Brass: Lancashire

Tavoitteena on menestyä rakentamalla teollisuutta: hiilikaivoksia, rautapajoja, puuvillatehtaita ja satamia. Lisäksi teollisuus tarvitsee kuljetuskeinoja, ensin kanavia ja sitten rautateitä.

Brass ilmestyi alunperin Warfrogin julkaisemana vuonna 2007. Roxley Games julkaisi vuonna 2018 menestyksekkään Kickstarter-kampanjan myötä uuden laitoksen nimellä Brass: Lancashire. Samalla ilmestyi uusi sisarpeli Brass: Birmingham.

Pelin idea

Jotta pelissä pärjää, tarvitsee pisteitä ja rahaa. Molempia saa onneksi samalla tavalla: rakentamalla teollisuutta ja käyttämällä sitä. Kun teollisuuslaatta pelataan pöydälle, se ei vielä tuota mitään. Se pitää saada käännettyä, jonka jälkeen se alkaa tuottaa omistajalleen säännöllistä tuloa ja voittopisteitä. Laivat ovat helppo juttu: ne kääntyvät automaattisesti. Hiilikaivokset ja rautapajat kääntyvät, kun niiden tuotokset on käytetty ja puuvillatehtaat ja satamat kääntyvät, kun puuvilla on myyty satamaan.

Peli pyörii tämän kuvion ympärillä. Pelaajat rakentavat teollisuutta ja yrittävät sitten saada laatat käännettyä. Pelissä on kaksi vaihetta: ensin pelataan kanavien aikakausi, jonka jälkeen pöydällä olevista laatoista ja rakennetuista kanavista saa pisteitä. Sitten puhdistetaan: kaikki kanavat ja osa laatoista (halvimmat ja huonoimmat) poistetaan pelistä. Alkaa rautateiden aika. Kun rautatieaika on pelattu, on toisen pisteytyksen aika.

Pelaaminen perustuu kortteihin. Kortteja on kahdenlaisia: toiset kuvaavat laudalla olevia kaupunkeja, toiset taas eri teollisuudenlajeja. Kaupunkikortilla saa pelata mitä tahansa teollisuutta kyseiseen kaupunkiin, teollisuuskortilla taas kyseistä teollisuutta haluamaansa kaupunkiin – kunhan tähän kaupunkiin on yhteydessä omia kanavia tai rautateitä pitkin.

Kortteja käytetään aivan kaikkeen toimintaan ja ne toimivat myös pelikellona: joka vuoro pelaajat käyttävät ja nostavat pakasta tilalle kaksi korttia ja kun pakka loppuu, aikakausi päättyy.

Teollisuuden verkostot

Brassissa on paljon liikkuvia osia. Se ei ole aivan yksinkertainen peli selittää ja säännöissä on melko kipakka määrä poikkeuksia. Esimerkiksi kun rakennus vaatii hiiltä, hiili täytyy pystyä kuljettamaan rakennuspaikalle kanavia tai rautateitä pitkin joko laudalla olevasta hiilikaivoksesta tai sataman kautta yleisestä hiilivarastosta. Rauta toimii muuten samoin, mutta sen voi vain noukkia laudalta, sitä ei tarvitse kuljettaa kanavia tai rautateitä pitkin.

Rakentamisen säännöt voivat olla alkuun hieman turhauttavia ja sekavia. Kaupunkikortit ovat selkeitä, koska niillä saa aina rakentaa kaupunkiin haluamaansa teollisuutta (kunhan pystyy toimittamaan paikalle vaadittavan hiilen ja raudan), mutta teollisuuskortit ovat hankalampia, koska niillä saa rakentaa vain sellaiseen kaupunkiin, johon on yhteys – ja tässä kohtaa yhteys tarkoittaa nimenomaan omia kanavia tai rautateitä, kun muuten reitin omistajalla ei ole mitään merkitystä.

Näistä hankaluuksista onneksi selviää, mutta pelissä on tavallista enemmän poikkeussääntöjä, joiden kanssa on syytä olla tarkkana, muuten tulee virheitä.

