Campaign Trail

Vaaliaiheisia pelejä on mukavasti, mutta teema ei ole mitenkään loppuunkaluttu. Yhdysvaltojen presidentinvaaleja mallintava Campaign Trail oli Kickstarterissa kohtalaisella menestyksellä vuonna 2016 ja uudemman kerran toisena painoksena ja lisärin kanssa vuonna 2020.

Yksi pelin myyntivalteista on politiikkapelille erikoisesti täysi epäpoliittisuus: kun Yhdysvaltojen poliittinen tilanne on niin jakautunut ja tulenarka, pelissä ei tarvitse ottaa mitään kantaa tosielämän poliittisiin kysymyksiin.

Campaign Trail jakautuu kolmeen samanlaiseen ajanjaksoon, jotka vastaavat vaalipäivää edeltäviä kuukausia elokuusta lokakuuhun. Jaksojen aikana pelaajat tekevät toimintoja vuorotellen. Kuukausien välillä pidetään vaaliväittelyt ja lopuksi katsotaan, kuka sai valitsijamiesten enemmistön ja valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.

Vaaliasetelma

Campaign Trailin valmistelu ei ole kaikkein nopeinta, siitä pitää huolen kaikkien 50 osavaltion ja Columbian liittopiirin alustaminen äänestäjillä, ja osavaltioita edustavien laattojen asettelu ehdokkaiden kannatusta mittaavalle valitsijamieslaudalle. Jos osavaltiot eivät ole tuttuja, ainakin pelin kanssa niitä voi mukavasti petrata.

Puoluevaihtoehtoja on kolme: demokraattipuolueen ja republikaanipuolueen lisäksi vaihtoehtona on keltainen libertaaripuolue. Mitään erityistä agendaa valinnasta ei seuraa, oli jako mikä tahansa, lähtökohdat valitsijamiehien muodossa ovat samat. Puolue kuitenkin vaikuttaa siihen, mikä puolue saa valitsijamiesäänet kustakin tasatilanteessa olevasta osavaltiosta.

Pelaajat valitsevat ehdokkaan kahdesta vaihtoehdosta. Viisaasti ehdokkaita ei ole personoitu historiallisiin henkilöihin, vaan ne on nimetty yksinkertaiseen tyyliin: Istuva presidentti, Puhuja ja niin edelleen. Kaikkiaan ehdokkaita on toistakymmentä, ja kaikilla on oma vahvuutensa ja heikkoutensa, ja toki erilaiset aloitusresurssit vaalikassan ja rekisteröityjen äänestäjien suhteen.

Jos pelaajia on kaksi tai neljä, vastakkain voivat olla mitkä tahansa puolueet. Kolmella ja kuudella pelaajalla mukana ovat kaikki kolme. Jos pelaajia on yli kolme, pelaajat muodostavat joukkueet, joissa toinen on presidenttiehdokas ja toinen varapresidenttiehdokas.

Ehdokkaan vuoro

Vuoro ja toiminto tehdään pelaamalla kortti kädestä. Pelissä on kaikkiaan kuusi eri toimintovaihtoehtoa, kädessä viisi korttia, ja kussakin kortissa vaihtoehtoja on neljä. Eli noin 20 eri vaihtoehtoa vuorolle. Sanomattakin lienee selvää, että AP-alttiille siinä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei valintaa kaikkiaan pitäisi kovin kauaa joutua pohtimaan.

Kortin vasemmassa reunassa on paikat kolmelle tukitoiminnolla. Varainkeruulla (F) kerrytetään vaalikassaa, äänestäjien rekisteröinnillä (R) kerrytetään äänestäjiä pelilaudalle myöhemmin asetettavaksi ja matkustustoiminnolla (T) liikutaan pitkin Yhdysvaltoja.

