Carcassonne: The Castle

Carcassonnen perusidea on yksinkertainen, kestävä ja taipuu moneksi. Peliä on laajennettu lukuisin lisäosin ja lisäksi siitä on tehty useita sisarpelejä. Reiner Knizian suunnittelema The Castle on yksi varhaisimpia, sillä se ilmestyi jo vuonna 2003. Linnanmuurien sisäpuolelle sijoittuva The Castle on itsenäinen peli, joka eroaa monin paikoin tavallisesta Carcassonnesta. Yksi näkyvimmistä eroista on pelaajamäärän rajoittaminen tasan kahteen.

Koska pelistä ei ole ilmestynyt englanninkielisiä painoksia sitten vuoden 2003, The Castlen saatavuus on rajoittunutta. Pelin hankkiminen omaan kokoelmaan voi kuitenkin olla vaivan arvoista.

Pelin kulku

Muutoksistaan huolimatta The Castlen tunnistaa Carcassonneksi. Pelaajat vuorottelevat pelaamalla laattoja pöydälle, laatoista muodostuu alueita, joille pelataan seuraajia tavalliseen tapaan ja valmistuneet alueet pisteytetään. Pisteet kerää se, jolla on alueella eniten seuraajia. Tuttua tavaraa tähän asti.

Eroja kuitenkin on. Pisterata ei ole erillisellä laudalla, vaan kiemuraisella kehikolla, joka muodostaa samalla pelilaudan ulkorajat. Siinä missä muut Carcassonne-pelit alkavat yhdestä laatasta ja laajenevat siitä ulospäin, The Castle alkaa kehikon reunoilla olevista laatanpuolikkaista ja laajenee sisäänpäin. Tämä on nokkela idea, sillä se estää pelaajia rakentelemasta vain omia juttujaan välittämättä toisesta pelaajasta.

Laattojen asettelua on höllätty tuntuvasti peruspeliin verrattuna. Useimmissa Carcassonne-peleissä laattojen täytyy sopia täydellisesti yhteen, mutta The Cityn tapaan The Castlessa ainoastaan teiden täytyy jatkua laatalta toiselle. Talot, tornit ja pihat saavat päättyä laatan reunaan vapaasti. Rakennelmien sulkeminen onkin paljon helpompaa – ainakin niin kauan kun teitä ei ole mukana kuvioissa.

Vastapainona edelliselle keskeneräisistä taloista, torneista ja teistä ei saa lainkaan pisteitä. Vaikka alueiden sulkeminen onkin helpompaa, siihen on syytä panostaa, muuten jää käsiin keskeneräisiä, arvottomia alueita.

Pisteenlaskua ja bonuksia

Tornit ovat hyvä peruspistekone. Ne tuottavat kaksi pistettä laattaa kohden. Taloista saa vain yhden pisteen, mutta niihin liittyy pieni juju, josta hetken päästä lisää. Tiet ovat yhden pisteen arvoisia laattaa kohden tai kahden, jos tien varrella on kaivo. Tiet eroavat Carcassonnen teistä siinä, että ne voivat haarautua, sillä tiet eivät aina pääty risteyksiin.

Pihat ovat peltoja, eli ne pisteytetään aina vain pelin lopussa. Peltopisteytys on yksinkertainen Carcassonne Kivikauden tapaan, eli pihoilla on kauppiaiden toreja, joista jokaisesta saa kaksi pistettä.

Talojen juju on siinä, että kummallakin pelaajalla on nappula, joka laitetaan aina pelaajan sillä hetkellä suurimpaan valmistuneeseen taloon. Pelin lopussa osa linnan sisällä olevista ruuduista jää tyhjiksi – kuusitoista, jos kaikki laatat pystytään pelaamaan pelin aikana. Pelaaja, jonka isoin talo on suurempi, saa lopussa pisteitä suurimman yhtenäisen tyhjän alueen ruutujen verran. Mielenkiintoinen elementti – jos huomaa, että jää häviölle, voi ainakin yrittää pienentää vastapuolen saamia pisteitä.

Pieniä alueita on helppo tehdä nopeasti ja pisteyttää usein. Se on kätevää, sillä pisteradan kulmissa on bonuslaattoja, joita saa kerätä, jos sattuu pisteytyksen päätteeksi osumaan samaan ruutuun laatan kanssa.  Se taas sujuu kätevästi, kun kerää pieniä pistepotteja mahdollisimman usein sen sijaan että keräisi harvoin isompia potteja.