Vankka strategiapeli

Brass on vaativa strategiapeli, jossa aloittelijoilla ei ole juuri mahdollisuuksia kokeneita pelaajia vastaan. Jo erilaisten mahdollisuuksien näkeminen on jonkunlainen haaste. Alkuun on ehkä helppo ymmärtää, että kun rakentaa puuvillaa ja sataman, voi sitten myydä puuvillan satamaan. Mutta entä sitten? Kanavien ja rautateiden voiman ymmärtää usein vasta, kun näkee miten kokenut pelaaja repii niistä hirveän pistesaaliin.

Vaativuus on tietysti hyväkin asia. Brass on kuitenkin parin-kolmen tunnin peli, joten siinä on syytäkin olla syvyyttä. Mitään ongelmia sen suhteen ei ole – Brass kantaa kestonsa verran vaivattomasti ja antaa vastinetta peliajalle.

Nettiversio ja uudet laitokset

Brassia voi pelata netissä Order of the Hammer -sivustolla. Käyttöliittymä on vaikea ja pelin opettelu sen avulla on hivenen hankalaa, etenkin kun sääntökirjaa ei ole netissä saatavilla sellaisenaan, mutta jos pelin osaa ja käyttöliittymän kankeuden kestää, nettipelit toimivat hienosti ja pelaajia riittää.

Martin Wallace kehitteli sittemmin Brassista uuden version. Age of Industry oikoo jonkin verran mutkia, mutta hukkaa matkan varrelle paikallisväriä, esimerkiksi koko kanavavaihe on poistettu pelistä. Vastapainoksi tapahtumia ei ole sidottu yhteen paikkaan ja peli on laajennettavissa. Paketissa tulee jo suoraan kaksipuolinen pelilauta, toisella puolellaan Saksa ja toisella Uusi-Englanti, ja uusia karttoja on ilmestynyt jo muutamia. Paljon pelaava arvostaa lisäosien tuomaa vaihtelua, mutta muuten sitä ei pidetä ehkä aivan yhtä hyvänä kuin alkuperäistä Brassia.

Roxley Gamesin uudessa laitoksessa sääntöjä on hieman virtaviivaistettu muutamasta kohdasta ja peli on valmiiksi toimiva kaksinpeli ilman lisäsääntöjä. Brass: Birmingham puolestaan ottaa saman perusmekaniikan, mutta tuo siihen uusia ominaisuuksia.

Faktat Brassista

Suunnittelija: Martin Wallace

Julkaisija: Warfrog (2007), Eagle Games (2008), Roxley Games (2018)

Mutkikkuus: Peli on monimutkainen ja poikkeuksia täynnä, joten säännöt kannattaa opiskella huolella. Apulappujen printtaaminen on hyvä idea, jotta hankalimmat säännöt pysyvät pelin aikana mielessä.

Onnen vaikutus: Korttien kanssa pelatessa tuurilla on aina osansa, mutta onni ei vaikuta ratkaisevasti – taitavin pelaaja vie pelin ja usein vielä varsin murskaavalla erolla.

Vuorovaikutus: Lauta on ahdas, joten toisten pelaajien tekemisistä ei yksinkertaisesti voi olla välittämättä.

Teema: Toimii erinomaisen hyvin, osin kiitos pelaamista vaikeuttavien nippelisääntöjen. Muutos kanavavaiheesta rautateihin on hieno detalji.

Uudelleenpelattavuus: Kortit varmistavat sen, että samat kuviot eivät toimi joka kerralla. Peli on sen verran syvä ja vaativa, ettei sitä kuluta hetkessä loppuun.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole olennaista tekstiä, laudassa jonkin verran. Englanninkielistä sääntökirjaa ei löydy netistä, muuten saksalaisen painoksen voi ostaa huoletta.

Pelaajamäärä: 2–4, vanhojen laitosten omistajat tarvitsevat säännöt kaksinpelimuunnelmaan.

Pituus: 2–3 tuntia.