Bohnanza on uusien saksalaispelien klassikoihin kuuluva korttipeli, jossa pelaajat käyvät papukauppaa. Huvittava paputeema kätkee sisäänsä yllättävänkin vakavahenkisen kaupankäyntipelin.
Korttipeleihin tottuneille Bohnanzan suurin järkytys on kuitenkin sääntö, joka kieltää kädessä olevien korttien järjestelemisen. Korttikäsi on jono, joka pitää käsitellä tietyssä järjestyksessä.
Papuja viljelemään
Bohnanzassa pelaajat viljelevät papuja, joita löytyy useampaa lajia. Vuoron aluksi pelaajan on istutettava pellolleen kädessään ensimmäisenä oleva papu. Peltoja on kaksi ja kummassakin saa olla vain yhdenlaisia papuja. Jos pellot ovat jo käytössä, täytyy toinen pelloista myydä ja aloittaa uusi.
Sen jälkeen pelaaja kääntää pakasta esiin kaksi korttia. Nämä kortit pitää vuoron lopuksi istuttaa omaan peltoon, ellei niitä saa sitä ennen vaihdettua muille. Vaihtokauppoihin voi sisällyttää kortteja myös kädestään. Se onkin ainoa keino saada huonot kortit kädestä pois muualle kuin omaan peltoon. Kaikki vaihdetut pavut pitää saada lopuksi istutettua – vaikka sitten peltoja myymällä.
Kun pelto myydään, pelaaja saa paputaalereita, riippuen kerättyjen papujen määrästä. Paremmilla pavuilla on tehokkaampi vaihtosuhde, huonompia papuja pitää kerätä valtava määrä parin taalerin saamiseksi. Jos pellossa ei ole riittävästi papuja tuoton saamiseksi – no, huonompi juttu, pavut menevät hukkaan.
Kiivasta kauppaa
Papujen istuttaminen on lopulta varsin yksinkertaista puuhaa. Pelin ydin onkin kaupankäynnissä. Sikäli peli muistuttaa Catanin uudisasukkaita – vaihtokauppa on samantyylistä, mutta tässä tapauksessa kaupankäynnin merkitys on vielä suurempi. Pelin voittaakin usein tehokkain kauppias.
Usein kannattaa suostua itselle hivenen tappiollisiin vaihtoihin. Silloin jää tappiolle vaihtokumppaniin nähden, mutta kuitenkin voitolle muihin pelaajiin nähden. Jos tekee paljon näitä lievästi tappiollisia vaihtoja, huomaakin pian olevansa voitolla!
Bohnanza on kaikin tavoin varsin hienostunut peli. Ovelana yksityiskohtana pelissä kerättävät rahat on kuvattu korttien kääntöpuolella. Kun papupelto myydään, osa pavuista jää pelaajien rahapussiin. Peli kestää kolme kierrosta pakan ympäri, mutta pelissä olevien korttien määrä pienenee koko ajan pelin edetessä.
Lisäosat
Bohnanzaan on melko paljon laajennoksia. Suomen- ja englanninkielinen laitos sisältävät suoraan saksankielisen laitoksen ensimmäisen laajennoksen, joka lisää peliin papuja, jotka ovat tarpeen erityisesti useamman pelaajan peleissä (Wax Bean, Coffee Bean, Cocoa Bean). Pienemmissä peleissä ne kannattaa ottaa pois, jolloin peli paranee. Näin esittää muun muassa Joe Gola blogissaan.
Suomeksi on ilmestynyt kaksi lisäosapakettia. Al Cabohne & Ladybohn sisältää uudet laitokset Al Cabohnesta ja Ladybohnista. Kyse on tarkalleen ottaen sisarpelistä, sillä peli ei vaadi seurakseen alkuperäistä Bohnanzaa.
Bohnaparte on sotaisa laajennos; se lisää peliin pelilaudan, jolla käydään papukaupan ruokkimaa sotaa. High Bohn Plus on western-teemainen lisäosa, La Isla Bohnita taas lisää peliin merirosvoja ja laivausta.
Fan Edition on Bohnanza-fanien kuvittama juhlalaitos. Tätä versiota ei voi kuitenkaan suositella pelikäyttöön, sillä se on tavattoman epäkäytännöllinen, saman pavun kortit kun eivät ole keskenään samannäköisiä.
Näiden Suomessakin saatavilla olevien laajennosten lisäksi on iso joukko erikoisia vain Saksassa ilmestyneitä lisäosia. Niitä voi suositella ainoastaan fanaattisimmille Bohnanza-faneille. High Bohn Plus sisältää useampia saksankielisiä pikkulisäosia samassa paketissa.
Sisarpelit
Paputeemaa on hyödynnetty muissakin peleissä.