Tukitoiminnoilla kerrytettyjä resursseja käytetään ensisijaisesti mainontaan (A) ja kampanjointiin (C), jotka molemmat lisäävät äänestäjiä pelilaudalle rahaa vastaan. Mainonnalla äänestäjiä saa ehdokkaan sijainnista riippumatta. Kampanjoitaessa ehdokkaan pitää olla alueella, mutta äänestäjiä saa pelilaudalle kohdistetummin.

Viimeinen toimintovaihtoehto on politikointi (P), jonka tapa riippuu kortista. Politikointia on kolmea sorttia: jatkuvalla saa loppupelin ajaksi jonkin erikoisominaisuuden tai -vaikutuksen ja välittömällä heti toteutuvan asian. Kolmantena löytyy reaktioita, joita käytetään toisen pelaajan vuorolla.

Vuoron lopuksi käsi täydennetään viiteen korttiin. Samalla myös tarkistetaan, päättyikö kuukausi ja koittaako väittely. Muussa tapauksessa vuoro menee seuraavalle pelaajalle.

Vaaliväittelyt

Kuun vaihtuessa koittaa vaaliväittely, jolloin siirrytään väittelyn tapahtumapaikalle ja väitellään pelin alussa arvotuista aiheista. Kuten puolueidenkin suhteen aiheet eivät edellytä mitään omantunnon kysymysten huomiointia, vaan kyseessä on vain ehdokkaan A kanta vastaan ehdokkaan B kanta, määrittelemättä niitä yhtään tarkemmin.

Väittelyyn ehdokkaat ovat voineet varautua varaamalla käteensä kortteja, joista löytyy vähintään yksi väittelynaihetta vastaava symboli. Väittely kestää enintään kolme kierrosta, joista kullakin ehdokas pelaa kortin, jossa jokin väittelyssä oleva symboli esiintyy, ja siirtää kortissa olevia aiheita itseään kohti symboleita vastaavan verran askelia. Väittelyssä voi siis tuoda esiin uusia aiheita, kunhan vain puhuu myös aiheesta. Jos ehdokas ei pysty pelaamaan yhtään symbolia kädestä, passaa hän kyseisen ja loput kierrokset.

Väittelyn lopuksi ehdokkaat saavat pelilaudalle äänestäjiä riippuen menestyksestään väittelyssä. Esimerkiksi veroaiheen voittanut saa äänestäjiä Ohioon, Georgiaan ja Etelä-Carolinaan, joissa aihe on pelissä merkittävässä roolissa äänestäjien keskuudessa.

Väittelyn jälkeen seuraavan kuukauden aloittaa ehdokas, jolla on eniten kannatusta.

Vaaliseuranta

Campaign Trail ei ole lyhyt peli, vaan kestää kaksinpelinäkin lähes kolme tuntia. Siitä huolimatta se lukeutuu peleihin, joissa voi todeta ajan hävinneen jonnekin; pelatessa en ole kokenut peliä millään muotoa pitkäksi. Toki tässä varmasti vaikuttaa teeman kiinnostavuus, joka vielä tänä syksynä on erittäin ajankohtainen. Varsinaista liikkumista pelilaudalla ei välttämättä tapahdu kovin paljon, mikä voi antaa välillä vähän staattisen kuvan pelistä.

Korttien nostoon liittyy satunnaisuutta, jota joku voi pitää miinuksena. Lähinnä jos toinen saa ne paremmat politikoinnit ensimmäisellä kolmanneksella, niin niistä saa luonnollisesti kauemmin etua. Minä kuitenkin hyväksyn sen; peli on kiinnostavampi, kun korttipakka on yhteinen, eikä esimerkiksi pelaajille identtisiksi tehtyinä.

Pelin suurin miinus tulee äänestäjäkomponenttien rajallisuudesta. Minun KS-versiossani äänestäjät ovat puisia puolueikonielämiä, joita ei vähittäismyyntiversiossa ole, mutta niitä on liian vähän, ja jo puolivälistä peliä eteenpäin saa alkaa tehdä vaihtoruljanssia, jossa vaihdetaan äänestäjiä varaston kanssa, jotta niitä riittäisi muualle asetettavaksi.

