Blue Lagoon

On aina mukavaa, kun joku peli yllättää iloisesti. Reiner Knizian Blue Lagoon onnistui siinä, en oikein osannut odottaa peliltä mitään, mutta se paljastuikin kerrassaan mainioksi perhepeliksi ja filleriksi. Knizian ludografia on nykyisin niin laaja, että pelkkä Knizian nimi ei tarkoita yhtään mitään, mutta kyllähän mestari edelleen työnsä osaa.

Blue Lagoonin kansitaide vie ajatukset jonnekin Vaianan suuntaan, mutta siinä missä Vaianassa oltiin hyvin varovaisia merelle lähtemisen kanssa, tässä pelissä saarien valloittaminen mereltä käsin on avainasemassa.

Kaksivaiheinen peli

Pelin alussa saarille ripotellaan pussista kerättävää tavaraa ja toteemipaaluja. Sitten on aika asuttaa saaret! Pelaajilla on nippu laattoja ja muutama puinen mökki. Laattoja saa pelata veteen saarten välille minne tahansa ja saarille aikaisempien omien laattojen viereen. Jos pelaa laatan tavaran päälle, sen saa kerätä itselleen. Mökki toimii kuten tavallinen laatta, mutta sen voi pelata vain saarelle.

Kun kaikki laatat ja kylät on pelattu tai kun kaikki tavara on kerätty laudalta, ensimmäinen vaihe päättyy. Pelaajat laskevat pisteet ja sen jälkeen tyhjentävät laudan laatoista: vain kylät jäävät paikoilleen. Myös kerätyt esineet palautetaan takaisin. Esineet arvotaan pelilaudalle takaisin, kuten pelin alussa, ja sitten pelataan toinen vaihe. Se on muuten kuin ensimmäinen, mutta nyt veteen ei saa pelata vapaasti, vaan laattoja saa pelata vain kylien ja laattojen viereen. Irtopisteiden kerääminen eri puolilta lautaa on siis vaikeampaa.

Lopetusehto on samanlainen kuin ensimmäisellä kierroksella, samoin pisteenlasku. Pelin voittaa korkeimman pistesaaliin kerännyt pelaaja.

Pistesalaattia merelliseen tapaan

Pisteitä voi haalia monella eri tavalla. Ensinnäkin pisteitä saa siitä, että pääsee kaikille kahdeksalle saarelle (20 pistettä) tai edes seitsemälle (10 pistettä). Jokaisen pelaajan pisin yhtenäinen ketju tuottaa pisteitä jokaisesta saaresta, jolla se vierailee (5 pistettä saarta kohden) ja lisäksi jokaisella saarella enemmistö tietää 6–10 pistettä saaren koosta riippuen. Kerätyistä esineistä saa pisteitä, mikäli kerää kaikki neljä erilaista (10 pistettä), tai jos kerää neljä, kolme tai kaksi samanlaista (20, 10 tai 5 pistettä). Lisäksi jokainen kerätty toteemi on 4 pistettä.

Melkoista silppua siis. Laskeminen on muuten aika näppärää, mutta enemmistöjen laskeminen on hitusen työlästä – siihen menee melkeinpä enemmän aikaa kuin muuhun pisteenlaskuun yhteensä. Päässälaskutaito kehittyy myös, tässä päästään helposti kolminumeroisiin lukemiin jo ensimmäisellä pisteytyskierroksella.

Tärkeysjärjestyshaaste

Blue Lagoon tuo kaikista maailman peleistä eniten mieleen Knizian varhaisemman klassikon Aavikon karavaanit. Molemmat tuntuvat samalta: joka vuoro mieltä kaihertaa halu pelata tuonne, tuonne ja tuonne, mutta joku pitää valita. Aavikon karavaaneissa saa pelata sentään kaksi kamelia joka kierros, Blue Lagoonissa siirtoja saa tehdä vain yhden.