Al Cabohne on Bohnanzaan perustuva peli, joka sopii yhdelle ja kahdelle pelaajalle. Suomalainen Bohnanza sisältää Al Cabohnen kaksinpelisäännöt.
Bean Trader on lautapeli papukaupasta Pohjois-Euroopassa keskiajalla. Pelaajat kulkevat vaunuillaan hansakaupungista toiseen ostaen ja myyden papuja. Kun kaksi pelaajaa kohtaa samassa kaupungissa, he voivat vaihtaa papuja keskenään. Bean Trader ei ole saavuttanut aivan alkuperäisen Bohnanzan suosiota.
Space Beans on nopeatempoinen ja pienimuotoinen peli scifi-teemalla. Scifi-sarjoja parodioivat pavut viihdyttävät genren faneja, muuten peli ei ole ihmeellinen.
Faktat Bohnanzasta
Suunnittelija: Uwe Rosenberg
Julkaisija: Amigo (1997), Rio Grande Games (2000), Lautapelit.fi (2000)
Mutkikkuus: Bohnanzan säännöt vaativat harjoittelua ja totuttelua, mutta pelin perusrakenne on yksinkertainen, eikä peli ole vaikea opettaa siinä vaiheessa kun sen itse osaa hyvin. Jos kaikki ovat aloittelijoita, aluksi pitää pelata tarkkaan.
Onnen vaikutus: Korttipelissä hyvä ja huono tuuri vaikuttavat luonnollisesti jonkin verran, mutta hyvä kaupantekijä onnistuu kääntämään tuurin vaikutuksen voitoksi.
Vuorovaikutus: Peli ei muuta olekaan kuin kaupan veivaamista toisten pelaajien kesken. Jos kukaan ei halua käydä kauppaa, peli kuolee omaan mahdottomuuteensa.
Teema: Papukuvitus on hauskaa ja persoonallista.
Uudelleenpelattavuus: Peli on yli 20 vuotta vanha ja edelleen suuressa suosiossa.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole merkittävää tekstiä, eli sitä voi pelata millä kielellä tahansa.
Pelaajamäärä: 2–7, parhaimmillaan 3–5 pelaajalla. Kaksinpeli vaatii vähän lisäsääntöjä, isolla porukalla voi mennä sekavaksi.
Pituus: 45–60 minuuttia. Suomiversiosta kannattaa noukkia ne ekstrapavut pois pidentämästä peliä, koska ne tekevät pelistä tuskallisen pitkän.
Catan
Genoa
Bohnanza: Al Cabohne & Ladybohn
Taistelu Roomasta (Kampf um Rom, Struggle for Rome)
Greed, Incorporated
Waterfall Park
Sidereal Confluence
Klunker
Dragon’s Gold
Intrigue (Intrige)
Diplomacy
Anno 1800
22 vastausta aiheeseen “Bohnanza”
Peli ei omassa porukassani mennyt läpi senkään vertaa kuin Catan, kukaan ei vain halunnut koskaan tehdä mitään kauppaa. Muutenkin tuntui, että ehkä insinööriporukassa epäsymmetriset vaihdot ja muutenkin tälläinen huutokauppailu ei oikein innosta. Toisella porukalla varmasti kivaa, meidän porukalla ei.
Meillä taas Bohnanza on lähes aina helpoin vaihtoehto. Siihen on vaivatonta saada jopa uusia pelaajia, kummemmin suostuttelematta, jos pelataan ”toimistolla” eli läheisessä kantakuppilassa.
Paljoa yksinkertaisempaa ja viihdyttävämpää hengauspeliä ei kovin äkkiä keksi. Ja ainoa hankala osuus neitsyiden mukaan viettelyssä on yleensä saada ne pääsemään yli aiheesta.
Joudun myös kehumaan nerokasta peliä, joka paljastuu pöljien pavunkuvien takaa. Kuten arvostelussa todetaan, kaupankäynti on pelissä kaikki kaikessa. Vaikka säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, kauppojen optimoiminen (vaihdettavat pavut, paljonko kyseisiä papuja on tässä pelissä jo tullut, niiden asema omassa kädessä, oma paputilanne pöydällä ja myös toisten paputilanne) on kutkuttavan haastavaa. Loistava keksintö on myös se, että kaupankäynnin takia täytyy olla aktiivinen myös toisten vuoroilla, eikä peli mene odotteluksi.
Lisäksi arvostan paketin pienuutta (toki voisi olla vieläkin pienempi) ja pelin nopeutta (kokeneemmilla pelaajilla n. 30 min). Toimii mainiosti jo kolmella pelaajalla. Takana varmasti yli 100 peliä ja vielä jaksaa kiinnostaa.
