi keisarin alueelle B (jossa hänellä on jo enemmistö, valkoisen linnasta huolimatta) ja siten yhdistäisi alueet A, B ja C valtavaksi kuuden linnan alueeksi. Mutta nyt ei ole mustan vuoro. Valkoinen on pelannut kolmoskiekon ja voi siten siirtää keisaria yhden, kaksi tai kolme askelta. Yksi askel olisi selvä itsemurha, joten valkoinen harkitsee alue D:n tuomaa tilapäistä turvaa.

Mutta on parempikin vaihtoehto: mustalla on enemmistö (9 vs 3) alueella C, mutta siihen sisältyy kolme keltaista kuutiota, mikä on alueen heikkous… ja valkoisella on kolme keltaista kuutiota reservissään. Siispä valkoinen pelaa kaksi näistä kuutioista hoviinsa, saaden keltaisen kontrollin itselleen ja pelaa sitten viimeisen keltaisen kuution alueelle C. Sen jälkeen valkoinen siirtää keisarin sinne ja valloittaa alueen enemmistöllä 7 vs 6 (4 keltaista, 2 punaista ja pinkki vs 2 vihreää, sininen ja 3 linnaa)! Kolme mustaa linnaa vaihtuu valkoisiksi ja alueet B ja D liittyvät alueeseen C ja näin valkoinen on noussut tappion partaalta voimakkaan viiden linnan alueen omistajaksi!

Pelin loppu

Peli loppuu kun toinen pelaajista saa kaikki kymmenen linnaa peliin, tämä pelaaja voittaa pelin. Peli päättyy myös jos laudalla on vähemmän kuin neljä aluetta jäljellä. Siinä tapauksessa pelin voittaa pelaaja, jolla on enemmän linnoja pelissä.

Peli kolmelle pelaajalle

Kolmen pelaajan peli on kaikista vaativin, sillä siinä on eniten jatkuvaa tarkkailua vaativia elementtejä. Siksi suosittelemme, että ennen sen pelaamista, opettelet säännöt pelaamalla ainakin yhden kaksinpelin.

Kolmen pelaajan pelin säännöt eroavat kahden hengen pelistä seuraavasti:

  • Peliin tarvitaan 8 linnaa joka väristä (ei 10), neljä noppaa, kolme hovia ja kolme sarjaa numerokiekkoja.
  • Tavoitteena on rakentaa kahdeksan linnaa, ei kymmenen.
  • Kukin pelaaja aloittaa 9 paladiinin reservillä (ei 7) ja sen vuoksi heittää alussa yhdeksää noppaa (3 x 3).
  • Joka vuoro kukin pelaaja pelaa 4 paladiinia (ei 3) ja sen vuoksi heittää vuoron lopussa neljää noppaa reserviä täydentäessään.
  • Kun enemmistöjä lasketaan, riittää suhteellinen enemmistö (paladiineja tarvitaan enemmän kuin kummallakaan muulla pelaajalla).

Peli neljälle pelaajalle

Neljän pelaajan peli on jännittävin ja dynaamisin versio, jossa voi nähdä jatkuvia yllätysten ja dramaattisten käännösten sarjoja.

Pelataan pareittain, kaksi vastaan kaksi. Parit voivat istua missä järjestyksessä haluavat. Säännöissä on seuraavia eroja kahden pelaajan peliin:

  • Pari käyttää yhdessä samaa kymmenen linnan settiä, mutta muuten varustus on sama kuin kahden pelaajan pelissä (luonnollisesti parien pitää käyttää samaa väriä).
  • Pelaajat pelaavat numeroiden mukaisessa järjestyksessä. Parit voivat siis pelata peräkkäin, jos numerot niin määräävät.
  • Jokaisella pelaajalla on oma hovinsa, johon pelataan omia paladiineja omasta reservistä. Pelaajat eivät voi siirtää paladiineja välillään.
  • Värejä kontrolloidaan yksilöllisesti, vain yksi pelaaja voi kontrolloida väriä: se, jolla on eniten paladiineja (parin paladiineja ei lasketa yhteen).
  • Parit kuitenkin hallitsevat alueita yhdessä. Enemmistöä laskettaessa lasketaan yhteen parin kontrolloimien värien paladiinit ja sitä verrataan vastaparin kontrolloimien värien paladiineihin (ja linnoihin, tarvittaessa).
  • Pelaajien tulee päättää etukäteen, saako pari puhua keskenään. Jos kyseessä on ”vakava” peli, puhumista ei tule sallia. Toisaalta, vähemmän ”vakavat” pelit ovat usein hauskempia…

Strategisia vihjeitä nelinpeliin:

  • Joukkuepeli. Jos parisi kontrolloi väriä, älä pelaa sen värisiä paladiineja hoviisi. Sen sijaan pelaa niitä laudalle.
  • Vuorojärjestys. Pelijärjestys on erityisen tärkeää nelinpelissä. Monta peräkkäistä vuoroa voi ratkaista pelin ja huolellisella pelaamisella parin on mahdollista pelata jopa neljä vuoroa peräkkäin.
  • Ole tarkkana alueita puolustaessasi. Nelinpelissä alueita on suhteellisen helppo vallata, koska paladiineja pelataan laudalle enemmän ja on helppoa pelata kaksi vuoroa peräkkäin.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *