Pupuvaltakunta laajenee ja kasvaa kohti uutta maailmaa. Pelaajat ovat pystykorvaisia ruhtinaita, jotka valloittavat maita pupujen kuninkaan nimissä. Pelaajat hallitsevat läänityksiään ja hoitavat niitä hyvin, tavoitteenaan kerätä arvokkaita kultaporkkanoita. Eniten kultaporkkanoita kerännyt pelaaja saa kuninkaalta tunnustusta saavutuksistaan.
Bunny Kingdomin taustatarina on tavallisen omituista tavaraa, mutta vähät siitä: puputeema on aika hauska ja kuvittaja on päässyt väsäämään jos jonkinlaista pupuaiheista parodiaa kortteihin ja pelin kuvitukseen. Itse peli on alueiden rakentelua pelilaudalla värväysmekaniikan siivittämänä: pelaajat draftaavat kortteja, joilla pääsee levittämään vaikutusvaltaansa pelilaudalle ja toisaalta bonuskortteja, joilla voi pelin lopussa kerätä mittavat pisteet.
Bunny Kingdom on Richard Garfieldin käsialaa. Garfield tunnetaan taitavana pelisuunnittelijana, jonka työtä ovat muun muassa keräilykorttipelit keksinyt Magic: The Gathering ja hauska robottikisa Roborally. Nyt sitten pupuja!
Draftaa kuin kanit
Pelilauta on 10×10-kokoinen ruudukko, johon pelaajat yrittävät levittää vaikutusvaltaansa. Se tapahtuu pelaamalla kortteja. Peli kestää neljä kierrosta, joista jokaisella pelaajat saavat aluksi käteensä 10–12 korttia. Näistä korteista valitaan kaksi ja sitten loput kortit kierrätetään seuraavalle pelaajalle.
Valitut kortit pelataan. Jos pelasi johonkin laudan ruutuun viittaavan koordinaattikortin, tähän ruutuun pelataan pupu ja se on nyt pelaajan oma. Pisteitä tuottavat käärökortit laitetaan jemmaan: ne lasketaan vasta pelin lopussa. Rakennuskortilla otetaan kortissa kuvattu rakennus ja laitetaan se talteen odottamaan rakennusvaihetta.
Sen jälkeen drafti jatkuu aina kaksi korttia kerrallaan. Lopulta kaikki kortit on jaettu. Sen jälkeen tulee rakennusvaihe, jossa pelaajat voivat rakentaa varastoonsa keräämät rakennukset laudalle niin halutessaan. Pakko ei ole, rakennuksia voi varastoida myös tulevaa tarvetta varten. Rakennuksia ei saa enää rakentamisen jälkeen siirrellä, joten voi olla, että kannattaa jäädä odottamaan parempaa tilaisuutta.
Kultaporkkanasatoa
Rakennusvaiheen jälkeen tulee sadonkorjuu, joka auttaa ymmärtämään rakennusten merkitystä. Pelilaudalle muodostuu läänityksiä, jotka ovat siis yhtenäisiä alueita, joiden jokaisen ruudun omistaa sama pelaaja. Läänitys tuottaa kultaporkkanoita seuraavalla kaavalla: läänityksen voima kertaa läänityksen vauraus.
Voima riippuu rakennuksista. Laudalla on valmiiksi jonkin verran ykkösen vahvuisia rakennuksia ja korteista pystyy rakentamaan kakkosia ja kolmosia. Näiden summa lasketaan yhteen: siinä on läänityksen voima. Vauraus taas riippuu tuotetuista tuotteista: jokainen eri tuote, jota läänityksessä tuotetaan, lisää vaurautta yhdellä. Puu ja kala on parempi kuin kaksi kalaa. Tässäkin tapauksessa laudalla on valmiiksi tuotantoa ja rakennuskorteista on mahdollista saada lisää.
Sadonkorjuun tulos kirjataan pistetaululle ja sen jälkeen on uuden kierroksen aika. Pelaajat saavat uudet kortit, draftin suunta vaihtuu ja kaikkiaan tämä kuvio tehdään neljä kertaa. Neljännen kierroksen jälkeen lasketaan käärökortit, joissa on monenlaista pistemekanismia. On suoria pisteitä ja erilaisia tavoitteita täytettäväksi.
Raskas ja loppupainotteinen pisteytys
Bunny Kingdomin ärsyttävin piirre on joka kierros toistuva pisteenlasku. Läänitysten pistearvoissa on aika lailla laskettavaa, kun pelaajien on käytävä läpi kaikki läänityksensä, laskettava tuotteiden määrä ja voima ja sitten seuraava läänitys ja niin edelleen. Tätä on onneksi mahdollista helpottaa hieman nokkeluudella korttien asettelussa. Jos lajittelee pelaamansa kortit läänityksittäin niin, että kaikki saman läänityksen kortit ovat yhdessä nipussa ja lisää läänitykseen käytetyt rakennuskortitkin samaan nippuun, korteista on helppo laskea jokaisen läänityksen pistearvo verrattain nopeasti.
Asiaa ei auta se, että pelin ulkoasu käy ylikierroksilla ja on täynnä detaljia. Pelilauta on nopeasti todella sotkuisen näköinen. Lunkisti.fi:n arviossa komponentteja kehuttiin, mutta minulle muoviset linnoitukset ja puput tuovat lähinnä mieleen Kinder-roinan.