Bonuslaatoista voi saada vaikkapa lisäpisteitä pelin lopussa, mahdollisuuden pisteyttää keskeneräinen alue pelin päätyttyä, lisävuoron pelin aikana tai jotain muuta mukavaa. En ole ihan varma, mitä pidän pistelaatoista; toisaalta ne tuntuvat vähän turhalta tuurielementiltä, mutta toisaalta niiden haaliminen on yhdenlainen taitolaji.

Nokkela kaksinpeli

The Castle on puhtaasti kaksinpeli, mikä osaltaan rajaa pelin kohderyhmää, etenkin kun tavallinen Carcassonne toimii sekin vallan mainiosti kaksinpelinä. Mihin The Castlea sitten tarvitsee? Vaihtelun vuoksi, tietenkin, sillä The Castle tarjoaa oikeastaan juuri sopivasti erilaisen, mutta silti tutuksi Carcassonneksi tunnistettavan pelikokemuksen.

Kaksinpelinä The Castle toimii paremmin kuin perus-Carcassonne, koska rajoitettu pelialue pakottaa pelaajat enemmän vuorovaikutukseen keskenään, pelaajat eivät voi niin rakennella omiaan toisesta pelaajasta välittämättä.

Helpommin toisiinsa yhdisteltävät laatat tekevät pelistä vähemmän tuurista (tai laattojen laskemisesta) riippuvaisen: perus-Carcassonnesta tuttua tietyn, juuri johonkin tiettyyn paikkaan sopivan laatan odottamista on vähemmän. Toisen peliä on kuitenkin mahdollista häiritä strategisesti asetelluilla tienpätkillä, vaikka muuten laattoja saakin pelata vapaammin.

The Castle on strategisesti ja taktisesti jonkin verran kiinnostavampi kuin tavallinen Carcassonne. Vastapainoksi se on myös vähän abstraktimpi. Sitä on helppo suositella Carcassonnen ystäville, jotka haluavat vähän vaihtelua ja joita kaksinpeliin rajoittuminen ei haittaa. Muutenkin kaksinpelien harrastajille The Castle on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Pelin saatavuus on kuitenkin heikkoa: englannin-, saksan- ja hollanninkielinen laitos (saksaksi peli on Carcassonne: Die Burg, hollanniksi Carcassonne: De Burcht) ilmestyivät 2003, eikä niistä ole tiettävästi tullut uusia painoksia sen jälkeen. Vuonna 2009 ilmestyi pohjoismainen (mutta ei suomalainen) laitos Carcassonne: Slottet.

Mikä tahansa näistä kelpaa mainiosti, sillä peli on kielivapaa ja englanninkieliset säännöt löytyvät BGG:stä. Suomesta peliä ei kovin helposti saa, mutta jos jaksaa ulkomailta tilata, peli ei ole erityisen harvinainen tai kallis, vaan maksaa noin 15–20 euroa ja postikulut päälle.

Faktat Carcassonne: The Castlesta

Suunnittelija: Klaus-Jürgen Wrede, Reiner Knizia

Julkaisija: Rio Grande Games, Hans im Glück (2003)

Mutkikkuus: Jos on pelannut Carcassonnea, The Castlen säännöt oppii helposti. Eivät ne muutenkaan kovin haastavat ole. Strategioissa on hieman opettelemassa, peli ei ole aivan itsestäänselvä ja siinä on myös mahdollista mokata kunnolla.

Onnen vaikutus: Vähemmän kuin tavallisessa Carcassonnessa, koska laatat sopivat helpommin yhteen keskenään.

Vuorovaikutus: Rajoitettu pelialue pakottaa pelaajat kohtaamaan toisensa, eli vuorovaikutusta on enemmän kuin tavallisessa Carcassonnessa.

Teema: Linnan sisäpiha rakentuu mukavasti pelin aikana; jonkin verran abstraktimman oloinen The Castle on kuin peruspeli, mutta ei pahasti.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, sen verran pelissä on sisältöä.

Kieliriippuvuus: Sääntöjen lisäksi pelissä ei ole lainkaan tekstiä, eli on sama, minkäkielisen laitoksen hankkii.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 30 minuuttia