Byzanz

Lautapelit.fi:n pienten korttipelien sarjan kolmanneksi on noukittu Byzanz, Emanuele Ornellan pieni ja näppärä korttipeli noin kymmenen vuoden takaa. Uusintajulkaisu on tervetullut, sillä aikoinaan peli on ilmestynyt vain Amigon saksankielisenä laitoksena. Nyt peli pääsee Lautapelit.fi:n ja yhteistyökumppanien avulla laajempaan jakeluun.

Pelin alkuperäinen kuvitus on säilytetty. Hyvä niin, sillä se on Doris Matthäusin miellyttävää kädenjälkeä. Matthäus ei välttämättä ole uudemmille peliharrastajille kovin tuttu nimi, mutta Carcassonnen alkuperäislaitoksen kuvittajanakin tunnettu Matthäus on tehnyt erityisesti 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella monia kauniita pelikuvituksia.

Basaarikauppaa

Pakassa on erilaisia tuotekortteja, joiden arvot vaihtelevat yhdestä neljään. Tavoitteena on saada aikaiseksi kolmen tuotekortin settejä, joissa jokainen kortti on samaa lajia (tai jokerikortti). Kun tällaisen setin heittää pois, arvokkaimman kortin saa laittaa omaan pistepinoon ja kaksi huonointa korttia menee pois pelistä.

Uusia kortteja hankitaan huutokaupasta. Jokaisella kierroksella korttisettejä tulee myyntiin pelaajien määrän verran. Settien koko vaihtelee vähän pelaajamäärästä riippuen, mutta setit alkavat isompina ja pienenevät siitä sitten. Kolminpelissä tarjolle tulee ensin kuusi, sitten neljä ja lopuksi kaksi korttia, kuusinpelissä määrä alkaa kuudesta ja pienenee joka kerta yhdellä.

Pelaajat käyttävät kädessään olevia tuotekortteja tarjoamiseen. Omalla vuorolla pitää passata tai korottaa edellistä tarjousta. Omaa tarjousta ei saa muuttaa kun sen on kerran tehnyt, eli jos ensimmäisellä kierroksella pelaat kakkosen arvoisen kortin ja seuraavalla vuorolla haluat yhä tarjota, pelaat edellisen kierroksen kakkosen seuraksi uuden kortin, joka kasvattaa tarjouksesi arvoa. Tämä rajoittaa joskus ikävästi mahdollisuuksia, kun korottaminen houkuttaisi, mutta kun korttia ei saa vaihtaa, korotuksesta tulisi liian iso.

Korkeimman tarjouksen tehnyt saa kortit. Muut saavat tarjouksensa takaisin, mutta korkein tarjous laitetaan torille eli syrjään, lajiteltuna korttien lajin mukaan. Voittaja nappaa palkintokortit, mutta joutuu heittämään niistäkin yhden kortin torille. Sitten käydään seuraava huutokauppa, johon ensimmäisen voittaja ei saa osallistua.

Tähän peruskuvioon on pari poikkeusta. Jos käy niin, että kaikki pelaajat passaavat, ensimmäisenä passannut saa (tai joutuu ottamaan) kortit ilmaiseksi, eikä yhtään korttia mene torille. Viimeisessä huutokaupassa mukana on enää yksi pelaaja, kun kaikki muut ovat jo ostoksensa tehneet. Tämän viimeisen pelaajan ei tietenkään tarvitse maksaa mitään, mutta palkkiokin on vaisu. Kolmella ja neljällä pelaajalla lopussa on tarjolla kaksi korttia, joista saa toisen ja toinen menee torille. Viidellä ja kuudella pelaajalla käy vielä huonommin: viimeiseen huutokauppaan nostetaan vain yksi kortti, joka menee suoraan torille.

Viimeisen pelaajan ei tarvitse lähteä aivan tyhjin käsin. Kun kaikki huutokaupat on käyty läpi, torille on kertynyt aika läjä kortteja. Viimeisen huutokaupan voittaja saa valita torilta yhden lajin kortit ja ottaa ne itselleen. Sitten vuoron saa toiseksi viimeinen voittaja ja niin edelleen. Aloitusvuoro tässä tarjoilussa on usein huomattavasti parempi kuin sekalainen setti roskaa aiemmin kierroksella.

Settien koostamista

Peli kestää tietyn määrän kierroksia eli kunnes koko pakka on pelattu läpi. Eniten pisteitä kerännyt vie voiton. Pisteiden kerääminen onkin mielenkiintoinen kuvio: pieniä kortteja kertyy käteen helposti, mutta yhden tai kahden pisteen settiä ei oikein haluaisi pisteiksi muuttaa. Jokerikortit auttavat settien tekemisessä, mutta raaskiiko niitäkään käyttää? Jos nimittäin saa kolme jokerikorttia käteen, ne voi muuttaa viideksi pisteeksi.

Peli kuitenkin pakottaa toimimaan. Kun käteen mahtuu vain seitsemän korttia, pelaajien on pakko muuttaa huonompiakin settejä pisteiksi, koska toinen vaihtoehto on heittää ylimääräisiä kortteja pois ilman pisteitä. Kun samoja kortteja muutetaan pisteiksi ja käytetään rahana uusien korttien ostamiseksi, pelaajilla on tasapainottelemista.

Tämä kaikki toimii varsin mainiosti. Byzanz on aivan näppärä fillerikorttipeli, joka toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Laatikon kylkeen on präntätty kestoksi 45 minuuttia, joka tuntuu kyllä hirmuisen pitkältä ajalta. Oman kokemukseni mukaan kolminpelin läiskii aika vaivatta varttiin, joka on vallan sopiva kesto tällaiselle pelille.

Lisäpelaajat venyttävät peliä jonkin verran, mutta viisinpelikin meni selvästi alle laatikon lupaaman 45 minuutin, joten kyllä tätä uskaltaa isommallakin porukalla pelata. Kovin mietteliäiden pelaajien kanssa on kyllä jonkin verran vaaraa siitä, että peli venyy epämukavan pitkäksi, sillä Byzanz on hyvä filleri, mutta tunnin peliksi siinä on vähänlaisesti sisältöä.

Hyvä lisä Lautapelit.fi:n pienten korttipelien sarjaan tämä joka tapauksessa on, oikein kelpo löytö pelastettavaksi unohdettujen korttipelien hautausmaalta.

Faktat Byzanzista

Suunnittelija: Emanuele Ornella

Julkaisija: Amigo (2008), Lautapelit.fi (2017)

Mutkikkuus: Yksinkertainen, säännöt on helppo opettaa uusille pelaajille. Byzanz on ihan pelattavissa aloittaen tyhjästä sääntökirjaa lukemalla, opettelemiseen ei kauaa mene.

Onnen vaikutus: Kaupattavien tuotteiden ja kauppahintojen tarkalla arvioinnilla pärjää, mutta hyvällä tuurilla pääsee myös pitkälle.

Vuorovaikutus: Huutokauppaaminen vaatii toisten pelin lukemista, jotta osaa tarjota kiinnostavista seteistä riittävästi maksamatta silti ylihintaa.

Teema: Basaarikauppateema toimii aivan mainiosti, etenkin kun Doris Matthäusin kuvitus on nättiä. Sinänsä teema voisi olla mitä tahansa.

Uudelleenpelattavuus: Fillerien tapaan viehättää aikansa, mutta tuskin kestää ikuisesti. Uskon kuitenkin, että Byzanzista irtoaa helposti hintansa edestä hupia.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä sääntökirjan ulkopuolella.

Pelaajamäärä: 3–6, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 15–30 minuuttia.