Pelin pisteytys on erittäin loppupelipainotteista. Ensimmäisellä kierroksella ei välttämättä saa lainkaan pisteitä ja toinenkin kierros voi olla kovin hiljainen, mutta loppua kohden pisteitä kertyy suuria määriä ja etenkin jos keskittyy haalimaan paljon käärökortteja ja onnistuu niiden tavoitteita toteuttamaan, pisteistä todella iso osa voi kertyä niistä. Peli pysyy yleensä jännittävänä ihan loppuun asti.
Tuuria on pelissä mukana melko reipas annos, mutta toki myös muutakin. Tarkka pelaaja yrittää poimia itselleen mahdollisimman hyödylliset kortit, mutta pohtii myös, mitä muut pelaajat tarvitsevat ja napsii kriittiset kortit itselleen. Puolustuspeliä draftissa hillitsee hieman se, että jokainen kortti pelataan, eli roskakortteja ei saa heitettyä pois – yksittäisestä alueesta irrallaan muista alueista ei ole suuremmin hyötyä, mutta toki jos se on juuri se alue, joka yhdistäisi toisen pelaajan kaksi hyvää aluetta yhdeksi erittäin hyväksi alueeksi, jonkun on huono kortti otettava, jotta se ei mene pelaajalle, joka sitä eniten tarvitsee.
Toisille hyvien korttien napsimista julmempaa vuorovaikutusta Bunny Kingdomissa ei ole. Alueenvalloitus on täysin rauhanomaista, ainoastaan silloin voi saada kenkää alueelta, jos sinne on mennyt leirikortilla. Leirin voi pystyttää minne tahansa, mutta jos joku saa alueen koordinaattikortin ja sen pelaa, leiriytyjä joutuu väistymään – silloin toki tietää riskit jo pelatessaan.
Koko perheen draftauspeli
Bunny Kingdom on vaikeusasteeltaan perhepelitasoa. Vain pisteytyskorteissa on tekstiä ja siihenkin auttaa apulappu, jossa korttien merkitykset on listattu. Aika äkkiä ne taitaa muutenkin oppia pelatessa. Pelin säännöt ovat sinänsä suoraviivaiset, mutta vaativat alkuun keskittynyttä opettelemista, jotta kierroksen kulun ymmärtää oikein. Sen jälkeen peli on helppo opettaa: muutama peruskäsite, pelin kulku lyhyesti ja sitten vain toimintaan. Ensimmäisen pelin jälkeen ymmärtää jo varsin hyvin, mistä on kyse.
Peliä on mahdollista pelata myös kaksin, mutta silloin pelataan vähän eri säännöillä. Kaksinpelissä pelaajat nostavat joka vuoro yhden satunnaisen kortin pakasta ja kahden kortin pelaamisen sijasta pelaavat yhden ja heittävät yhden pois pelistä kuvapuoli alaspäin. Tämä mahdollistaa toisen pelaajan haluamien korttien pimittämisen pois pelistä, mikä on hyvä, mutta muuten prosessi on vähän vaivalloinen, eikä rullaa yhtä mukavasti kuin kolmin- tai nelinpeli.
Minua Bunny Kingdom ei oikein onnistunut sytyttämään. Se on kuitenkin enemmän minun ongelmani kuin pelin ongelma: en suuremmin välitä draftauspeleistä, eikä Bunny Kingdom ole poikkeus säännöstä. Lisäksi pelin pelaaminen on aika sotkuinen prosessi, kun muovista roinaa on joka puolella, lauta on täynnä tavaraa ja pöytä täyttyy korteista. Vähemmän on enemmän! Lapset tykkäsivät pelistä enemmän, mutta eivät ole kuitenkaan pelin perään kyselleet alkuinnostuksen jälkeen, joten meidän kokoelmastamme Bunny Kingdom sai kenkää. Kevyttä ja värikästä koko perheelle sopivaa draftauspeliä etsivän kannattaa kuitenkin Bunny Kingdomiin tutustua.
Faktat Bunny Kingdomista
Suunnittelijat: Richard Garfield
Julkaisija: Iello (2017)
Mutkikkuus: Pelin säännöt on helppo opettaa, eikä niiden opiskelukaan kovin pahasti työstä käy, kunhan ymmärtää tietyt peruskäsitteet ja saa päähänsä pelin kierrosten rakenteen selväksi.
Onnen vaikutus: Tuuria on mukana paljon: vaikka kortit draftataankin, paljon ratkaisee se, millaisia kortteja pakasta nousee. Tuleeko hyviä käärökortteja ja kenelle ne itselle tärkeät koordinaattikortit valuvat.
Vuorovaikutus: Suoraa sotimista ei pelistä löydy, mutta tarkkana olisi syytä olla ja toisille tärkeät kortit poistaa kierrosta omaan käyttöön, muuten peli on entistäkin tuuripitoisempi. Toisten pelitilannetta on siis syytä pitää silmällä ja katsella kortteja silläkin mielellä.
Teema: Pupuaihe mahdollistaa ainakin hauskoja ideoita kuvitukseen ja kuvittaja Paul Mafayon on päässyt keksimään kaikenlaista hauskaa. Teema toimii siis aivan mukavasti.
Uudelleenpelattavuus: Korttien täysin satunnainen järjestys pakassa tarkoittaa sitä, että pelit eivät toistu samankaltaisina. Vaihtelua riittää aivan tarpeeksi.
Kieliriippuvuus: Käärökorteissa on englanninkielistä tekstiä, mutta niistäkin selviää tarvittaessa apulappujen avulla.
Pelaajamäärä: 2–4. Kaksinpelissä on omat sääntönsä, jotka tekevät siitä ihan toimivan, mutta kyllä tässä pelissä enemmän on parempi.
Kesto: 40–60 minuuttia. Toki jos pelaajat miettivät valintojaan pitkään, peli venyy.