Blue Moon on Reiner Knizian kehittelemä erikoinen korttipeli, joka yhdistelee siistejä euromekaniikkoja keräilykorttipeleistä tuttuihin ideoihin. Peli koostuu joukosta valmiita pakkoja, mutta halutessaan pakat voi purkaa ja harrastaa omatoimista pakanrakennusta. Aivan Magic: The Gatheringin kaltaiseen mahdollisuuksien universumiin ei päästä, valikoima on pieni ja rajallinen, mutta toisaalta korttien keräilykään ei ole aivan vastaava vaiva.
Blue Moon on paitsi peli, myös varsin kiehtova fantasiamaailma. Se on kaikkea muuta kuin sitä perustylsää Dungeons & Dragonsia mihin useimmat pelit sortuvat. Onkin ilo nähdä maailmaa käytettävän myös muissa peleissä. Blue Moon City jatkaa tarinaa ja on itsessään varsin kiinnostava peli. Maailmaan sijoittuu myös ainakin yksi romaani, joka on valitettavasti julkaistu vain saksaksi.
Pelin idea
Pelaajilla on omat noin 30 kortin pakkansa. Peli koostuu taisteluista, joissa toinen pelaajista aloittaa pelaamalla kädestään hahmokortin ja valitsemalla elementiksi joko tulen tai maan. Vastapuolen on sen jälkeen pelattava hahmo, jonka tuli- tai maa-arvo on vähintään yhtä korkea kuin aloitushahmolla. Erilaiset tukikortit auttavat tässä. Tätä pallottelua jatkuu, kunnes toinen pelaajista ei pysty tai ei halua pelata ja perääntyy. Voittaja saa lohikäärmeen puolelleen ja neljäs voitettu lohikäärme voittaa pelin.
Pelin suola on korteissa, joissa on paljon erilaisia erikoisominaisuuksia. Erilaisten korttien yhdistelmät mahdollistavat nokkelia siirtoja ja luovaa sääntöjen rikkomista keräilykorttipelien tapaan. Peli onkin parhaimmillaan, kun molemmat pelaajat tuntevat pakat riittävän hyvin. Säännöiltään Blue Moon on yksinkertainen, mutta korttien yhdistelmät tekevät pelistä mielenkiintoisen ja haastavan.
Blue Moon on erittäin viehättävä kaksinpeli, jonka pelaaminen ei edellytä valtavasti osaamista ja syvällistä pakkojen tuntemusta — riittää, että on joku käsitys oman pakan mahdollisuuksista — mutta joka tarjoaa uutta, kiinnostavaa pelattavaa pitkäksi aikaa. Peliä kuvaillaan usein Magicin korvikkeeksi entisille keräilykorttipelaajille, mutta siitä en tiedä. Pakanrakennusta pääsee sentään vähän tekemään halutessaan, vaikka valinnanvara ei Magicin veroista olekaan.
Laajennuspakat
Peruspakkauksessa on säännöt, puolitarpeeton pelilauta, lohikäärmenappulat ja kaksi ensimmäistä kansapakkaa (Hoax ja Vulca). Muita kansapakkoja voi ostaa erikseen: kansoja on yhteensä yhdeksän (Mimix, Flit, Khind, Terrah, Pillar, Aqua ja Buka). Näiden lisäksi on kaksi Emissaries & Inquisitors -pakkaa, joiden sisältöä voi lisätä muihin pakkoihin tai hyödyntää pakanrakennuksessa.
Kaikki kansat ovat täysin omanlaisiaan. Khindit muodostavat vaarallisia jengejä, Bukat bluffaavat ja purjehtivat laivoillaan, Flitit lentävät ja hyökkäävät taivaalta ja niin edelleen. Pelin hintaa arvioidessaan kannattaakin suosiolla laskea hankkivansa ennemmin tai myöhemmin kaikki kansapakat, sillä juuri eri kansojen vaihtelussa ja erilaisissa yhdistelmissä on pelin suurin vetovoima. Peruspakkauksella saa kyllä kuvan siitä, pitääkö pelistä vai ei, mutta jos pitää, se ei riitä. Kokonaisuus maksaa noin sata euroa.
Pelin kokeileminen onnistuu myös Keldon Jonesin Blue Moon -tietokonepelillä, joka toimii Linuxilla, Windowsissa ja Macilla.
Blue Moon Legends
Alkuperäisiä Blue Moon -pakkoja voi olla vaikea löytää. Pelistä on tehty vuonna 2014 uusi Blue Moon Legends -paketti, joka paketoi kaikki erilliset pakat yhteen isoon laatikkoon.
Korttien koko on pienennetty tarot-koosta tavalliseen kokoon, mikä vähän latistaa pelin tyylikästä kuvitusta, mutta toisaalta tekee pelaamisesta pykälän helpompaa.
Blue Moon Legends onkin ehdottomasti paras tapa ottaa peli haltuun.
Faktat Blue Moon Legendsistä
Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisijat: Kosmos, Fantasy Flight Games (2004)
Mutkikkuus: Pelin säännöissä on vähän opettelemista, mutta satunnaiseen pelailuun peli ei toimikaan: se loistaa, kun toistokertoja tulee kymmeniä. Oppimiskynnystä siis on, mutta mitenkään vaikea peli Blue Moon ei ole.
Onnen vaikutus: Kuten aina korttien kanssa pelattaessa, tuurilla on merkitystä, mutta taitavampi pelaaja voittaa pidemmän päälle useammin.
Vuorovaikutus: Peli on silkkaa kaksintaistelua ja köydenvetoa, mutta ei tämän parissa mieltään pahoita.
Teema: Blue Moonin maailma ei ole aivan tusinafantasiaa ja korttien kuvitus on enimmäkseen oikein tyylikästä.
Uudelleenpelattavuus: Eri pakkojen yhdistelmiä on runsaasti ja jos pakkoja innostuu rakentelemaan, uudelleenpeluuarvoa on käytännössä rajattomasti.
Kieliriippuvuus: Pelissä on jonkin verran tekstiä, kielitaito on tarpeen molemmille pelaajille.
Pelaajamäärä: 2.
Pituus: 20 minuuttia.
2 vastausta aiheeseen “Blue Moon”
Parilla kansapakalla ja perupelillä sain tosiaan kuvan, että ei sittenkään ollut minua varten. Jotenkin peli oli vain pliisu, vaikka vaikutelma aluksi oli ihan muuta. En tiedä, ehkä en vielä parilla pelailulla sittenkään päässyt sisään, tai sitten nimenomaan pääsin. Vähän jäi sama fiilis kuin aikanaan Munchkinista: aluksi hauskaa kivaa, mutta vähän ajan päästä väljähtänyttä tylsää.
Tuo tietokone sovellus tästä oli hyvin tehty. Sai hyvin kuvan tästä pelistä ja hyvähän tämä on. Tekoäly on vaan turhan hyvä tuossa sovelluksessa kun kerran sen kahdestakymmenestä pelistä voitin.