Pisteenlaskun monipuolisuus tarkoittaa, että useimmat mahdollisista siirroista ovat jollain tavalla järkeviä – mutta mitkä ovat parhaita? Ja mitä ne muut pelaajat tekevät? On selvää, että jos ei pääse jokaiselle saarelle tai edes seitsemälle, antaa muille turhaa etumatkaa. Esineitä on syytä kerätä, koska neljän esineen setti on todella arvokas – eikä missään nimessä kenenkään saa antaa kerätä yksin monta isoa settiä. Samalla pitäisi muistaa pelata mökit järkeviin paikkoihin seuraavaa vaihetta ajatellen.

Moneen suuntaan pitää siis pyrkiä ja kun samaan aikaan muut pelaajat tekevät omia siirtojaan, tila loppuu nopeasti ja sitten onkin jo kiire ja paniikki ja vaihe on ohi ja kas, pisteitä kertyi kuitenkin hyvä saalis – mutta miten toinen vaihe sitten menee ja kuka sen vie ja niin päin pois.

Nopeaa, tehokasta ja hauskaa

Blue Lagoon on koukuttava ja erittäin hyvin toimiva peli. Pelin luonne muuttuu hieman pelaajamäärästä riippuen, kaksinpelinä saa touhuta enemmän ja laattoja on enemmän pelattavana, neljällä ruuhkaa ja tungosta on enemmän ja yksittäinen pelaaja pystyy tekemään vähemmän. On makuasia, kummasta pitää enemmän, mutta kolme pelaajaa lienee siitä välistä sitten mukava kompromissi.

Peli on myös miellyttävän nopea. Laatikko lupaa 30–45 minuuttia, meillä ensimmäinen peli meni noin vartissa, eikä puolta tuntia ole mennyt koskaan. Koen, ettei siirtoja tarvitse jäädä hirveästi optimoimaan, koska hyviä siirtoja on tarjolla joka puolella ja iso osa pelin viehätyksestä on sen nopeassa etenemisessä – kun saat yhden laatan laitettua, onkin jo melkein seuraava vuorosi. Epäilemättä peliä voi pelata analyyttisemminkin, jolloin peliaika voi hyvinkin venyä 45 minuutin puolelle, mutta minulle Blue Lagoon on herkkua juuri siksi, koska se on niin nopea.

Haki sitten perhepeliä tai maukasta filleriä peliharrastajille, Blue Lagoon on nappivalinta. Peli on kauniisti tehty ja hyvin suunniteltu, ja tarjoaa mielenkiintoista päänvaivaa mukavan tiiviissä paketissa.

Faktat Blue Lagoonista

Suunnittelijat: Reiner Knizia

Julkaisija: Blue Orange, AMO (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Pisteenlaskun hahmottaminen vaatii sen yhden pelin, sen jälkeen kenen tahansa pitäisi tajuta, mistä Blue Lagoonissa on kyse.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole satunnaiselementtejä pelin aikana, vain vaiheiden alussa tapahtuva kerättävien esineiden satunnainen arpominen laudalle. Loput on pelaajien pääteltävissä, joten etenkin kaksinpelissä taitavampi pelaaja vie voiton helposti. Neljällä pelaajalla monen pelaajan siirroista kumpuava kaaos voi kukistaa taidon.

Vuorovaikutus: Vaikka jokainen rakentelisi omia ketjujaan, laudalla on rajallisesti tilaa ja jokainen kerätty esine on toisilta pois. Etenkin neljällä pelaajalla tungosta riittää. Kevyesti ilkeäkin voi olla, mutta toisaalta, oma vika, jos jättää vieressään lojuvia esineitä keräämättä…

Teema: Kuvitus on kaunista, muuten teemalla on hyvin vähän merkitystä pelissä. No, vaiheiden ero (”saapuminen mereltä” vs ”levittäytyminen saarilta”) hahmottuu hyvin veneiden ja mökkien avulla.

Uudelleenpelattavuus: Herkullista koukuttavuutta Blue Lagoonissa on. Toistaiseksi pelaisin sitä erittäin mielelläni kerta toisensa jälkeen. Vaikka peli on sinänsä aina samanlainen, pelissä reagoidaan niin paljon muiden pelaajien siirtoihin, että se pysyy tuoreena.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Jotkut väheksyvät kaksinpeliä, mutta minusta sekin on aivan mainio.

Kesto: 30–45 minuuttia, mutta nopeat pelaajat naksuttelevat tämän 10–15 minuutissa.