Carcassonne lähtee maailmanympärimatkalle. Carcassonne: Etelämeri on ensimmäinen peli uudessa Carcassonne maailman ympäri -sarjassa. Peli on itsenäinen, eikä tarvitse seurakseen muita Carcassonne-pelejä.
Katso Tuomon videoesittely pelistä.
Pelin idea
Peruskuvio on tuttu: nosta laatta, pelaa laatta ja laita seuraaja jos tahdot. Laattojen asettelu toimii kuten ennenkin. Laatoilla on kaupunkeja vastaavia saaria, teitä, luostareita vastaavia toreja ja peltoja vastaavia vesialueita, ja kun laatta pelataan, sen täytyy sopia aikaisemmin pelattuihin laattoihin ilman, että tiet tai saaret katkeavat laattojen välillä.
Pisteitä kerätään pelaamalla omia seuraajia vasta pelatuille laatoille. Saarille asetetut seuraajat keräävät banaaneja, teille pelatut seuraajat tuottavat simpukoita, veteen pelatut seuraajat tuottavat kaloja ja torit ovat muuten vain bonusta. Seuraajien asettelua koskevat samat säännöt kuin tavallisessa Carcassonnessa, eli sellaiselle alueelle ei saa laittaa seuraajaa, jossa toisella pelaajalla on jo seuraaja, mutta jos onnistuu yhdistämään kaksi erillistä aluetta, useamman pelaajan seuraajia voi päätyä samalle alueelle.
Siinä missä perus-Carcassonnessa kerätään pisteitä kaikesta rakentamisesta, Etelämeressä palkinnot tulevat tuotteina, jotka on muutettava pisteiksi. Esillä on neljä kauppalaivaa, joissa on kuvattu tuotteita: antamalla pois tietyn valikoiman tuotteita saa laivan ja 2–6 voittopistettä.
Peli päättyy, kun kaikki laatat on pelattu tai laivat käytetty. Lopussa irtotuotteista saa vielä yhden pisteen kolmesta tuotteesta, ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Come mister tallyman, tally me banana…
Tosiaan – siinä missä Carcassonnessa jokainen laudalle pelattu ukko tuottaa pisteitä, jos toinen pelaaja ei rakennelmaa rohmua, Etelämeressä ei voi olla niin huoleton. On aivan mahdollista rakennella saari tai tie, joka ei tuota mitään. Ukkojakin on vain neljä, joten niitä on aikaisempaa vähemmän varaa jumittaa laudalle. Onneksi uutena sääntönä on mahdollista noukkia seuraaja takaisin laudalta, jos ei vuorolla muuten seuraajaa pelaa.
Lisäksi tavaraa tuottava aluekin voi olla varsin hyödytön: jos varastossa on jo runsaasti banaaneja, ylimääräisistä on perin vähän hyötyä. Tarkalleen vaadittavat resurssit riippuvat saatavilla olevista laivoista ja se tilanne muuttuu etenkin useamman pelaajan pelissä jatkuvasti, mutta noin yleensä ottaen tasainen kerääminen on paikallaan, koska lähes kaikki laivat vaativat ainakin kahta eri tuotetta.
Pellot eli merialueet toimivat Etelämeressä eri tavalla kuin peruspelissä. Koko pelin ajaksi ukon jumittavat pellot olisivatkin hankalat, kun seuraajia on vain neljä. Merialueen voi pisteyttää kesken pelin pelaamalle sille soutuveneen. Alue pisteytetään, seuraaja palaa kotiin (tämä asia on sääntökirjassa hivenen epäselvästi esitetty) ja alueelta peitetään yksi kalaikoni, eli kalastusalue muuttuu hieman huonommaksi. Sen jälkeen alue on vapaata riistaa jonkun vallattavaksi. Jos pelilauta muodostuu siten, että syntyy iso kalastusalue, kalastettavaa riittää useammallekin pelaajalle.
Hauskaa vaihtelua
Etelämeren sinivoittoiset laatat ovat hauskaa vaihtelua perus-Carcassonnelle, ja niin peli muutenkin. Uusittu pisteenlaskutapa on varsinkin alkuun mielenkiintoista vaihtelua. Siinä on oma tuurielementtinsä ja Etelämeri vaikuttaisi tähänastisella kokemuksellani vähän helpommalta ja tuuripitoisemmalta kuin tavallinen Carcassonne. Kalastaminen on hieman helppotajuisempi kuin alkuperäisen pelin pellot. Peli on muutenkin lempeämpi ja rauhallisempi: koska Etelämerellä useimmat alueet pisteytetään nopeasti ja pieninä, kilpailua alueiden hallinnasta ei synny samalla tavalla kuin peruspelissä. Se johtaa rauhanomaisempiin peleihin.
Jos on kokenut Carcassonnen pelaaja ja jaksaa edelleen innostua uudesta samankaltaisesta pelistä, Etelämeri on hauskaa vaihtelua ja kelpo hankinta. Carcassonneen täysin kyllästyneelle se tarjoaa jotain uutta, mutta tuskinpa tarpeeksi, jotta pelistä jaksaisi suuremmin innostua: sama perusidea pelissä on.
Jos taas ei ole koskaan pelannut Carcassonnea, Etelämeri on ihan hyvä vaihtoehto siinä missä peruspelikin. Tähän versioon ei ole (eikä varmaan tule) lisäosia, mutta silläkin on puolensa. Jos haluaa vain yhden laatikon ilman lisäosia, varteenotettava vaihtoehto on myös Carcassonne Kivikausi – sen suomenkielinen painos on kuitenkin valitettavasti loppu, mikä kallistaa vaa’an Etelämeren suuntaan.
Faktat Carcassonne: Etelämerestä
Suunnittelijat: Klaus-Jürgen Wrede
Julkaisija: Lautapelit.fi, Hans im Glück (2013)
Mutkikkuus: Carcassonnen tunteville peli on nopeasti opittu, mutta ilmankin Carcassonne-kokemusta peli on helppo oppia. Peli on ehkäpä hivenen helpompi kuin peruspeli, ainakin kalastaminen on helpompaa kuin peruspelin pellot.
Onnen vaikutus: Tuurilla on osansa. Kauppalaivat ovat uusi satunnaiselementti peruspeliin verrattuna.
Vuorovaikutus: Kuten peruspelissä, tätä voi pelata aggressiivisemmin ja rauhallisemmin. Kilpailullisempi pelaaja estää toisten rakennelmia onnistumasta ja hyökkäilee ahkerammin. Etelämeressä kilpailuasetelma on kuitenkin huomattavasti vaimeampi kuin perus-Carcassonnessa.
Teema: Pelilaudasta muodostuu kieltämättä peruspelin vihreitä peltoja sinisempi… Teemalla ei suurensuurta merkitystä ole.
Uudelleenpelattavuus: Kyllä tätä helposti kymmeniä eriä pelaa kyllästymättä ja rahalleen saa varmasti vastinetta, vaikka peliä ei lisäosilla voikaan laajentaa.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–5
Pelin kesto: 30–40 minuuttia