Myös valitsijamieslautaa pääsee pelin aikana päivittämään paljon, mutta se ei ole minulle iso ongelma.

Lopputulema

Pidän kädenhallinnasta, uniikeista pelaajavoimista sekä vahvuuksineen että heikkouksineen ja vaaliteemasta, enkä vierasta aluehallintaakaan, joten Campaign Trail on aika lailla minulle tehty peli. Parhaaksi Yhdysvaltain vaalipeliksi en sitä julista, sillä 1960: The Making of the President on myös erinomainen peli.

Campaign Trail voittaa 1960:n vapaammassa vaaliasetelmassa; aina ei tarvitse käydä Nixonin ja Kennedyn jo yli 60 vuoden takaista vaalikamppailua. Campaign Trailissa voi kuvitella ehdokkaat haluamallaan tavalla (esimerkiksi kongressiedustaja Matthew Santos vastaan senaattori Arnold Vinick, jos NBC:n erinomainen poliittinen draama The West Wing on tuttu).

Campaign Trail mallintaa kivasti Yhdysvaltain vaalijärjestelmää, erityisesti eroa valitsijamiesten enemmistön ja äänestäjien enemmistön suhteen, mutta pelin ehdoilla. Vaa’ankieliosavaltioita ei ole, tai vähintään niitä on paljon enemmän kuin oikeassa elämässä. Florida, Pennsylvania ja vastaavat ovat asiaankuuluvasti toki paljon merkityksellisempiä voittaa kuin Utah tai Montana.

Jos Yhdysvaltain presidentinvaalit kiinnostavat, on peli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Green Party -lisäosa

Lisäosa tuo mukanaan neljännen puolueen, vihreät, ja enemmän ehdokkaita.

Kiinnostavinta sisältöä on minulle kuitenkin nostopinoihin lisättävät uutistapahtumat. Tapahtuma voi olla kertaalleen tapahtuva, tai seuraavaan tapahtumaan asti voimassa oleva. Esimerkiksi äänestäjien rekisteröiminen voikin vaatia kaksi korttia.

Lisäosa antaa myös tavoitteita, joiden avulla pelin lopusta saa vähän arvaamattomamman, kun vaalipäivänä voi saada lisä-äänestäjiä joihinkin osavaltioihin. Alkuun annetaan kolme vaihtoehtoa osavaltioiksi ja tavoitteiksi, joita sitten aina väittelyiden jälkeen karsitaan pois. Tavoitteet on ihan kelvollinen lisä ja niitä olen pitänyt mukana, mutta ilmankin voisin pelata.

Lisäosa ei ole millään muotoa pakollinen. Neljättä puoluetta en kaipaa, ja tuskin kukaan peliä haluaa 7 tai 8 pelaajalla pelata.

Faktat Campaign Trailista

Suunnittelijat: David Cornelius, Jeff Cornelius, Nathan Cornelius

Julkaisija: Cosmic Wombat Games (2019), Grey Fox Games (2022)

Mutkikkuus: Pääosa peliä on melko suoraviivaista kuudella mahdollisella eri toiminnollaan, mutta valinnat ovat silti kiinnostavia. Väittelyistä suoriutuminenkaan ei ole hankalaa.

Teema: Aluehallintamekaniikka istuu vaaliteemaan oikein hyvin ja loogisesti.

Uudelleenpelattavuus: Peli ei ehkä tarjoa mitään järisyttävän erilaisia pelikertoja, mutta yhtä kaikki pelaaminen on ollut hauskaa ja vetoavaa.

Saavutettavuus: Kielitaito on tarpeen, vaikka kovin valtavasti korteissa ei tekstiä ole.

Pelaajamäärä: 1–6. Peliä voi pelata myös kahden hengen joukkueina, jotka muodostuvat presidentti- ja varapresidenttiehdokkaasta.

Pituus: 120–180 minuuttia.