Cadwallon: City of Thieves

Aarteiden ryöstämistä rikkailta ja toisilta varkailta ja vartijoiden välttelyä, mutta aikaa on käytössä rajallinen määrä. Pelin alkuasetelmat kuulostavat hyviltä, kansi näyttää mukaansatempaavalta ja komponentit ovat hyvälaatuisia. Taustalla pelijätti Fantasy Flight Games ja vähemmän tunnettu Dust Games. Tässä on ainekset hyvään, mutta onko kaksi kokkia liikaa tähän soppaan?

Pelin kulku

Pelin säännöt ovat hyvinkin yksinkertaiset, joka on hyvä asia nykypäivänä. Pelilauta asetellaan tehtäväkortin mukaisesti ja pelaajat valitsevat oman varasjoukkonsa, johon kuuluu neljä varasta. Jokaisella varkaalla on oma erikoisominaisuutensa, mutta muutoin ominaisuudet ovat täsmälleen samat kaikilla.

Pelissä kaiken avaimena toimivat tehtäväkortit. Jokainen pelin tehtävistä on omalla tavallaan erilainen, mutta taustalla on kuitenkin aina sama perusperiaate: kerää aarteita ja rahaa mahdollisimman paljon ennen kuin kaupungin alue suljetaan.

Pelaajat aloittavat vuoronsa nostamalla pakasta Arcana-kortin. Korteissa on omia varkaita hyödyttäviä tai muita varkaita haittaavia asioita. Vartijoille kortteja ei voi pelata. Korttien määrää ei ole rajoitettu, mutta niiden ominaisuudet ovat kuitenkin sen verran hyödyllisiä, että lähestulkoon jokaisella kierroksella niitä tulee pelattua yksi tai useampi ja tällöin suurta määrä käsikortteja ei pääse kertymään. Kortteja voi pelata joko omalla tai toisen pelaajan vuorolla, kortista riippuen.

Korttien nostamisen jälkeen liikutetaan vartijaa. Jos pelaaja ei heitä kuusisivuisella nopalla lukua kuusi, vartija liikkuu korkeintaan oman liikkeensä verran. Vartijaa liikuttava pelaaja päättää, minne vartija liikkuu. Kun vartija on liikkunut, pelaaja aktivoi omat varkaansa.

Varkailla on käytettävissä seitsemän toimintopistettä. Eri toiminnot, joita on muutamien perustoimintojen lisäksi myös korteissa tai hahmon erikoisominaisuudessa, maksavat eri määrän pisteitä. Esimerkiksi liikkuminen maksaa yhden, arkun tiirikoiminen yhden, kun taas arkun rikkominen maksaa kaksi pistettä. Pelaaja voi päättää kuinka monta toimintopistettä kullekkin varkaalle pelaa. Seitsemän pistettä riittää periaatteessa kaikilla toimimiseen, mutta todellisuudessa vain kahta ja joissakin tapauksissa kolmea varasta pystyy järkevästi liikuttamaan kierroksen aikana.

Arkuista varkaat löytävät jalokiviä, kääröjä tai avaimia. Näitä esineitä voi vaihtaa kolme toimintopistettä käyttämällä sivutehtävien suorittamiseksi. Sivutehtävien korteissa on määriteltynä kerättäviä esineitä. Tätä kannattaa hyödyntää, sillä jokainen varas voi kantaa vain kolmea esineittä kerrallaan.

Jos pelaaja kohtaa vartijan tai toisen varkaan, alkaa taistelu. Taistelu ratkaistaan noppia heittämällä ja kortteja tai erikoisominaisuuksia hyödyntämällä. Noppien lukumäärä on hahmon tai vartijan taisteluominaisuus. Yhdestä nopasta korkeimman tuloksen saanut voittaa taistelun. Häviäjä menettää rahaa tai aarteita, sekä joutuu perääntymään kolme ruutua voittajan haluamaan suuntaan.

Tällä tavalla peliä pelataan kierrokselle viisi saakka, jolloin tulee hälytys. Hälytysvuoron alussa pelaajat laittavat vuorotellen portteja pelilaudan sisääntulopaikkoihin. Sisääntulopaikkoja on useita, mutta järkevällä asettelulla niillä saa estettyä toisen helpon pakenemisen pelilaudalta. Varkaat voivat nimittäin paeta vain hälytyksen antamisen jälkeen. Kun hälytys on annettu, voivat varkaat paeta tai koettaa haalia muutaman aarteen lisää ennen pakenemistaan. Viimeisen kierroksen jälkeen pelilaudalle jääneet varkaat vangitaan ja pelaaja ei saa näiden varkaiden aarteista itselleen rahaa.

Tylsä kahdestaan, hauskaa useammalla pelaajalla

Peliä ei kannata hankkia kaksinpeliksi, koska tällöin se on tylsähkö. Toisiin varkaisiin ei välttämättä törmää kuin harvoin ja aarteitakin on riittämiin kahdella pelaajalla. Peli pääsee oikeuksiinsa useammalla pelaajalla, koska pelaajien väliset konfliktit ja aarteista kisaaminen tulee peliin mukaan.

Pelin satunnaisuus jätti ristiriitaisen tunnelman. Pelissä on toisaalta hyvinkin paljon satunnaisuutta, mutta esimerkiksi taistelun satunnaisuuteen voi hieman vaikuttaa korttien ja erikoisominaisuuksien kautta. Aarteet taas nousevat satunnaisesti, toisaalta se lisää tähän peliin uudelleenpeluuarvoa. Noin tunnin mittainen peliaika on sopiva. Pidempää peliä ei välttämättä jaksaisikaan. En kehu hyväksi tai huonoksi pelissä esitettyjä mekaniikkoja, mutta tuuria on ehkä hieman liikaa mukana.

Jos pelaajien välinen konflikti ei ole omaa peliporukkaa miellyttävä asia, ei peliä kannata hankkia. City of Thieves nimittäin perustuu hyvin paljon siihen. Peli on kaunis, komponentit ja erityisesti figuurit ovat yksityiskohtaisia ja kekseliäästi suunniteltuja.

Itse pelaan peliä todennäköisesti hieman kevyempänä pelinä, vapaammassa ilmapiirissä, jolloin monimutkaisemmat kuviot eivät saa aivoja rasittaa.

Lisäosia

Peliin on julkaistu lisäosia, jotka lisäävät peliin hieman uusia sääntöjä, sisältöä ja korjaavat esimerkiksi vartijoiden käyttäytymistä paremmaksi. Peliin on tehty myös iPad-peli, joka näyttää kohtuullisen hienolta.

Faktat Cadwallon: City of Thievesistä

Suunnittelija: Laurent Pouchain, Pascal Bernard

Julkaisija: Dust Games, Fantasy Flight Games (2010)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat todella yksinkertaiset ja pelin oppii noin kymmenessä minuutissa.

Onnen vaikutus: Pelissä on paljon tuuria mukana.

Vuorovaikutus: Peli on vahvasti vuorovaikutteista muiden pelaajien kanssa.

Teema: Toimii hyvin ja välittyy peliin. Hieno ulkoasu.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä.

Kieliriippuvuus: Säännöt englanniksi. Korteissa hieman tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, suositeltava määrä 3–4.

Pituus: 60 minuuttia