Canal Mania

Ennen rautateitä tavaraa piti kuljettaa muilla tavoilla. Englannissa suosittuja olivat kanavat, joita rakennettiin ahkerasti etenkin kanavien kulta-aikaan 1770–1830. Ragnar Brothersin Canal Mania kuvaa tätä kulta-aikaa ja pistää pelaajat hommiin rakentamaan Englannin kanavaverkostoja.

Kanavillehan kävi sittemmin kurjasti, kun joku keksi rautatiet. Martin Wallacen Brass ja Ragnar Brothersin Workshop of the World kuvaavat muutosta kanavista rautateihin. Mutta se junista – nyt keskitytään kanaviin.

Pelin idea

Pohjimmiltaan Canal Mania on sittenkin kuin junapeli: pelaajat yhdistävät kaupunkeja kanavilla ja kuljettavat tavaraa kaupungista toiseen, tienaten pisteitä. Kanavia ei kuitenkaan rakenneta mihin tahansa: historiallisesti jokainen kanava vaati parlamentin päätöksen ja niin tässäkin pelissä. Kanavan rakentaja sitoutuu sopimukseen, jossa listataan kanavan päätekaupungit ja maksimipituus.

Kanavan rakentaminen on yksinkertaista. Maastoa on kahdenlaista ja sääntö kuuluu, ettei kahta samanlaista laattaa saa rakentaa peräkkäin. Tasamaalla vuorotellaan tavallista kanavaa ja sulkuja, vaikeammassa maastossa akvedukteja ja tunneleita. Kaikille on omat korttinsa ja haastavampiin rakennelmiin tarvitsee enemmän kortteja. Kortteja voi kerätä rakentamisen sijansa avoimesta valikoimasta Menolipun tapaan.

Kun kanava on valmis, siitä saa pisteitä. Sulut ovat pisteen arvoisia, akveduktit kahden ja tunnelit kolmen pisteen arvoisia. Lisäksi kanavasta saa sen arvon eli maksimipituuden verran pisteitä.

Pisteitä saa myös kuljettamalla tavaraa kanavia pitkin. Tuotteita ilmaantuu kaupunkeihin pelin aikana – kun nostaa kortin, jonka reunaan on kuvattu tuotesymboli, pitää laittaa tietynvärisiin kaupunkeihin uutta tavaraa. Tavara kulkee valmiita kanavia pitkin kaupungista toiseen ja tuottaa pisteen jokaisesta kaupungista, jossa vierailee. Muiden pelaajien kanavia voi hyödyntää, jolloin osa pisteistä menee sivu suun, mutta parhaimmillaan pääsee nyysimään toiselta tuottoisan kuljetuksen.

Yksinkertaista, mutta hauskaa

Canal Mania on himpun edellämainittua Menolippua haastavampi peli, mutta ei paljon. Age of Steamin opeilla pärjää, eli kannattaa rakennella mahdollisimman monipuolisia ja mutkikkaita kanavia. Kuljettamista rajoittavat Age of Steamin tapaan kaupunkien värit, sillä siirrettävä kuutio ei voi käydä kahta kertaa samanvärisessä kaupungissa. Tämä asettaa omat vaatimuksensa kanavien rakentamiselle.

Pelissä on kaikenlaista pientä juonta. Pelaajat saavat apua kuuluisilta insinööreiltä, jotka antavat pelaajille hyödyllisiä erikoiskykyjä. Insinööriä voi vaihtaa lennosta ja napata toiselta pelaajalta paremman. Kanavasopimuksia saa pitää kerralla vain kaksi, eikä uutta saa ennen kuin vanhat on tehty valmiiksi. Turhia ei siis kannata haalia.

Kanavaverkostolla on omat rajoituksena, osa kanavista on sellaisia, etteivät ne yhdisty muihin, osa taas muodostaa helposti rungon hyvälle verkostolle. Alussa tarjolla on tietyt perushyvät kanavat, mutta loput tulevat täysin satunnaisessa järjestyksessä saataville.

Rajoittavat historialliset kanavat

Kanavat rajoittavat rakentamista paljon eivätkä anna tilaa sooloilulle. Reitin varrelle on usein mahdollista napata joku kaupunki, mutta siinäkään ei ole valinnanvaraa ja jotakuinkin aina on järkevää mennä useamman kaupungin kautta. On myös jonkin verran tuurista kiinni, saako hyviä sopimuksia ja tässä on kohta, jossa pelin voi voittaa tai hävitä omista toimistaan riippumatta.

Kanavien toteutus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta historialliset kanavat ovat uskollisia oikealle kanavamanialle, toisaalta ne vievät pelistä pelaajien omaa päätöksentekoa pois ja kaupunkien nimeäminen tuottaa hankaluuksia pelaajille, joille Englannin maantiede ja kaupunkien sijainti ei ole hallussa.

Tästä monet eivät pidä ja Canal Maniaan kohdistuva kritiikki onkin pitkälti sitä, että pelissä ei ole oikeaa päätöksentekoa ja kanava-arpajaisten tuuri vaikuttaa liikaa. Itse ajattelen asian niin, että jos haluan pelata tosissani, sitten pelataan Age of Steamia tai Steamia, Canal Mania taas on ihan perhepeli, jota pelataan toisenlaisessa seurassa. Sellaisena pelinä Canal Mania toimii, vakavana strategiapelinä taas kehnommin.

Ragnar-veljesten design notes -artikkeli kertoo pelin historiallisesta taustasta.

Maanista rakentelua

Kanavien rakentaminen itsessään sujuu varsin näppärästi ja hyvin perhepelihenkisesti. Ensin kerätään kortteja vähän aikaa, sitten rakennetaan. Vuorossa saa nostaa korkeintaan viisi korttia ja käteen mahtuu seitsemän, joten suurien korttimassojen kerääminen ei onnistu.

Rakentamista rajoittavat myös laatat: tavalliset laatat ja sulut eivät lopu helposti kesken, mutta tunneleita ja akvedukteja on käytettävissä rajallisesti. Niitä ei parane tuhlata, tai muuten huomaa, että kanavien teko tyssää palikoiden puutteeseen.

Canal Mania on mukavan nopeatempoinen peli, jos pelaajat ovat hereillä ja miettivät etukäteen mitä tekevät. Laatikon kylkeen on präntätty peliajaksi kaksi tuntia, mutta se ei pidä paikkaansa, jos pelaajat eivät turhia hidastele.

Canal Mania osuu mukavasti lokeroon Menolipun ja Age of Steamin välissä. Jos jompikumpi täyttää junailutarpeet täydellisesti, Canal Mania on tarpeeton, mutta jos kaipaa vähän Menolippua monipuolisempaa peliä tai Age of Steamia kevyempää pelattavaa, tämä peli on oivallinen valinta. Pelailen toisinaan seurassa, jossa huutokauppoja siedetään heikonlaisesti, silloin Canal Mania on paljon Age of Steamia parempi valinta.

Kaksi eri laitosta

Canal Maniasta on ilmestynyt kaksi eri laitosta. Suurta eroa niillä ei ole. Nykyään myynnissä lienee lähinnä kakkoslaitosta, ykkönen kun oli pienehkö tuhannen kappaleen erä. Itselläni on ykkönen, jota nykyään pelaan jonkinlaisilla 1,5-säännöillä, sillä olen ottanut mukaan kakkoslaitoksen parempia ideoita. Jos on valinnanvaraa, suosittelen kakkosta.

Faktat Canal Maniasta

Pituus: 90-120 minuuttia, pelaajien ripeydestä riippuen.