Alkuperäisessä saksalaisessa pelissä, joka minulla on, on niin pieni paketti kuin vain voi olla. Se on erinomaisen näppärä, vaan eipä tuota silti tule koskaan pelattua, vaikka toisaalta haluaisi kyllä… Täytynee varmaan alkaa raahaamaan peliä peli-iltoihin.
Aivan huippupeliksi on tämä todettu meidänkin porukoissa (monta eri poppoota jo pelin saloihin tutustutettu), mutta hirveän usein tätä ei silti tule esiin kaivettua. Onko joku testaillut eri lisäosia? Hieman toisaalta kutkuttaisi moisia hankkia mikäli ovat hyviä. Pelin ehdoton etu on muuten myös suht edullinen hinta, jolloin sen ostokynnys ei ole kova.
Yksi kysymys liittyen sääntöihin: kun on aika istuttaa kaupankäynnistä saadut pavut niin saako istutusten välissäkin myydä papuja pankille? Meillä näin on aina saanut tehdä, mutta tapasin toisen porukan, jossa mahdolliset myynnit tilanpuutteen uhatessa on tehtävä ennen istutusta ja istutus suoritetaan sitten kerralla molempiin/ kaikkiin peltoihin. Kaivoimme sääntökirjan esiin, mutta halutessaan sieltä löytyy tuki molemmille tulkinnoille kun valikoiden lukee.. :D
Ainakin englanninkielisissä säännöissä sanotaan, että papuja saa myydä koska tahansa. Ainoa rajoitus myymisessä on, että yhden pavun peltoa ei saa myydä, jos isompiakin on tarjolla. En tiedä, sanotaanko suomenkielisissä säännöissä jotain muuta.
Suomenkielinen laitos. Papuja saa myydä koska tahansa. Vaihtokauppojen ja lahjoitusten jälkeen pöydälle avoimeksi jääneet kortit pitää istuttaa, mutta istutusjärjestys on vapaa. Juuri tämä sääntö lisää peliin taktikointia. Eli jos näyttää siltä, että joutuu papuja myymään, kannatta istuttaa pottia kasvattavat pavut ennen kuin myy ja istuttaa pakkokortit vasta sitten tyhjään sarkaan.
Peli on loistava. Siitä ei pääse mihinkään…sopii todella hyvin illan istujaisiin, välillä meinaa mennä jo huutamiseksi kun kolmekin ihmistä haluaa samat kaupattavat pavut. Kevyeen pelailuun hauska.
Kysymys vaiheeseen 2: voiko myös muut pelaajat tarjota kortteja vaihdettavaksi tai lahjoitukseen vuorossa olevalle pelaajalle? Näin kaupankäynti olisi vuorovaikutteista. Samallahan vuorossa oleva pelaaja saa helpommin tietoon eri vaihtoehtoja. Näin me olemme ainakin pelanneet tätä peliä. Vai onko niin, että vain vuorossa oleva pelaaja voi ns. olla aktiivinen kaupantekijä ja äänessä?
Esim. tilanne kaksinpelissä: joskus ei-vuorossa oleva pelaaja voi ehdottaa ottavansa yhden esille käännetyistä pavuista ja tarjota 1-2 papua kädestään vastineeksi vuorossa olevalle pelaajalle (eli ennenkuin vuorossa oleva pelaaja on tehnyt päätöksen). Lopultahan näistä tietenkin päättää vuorossa oleva. Vai onko oikein olla hiljaa ja antaa vuorossa olevan pelaajan tehtävä itse päätökset korttien pitämisestä, vaihdoista tai lahjoituksista?
Juppi, kaikki saavat tehdä kaupankäyntiehdotuksia. Ainoa rajoitus on, että vuorossa olevan pelaajan on oltava mukana kaupoissa, eli muut pelaajat eivät saa käydä kauppaa keskenään. Vuorossa oleva pelaaja tekee tietysti päätökset.
Näin juuri. Kiitos nopeasta vastauksesta! Vielä voisin varmistaa sen, että jos nämä nostetut kortit eivät mene edes lahjoituksilla kaupaksi kenellekään pelaajalle (näin varsinkin kaksin pelissä), vuorossa olevan pelaajan on nämä otettava itselleen ja istutettava?
Joo, ne vuoron aikana nostetut kortit on pakko istuttaa.
Säännöissä sanotaan: ”Pelivuorossa oleva pelaaja nostaa 3 korttia nostopakasta pelivuoronsa päätteeksi”. Kuitenkin kaksinpelin ohjeissa sanotaan: ”Pelaaja ottaa nostopakasta 2 korttia kuten normaalipelissäkin..” Kummalla mennään kaksinpelissä? Olen tulkinnut, että aina nostetaan nuo 3 korttia vuoron lopuksi.
