Britannia on alunperin legendaarisen Avalon Hillin julkaisuja, peli ilmestyi ensimmäisen kerran jo 1986. Fantasy Flightin 20 vuotta myöhemmin julkaisema uusittu laitos on pientä hienosäätöä lukuunottamatta sama peli, vain uusissa, koreissa kuorissa. Vanha laitos olikin varsin karun näköinen, joskin käytännöllinen.
Britannia on vahvasti historiallinen peli. Peli kuvaa Britannian historiaa roomalaisten ensimmäisistä valloituksista noin vuonna 40 normannien saapumiseen vuonna 1066. Tämän tuhannen vuoden ajanjakson aikana saarella nähtiin jos jonkinlaista väkeä, ennen kuin lopputuloksena saatiin anglosaksinen sekoitus skoteilla ja walesilaisilla maustettuna.
Pelissä on mukana kaikkiaan 17 Britanniassa käynyttä merkittävää ja vähemmän merkittävää kansaa. Ne on jaettu pelaajien kesken siten, että pelaajat pysyvät pelissä jokseenkin tasaisesti – kun yksi kansa kuihtuu pois, pian tulee toinen tilalle. Vaikka peliä voi periaatteessa pelata muillakin pelaajamäärillä, jako on parhaimmillaan neljällä pelaajalla.
Kootut kansainvaellukset
Joka kierroksella Britanniaan saapuu uutta väkeä, valloittajia ja ryöstelijöitä. Toisinaan kansat tekevät suurvalloituksia, jolloin väkeä saapuu valtava määrä ja kyseinen kansa saa pelata tuplavuoron. Tästä seuraa usein pysyvää asutusta. Peli alkaa roomalaisten suurvalloituksella.
Kansat lisääntyvät, riippuen hallituista alueista. Nälkäänkin voi kuolla, mikäli väkeä on liikaa. Liikkuminen on yksinkertaista ja mikäli liikkumisen jälkeen alueella on useamman kansan edustajia, taistellaan. Taistelu tarkoittaa nopanheittoa, taistelumekanismi on yksinkertainen mutta toimiva.
Pisteenlasku perustuu tavoitteisiin. Jokaisella kansalla on omat tavoitteensa, jotka liittyvät pääasiassa alueiden hallintaan – omat kotialueet ovat arvokkaita, muut vähemmän jos ollenkaan – ja toisten kansojen eliminoimiseen. Jokaisella pelaajalla on tyypillisesti yksi pääkansa, joka tuottaa valtaosan pisteistä ja pienempiä, joiden suoritus vaihtelee enemmän.
Koska eri pelaajien pääkansat ovat aktiivisia hyvinkin eri vaiheissa peliä, johdossa oleva pelaaja ei selviä pelkästään pistetilannetta vilkaisemalla. Vaatiikin jonkun pelin verran kokemusta, mieluusti eri väreillä, että pelin kulun hahmottaa kunnolla.
Historian oppitunti
Britannia on mainio peli Britannian historiasta kiinnostuneille. Vaikka peli ottaakin tiettyjä vapauksia historian suhteen, pelin tapahtumista oppii paljon historiaa, kiitos pelin tiukan käsikirjoituksen. Järjestys ei kuitenkaan sido pelaajia liikaa, vaan onnekas tai taitava pelaaja voi tehdä aivan uudenlaista historiaa.
Peli on kuitenkin pitkä, sitä on vaikea pelata alle kolmen tunnin, eikä sitä voi suositella kuin tasan neljälle pelaajalle. Vaikka uutta laitosta on hiottu, pelin ikä näkyy jonkin verran. Sotapeliksi Britannia on kuitenkin hyvin elegantti ja tutustumisen arvoinen, etenkin humanisteille ja muille historiasta kiinnostuneille.
Faktat Britanniasta
Suunnittelijat: Lewis Pulsipher
Julkaisija: Avalon Hill (1986), Fantasy Flight Games (2006)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat etenkin sotapelimittapuulla varsin elegantit ja yksinkertaiset.
Onnen vaikutus: Taisteluissa heitellään paljon noppia; niin paljon, että pitkän pelin aikana tuurin vaikutus ehtii useimmiten tasoittua. Huono tuuri kriittisellä hetkellä voi haitata. Peli on kuitenkin vahvasti taitopeli.
Vuorovaikutus: Eri kansojen tavoitteet ajavat pelaajia toisiaan vastaan. Useamman kansan luotsaaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että eri pelaajien kanssa täytyy toisaalla tapella ja toisaalla tehdä yhteistyötä yhteistä vihollista vastaan.
Teema: Britannian historian vaiheet tulevat varmasti tutuiksi. Peli on rakennettu erittäin vahvasti historiallisen aiheensa päälle.
Uudelleenpelattavuus: Uudelleenpeluuarvoa riittää. Jokainen neljästä kansasetistä on ihan erilainen ja vaikka pelissä tietty toistuva käsikirjoitus onkin, sen sisällä on mahdollista pelata hyvinkin monin eri tavoin.
Kieliriippuvuus: Pelissä on jonkin verran tekstiä, joista selviää apulapuilla.
Pelaajamäärä: 3–5, käytännössä tasan 4.
Pituus: 180–300 min.
2 vastausta aiheeseen “Britannia”
Britannia on kenties suosikkini Ameritrash peleistä. Valitettavasti peliä tulee pelattua turhan harvoin. Ongelmana on se että pitäisi olla tasan neljä asiasta kiinnostunutta ja koko ilta aikaa. Pelin dynamiikka toimii hienosti ja pelin jälkeinen jossittelu ja anylosoiminen on melkein yhtä hauskaa kuin pelaaminen.
Valitettavasti hienon dynamiikan pystyy aloitteleva tai välinpitämätön pelaaja sotkemaan. Esimerkiksi kostosodat eivät tähän(kään) peliin kuulu, ja näihin peleihin perinteisesti kuuluva johtajan lyöminenkin on hiukan ongelmallista, sillä pisteet kertyvät hyvin epätasaisesti eri väreille. Esim. alussa keltaisen pitää saada paljon pisteitä Roomalaisilla, mutta tämän jälkeen on nihkeämpää.
Yksi parhaista peleistä mitä on tullut pelattua. Peli tuntuu tasapainoiselta, jos vain kaikki pelaajat tietävät edes suurin piirtein mistä vastapelaajat saavat pisteitä.