The City on itsenäinen Carcassonnen lisäosa, joka ilmestyi alunperin vuonna 2004. Peli herätti huomiota puisella laatikollaan ja sen sisältä löytyville puumuureilla, joista rakennetaan muuri valmistuvan kaupungin ympärille. Peli sijoittuu Carcassonne: The Castlen tapaan vähän peruspeliä pienempään mittakaavaan, yhteen ainoaan kaupunkiin, ja muistuttaa muutenkin aika paljon The Castlea. The City on kuitenkin moninpeli.
Puulaatikkomalli on ollut pitkään loppuunmyyty, eikä vuonna 2010 ilmestynyt perinteiseen pahvilaatikkoon pakattu toinen painos ole sen paremmin saatavilla. Peli on kuitenkin melko helposti saatavilla käytettynä, jos viitsii ulkomailta tilata, hinta vain voi olla vähän tyyriinpuoleinen.
Carcassonnen kaupunki
Peli sijoittuu Carcassonnen kaupunkiin. Perusmekaniikka on sama kuin tavallisessa Carcassonnessa: nosta laatta, pelaa laatta, laita seuraaja jos haluat. Osa seuraajista palaa takaisin pisteytyksen jälkeen, osa jää keikkumaan laudalle pelin loppuun asti. Seuraajia pelataan kuten peruspelissäkin, mutta laattojen pelaamisessa säännöt ovat samat kuin The Castlessa: vain tiet rajoittavat laattojen pelaamista, asuinalueita (vastaavat peltoja) ja markkinakenttiä (vastaavat kaupunkeja) saa yhdistellä toisiinsa ilman rajoituksia.
Pisteenlaskussa on vähän ylimääräistä mutkaa matkassa. Tiet ovat yhden pisteen arvoisia laattaa kohden, paitsi jos tien pituus on vähintään neljä laattaa, jolloin pistearvo tuplaantuu. Markkinakenttien pisteet taas lasketaan kertomalla yhteen laattojen määrä ja laatoilla olevien eriväristen markkinakojujen määrä, joka voi olla korkeintaan kolme. Asuinalueet tuottavat kaksi pistettä jokaisesta markkinakentästä ympärillään. Pellot eivät siis tässä pelissä ole lainkaan niin tehokkaita kuin peruspelissä, mutta sopivalla rakentelulla niistäkin saa hyvät pisteet.
(Hauska yksityiskohta: Jos kansikuva näyttää etäisesti tutulta, se johtuu siitä, että sama kuva esiintyy Dominion: Nousukauden kortissa Kaupunki.)
Muurit ympärille
Muurien rakentaminen on pelin erikoisuus. Laatat jaetaan alussa kolmeen pinoon ja kun toinen pino alkaa, pelaajat ryhtyvät rakentamaan muureja kaupungin ympärille. Aina kun pelaajan siirto aiheuttaa pisteenlaskua, jokainen pelaaja laittaa yhden muurinpalan kaupungin ympärille. Muuri luonnollisesti estää kaupunkia laajenemasta pidemmälle.
Ensimmäinen muuria rakentava pelaaja asettaa portin ja jatkossa muuri jatkuu portin kummallekin puolelle. Muurille voi pelata vartijoita, jotka ovat The Cityn erikoisuus. Vartijat katselevat kaupungille päin suorassa linjassa ja saavat pisteitä arvorakennuksista, jotka linjalle lankeavat. Vartijoilla on mahdollista saada runsaasti pisteitä, mutta vartijat ovat maanviljelijöiden tapaan sidottuja paikoilleen pelin loppuun asti.
Muurin varrelle voi rakentaa myös torneja. Pelaajien kesken jaetaan 12 tornia ja pisteytyksen käynnistänyt pelaaja saa halutessaan pelata muurin jatkoksi tornin. Tornista saa pisteitä sen mukaan, miten pitkä matka edelliseen torniin on – mitä pidempi matka, sitä enemmän pisteitä.
Muurin rakentaminen lisää peliin lopetusehtoja. Peli loppuu, kun kaikki laatat on pelattu, kun kaikki muurinpalat on pelattu tai kun muuri ympäröi koko kaupunkia.
Monimutkainen härveli
Perus-Carcassonnen yksinkertaisuuteen verrattuna Carcassonne: The City on jo melko mutkikas peli. Muurit vaativat ylimääräisiä sääntöjä, asuinalueet ovat vähän sekavat, pitkien teiden pisteiden tuplaaminen on vaikea muista… No, ei The City mitenkään mahdottoman vaikea peli ole, mutta tavallisen Carcassonnen eleganssiin verrattuna tämä on sekava.
Muurit ovat kyllä hauska ominaisuus. Niiden merkitystä pelille ei ole helppo nähdä, vaan sen oivaltaminen vaatii oikeastaan sen yhden pelin, jonka jälkeen ymmärtää, että niin, näinhän niitä pisteitä kerätään.
Ulkoiselta toteutukseltaan Carcassonne: The City on tavallaan ihan tyylikäs ja pelin aikana rakentuvat muurit ovat hauska lisä. Puulaatikko on vähän turha, se on tylsä vaneriboksi ja turhan iso. Vaihtaisin omani ihan mielelläni paremmin hyllyyn sopivaan vakiokokoiseen pahvilaatikkoon. Itse laatat ovat vähän vaisun näköisiä ja niissä kuvat rakennukset vähän haaleita. The Castle esimerkiksi vetää paljon pidemmän korren värikkäällä ulkoasullaan.
Ottaen huomioon, että The Citystä joutuu maksamaan helposti postikuluineen 40–50 euroa, harkitsisin vakavasti – ei tämä niin ihmeellinen peli ole tavalliseen Carcassonneen verrattuna. Mukavaa vaihtelua kuitenkin, joten jos Carcassonne miellyttää, haluat vaihtelua mutta et lisäosia, pelin monimutkaistuminen ei haittaa ja löydät jostain hyvän diilin, niin miksipä ei. Kieliversiolla ei ole väliä, koska netistä saa englanninkieliset säännöt. Omani on hollanninkielinen, eikä sitä huomaa pelatessa. Uusintajulkaisua tuskin kannattaa jäädä odottelemaan.
Faktat Carcassonne: The Citystä
Suunnittelija: Klaus-Jürgen Wrede
Julkaisija: Rio Grande Games, Hans im Glück (2004)
Mutkikkuus: Hieman tavallista Carcassonnea mutkikkaampi, mutta jos osaa peruspelin, tämän oppii hetkessä. Täysnoviisillekaan The City ei ole kovin vaativa tapaus sääntöjensä puolesta.
Onnen vaikutus: Laatat sopivat peruspeliä helpommin toisiinsa, joten se kai jonkin verran vähentää onnen merkitystä. Hyvästä laattatuurista on toki hyötyä.
Vuorovaikutus: Pelissä on mukavasti vuorovaikutusta ja muurin rakentaminen vain lisää sitä peruspeliin verrattuna.
Teema: Vähän haljua on kuvitus, mutta siitä huolimatta kaupunginrakennusteema toimii.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä, kyllä tätä pelaa monet kerrat, vaikka olisi tavalliseen Carcassonneen jo vähän kyllästynyt.
Kieliriippuvuus: Sääntöjen lisäksi pelissä ei ole lainkaan tekstiä, voit hankkia vapaasti minkä tahansa laitoksen vain löydät.
Pelaajamäärä: 2–4
Pituus: 30–45 minuuttia