En osaa sanoa; en ylipäätään pidä Bohnanzaa oikein pelikelpoisena kaksinpelinä.
Olen pelannut tuolla kahden kortin säännöllä aina.
Unohtuikin mainita että jos perus Bohnanza alkaa tympimään, niiin Bohnapartella saa uusia ulottuvuuksia kuten korteista rakennettavan kartan ja aluevaltaus ajatuksen peliin.
Käsittääkseni saksan kielisissä säännöissä saa myydä/niittää papuja vain kaupankäynnin jälkeen omalla vuorolla. Noin olen aina pelannut ja se on mielestäni tuonut lisää taktisuutta peliin kun täytyy pohtia kannattaako jotain ostaa jos sitä on tulossa ihan juuri, mutta on pellot täynnä.
Epäilen, että kun viitataan kolmeen ja kahteen korttiin olet ymmärtänyt tämän väärin. Kun käyt kauppaa muiden kanssa nostat 2 korttia ja vuoron lopuksi 3.
Moni tuntuu valittelevan kaupankäynnin epäsymmetrisyyttä ja jumiutumista. Normaalisäännöillä en itse Bohnanzaa oikeastaan jaksa edes pelata, mutta seuraavalla twistillä peliin saa paljon enemmän ulottuvuutta ja vuorovaikutusta:
-Pelaajat voivat antaa toisilleen optioita tulevista pöytä- ja käsikorteistaan. Esimerkiksi pelaaja A vaihtaa yhden soijapavun pelaajan B vahapapuun ja optioon pelaajan B yhdestä pöytäkortista –> eli seuraavalla kerran kun pelaaja B nostaa kaksi pöytäkorttia, pelaaja A voi halutessaan ottaa/istuttaa niistä toisen
-Optioita voi antaa vain yhden kierroksen eteenpäin, eli seuraavaksi tulevat käsi- tai pöytäkortit
-Käsikorttien kohdalla homma pelaa niin, että option antava pelaaja näyttää vuoron loputtua nostamansa kolme käsikorttia pelaajalle, jolle antoi option –> tämä varaa korteista haluamansa ja saa ottaa/istuttaa ne itselleen sitten, kun on seuraavan kerran hänen vuoronsa kaupankäynti
Toivottavasti ajatuksesta sai kopin. Kaupankäynti lisääntyy näin todella paljon ja peliin tulee paljon uutta strategista aspektia.
Säännöissä lukee: ”Muut pelaajat voivat vaihtaa ja/tai lahjoittaa kortteja vain kädestään” . Tarkoittaako tuo että vuorossa oleva pelaaja voi vaihtaa jo istutettuja papuja pellostaan?
Ei tarkoita. Vuorossa oleva pelaaja saa vaihtaa kädessä olevia kortteja ja pakasta pöytään nostettuja kortteja, mutta peltoon jo istutettuja ei saa vaihtaa kukaan.
Pelasimme tätä alussa väärin siten, että pöytään käännetyt kaksi korttia sai, paitsi kaupata, myös lahjoittaa toiselle pelaajalle siten ettei tämä voinut kieltäytyä ”lahjasta”. Sittemmin olemme pelanneet oikeinkin, mutta kyllä tuo meidän vahinkoversiommekin oli erittäin toimiva.
Esimerkiksi vuorossa oleva pelaaja A kääntää Blue Beanin ja Chili Beanin… hän voisi nyt kiusata kahta pelaajaa, mutta tästä tulee äkkiä kosto päälle, eikä itse saa kortteja, joten ensisijaisesti hän käy kauppaa. Pelaaja B haluaa Blue Beanin, ja tarjoaa siitä Green Beanin + lupauksen ettei hänelle työnnetä tuota Chili Beania. Tähän A suostuu, ja lykkää sitten Chili Beanin pelaajalle C, ja vaihtaa kädestään Stinky Beanin pelaajan D kahteen Wax Beaniin. Lisäksi vielä B älyää tarjota A:lle ilmaista Wax Beania, johon A suostuu.
Peli jatkuu, ja C:lle jäi varmasti pikkaisen hampaankoloon A:ta kohtaan.
Mielestämme tuo antaa kivasti lisää interaktiivisuutta peliin, ja varmaan jatkossakin pelaamme näin.
Eräs kanssapelaaja sanoi tuosta Bean Traderista kerran – ja mielestäni melko osuvasti/saattaa hyvinkin pitää paikkansa – että se on jälkikäteen julkaistuna se peli jonka Rosenberg ensin teki Bohnanzaa kehittäessään, ja josta hän loppujen lopuksi päätyi säilyttämään ainoastaan kaupankäyntiosuuden. :D