Blitzkrieg! World War Two in 20 Minutes

Blitzkrieg! World War Two in 20 Minutes (tästä eteenpäin pelkkä Blitzkrieg) lupaa suuria jo alaotsikon perusteella. Voiko toisen maailmansodan sotapelin tiivistää mielekkääksi 20 minuutin paketiksi?

Vastaus on kyllä ja ei. 20 minuutin kesto pitää aika hyvin paikkansa, mutta Blitzkrieg ei ole oikeastaan sotapeli ollenkaan, vaan sotateemainen aluehallintapeli, vaikka sekin määritys vie todennäköisesti lukijan väärille raiteille. Peli tuntuu enemminkin viimeaikoina ilmestyneiltä “Duel”-peleiltä, sillä myös Blitzkrieg on pohjimmiltaan jännittävää kahden pelaajan köydenvetoa ja vielä erittäin laadukas sellainen.

Taistojen tanner

Pelissä liittoutuneet ja akselivaltiot taistelevat viidessä eri maanosassa (muun muassa Afrikassa ja Länsirintamalla) pelaamalla alueille eli ruutuihin omia joukkoja eli laattoja. Joka vuorolla pelataan yksi laatta, joka lisää pelaajan sotavoimaa sillä maanosalla laatan arvon verran. Kun ensimmäinen ruuturivi täyttyy, katsotaan kuka maata vahvemmin hallitsee ja palkinnoksi saa pisteitä. Jokainen seuraava rivi on entistä arvokkaampi, joten jos toisen päästää lätkimään laattansa jollekin taistelukentälle vapaasti, joutuu yleensä ongelmiin.

Laattojen valintaa rajoittaa se, että kaikki joukot ovat pelaajan pussissa, josta niitä sokkona nostellaan. Joka vuoro on käytettävissä tietty määrä laattoja sermin takana “reservissä” ja vuoron lopuksi pelatun laatan tilalle saa yhden uuden.

Melkein jokaisessa ruudussa on vielä oma bonus, joka aktivoituu yhdessä laitetun laatan kanssa. Ruutu saattaa antaa vaikkapa uusia erikoisjoukkoja pussiin tai lisätä hallintaa jollain toisella maanosalla. Lisäksi rivit täytetään yksi kerrallaan ylhäältä alaspäin ja osa ruuduista on tarkoitettu vain maa- tai merivoimille, mikä osaltaan rajoittaa laattojen käyttöä.

Peli loppuu tiettyyn tavoitepistemäärään tai vaihtoehtoisesti siihen, että joku pelaaja ei voi pelata laattaa minnekään tai hänellä ei ole mitään mitä pelata. Nämä kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa ovat harvinaisia, mutta ne on otettava pelatessa huomioon. Alun kolmen laatan reservi voi huveta salamahyökkäyslaatoilla (joilla pelataan kaksi laattaa kerrallaan) tai jos vastapuoli saa tuhottua toisen laattoja. Välillä on vain pakko mennä erikoisruutuihin, joista saa nostaa lisäjoukkoja, koska yhdellä tai kahdella laatalla pelaaminen on sekä vaarallista että vaikeaa.

Kuka saa, kuka saa, sotapussiin kurkistaa…

Vuororakenne on siis todella simppeli – laita laatta, tee ruudun erikoisvoima, nosta laatta. Näihin yksinkertaisiin raameihin on kuitenkin saatu rakennettua aivan tuskallisen kutkuttava kokemus. Samaan aikaan joutuu arpomaan, minkä maanosan sotavoimaa pitäisi vahvistaa, minkä ruudun ominaisuutta käyttää ja mitä vastustaja kenties hamuaa. Peli myös pääsee tähän pisteeseen nopeasti ja jo ensimmäisillä vuoroilla joutuu tekemään mielekkäitä päätöksiä.

Valintoja ei ole kerralla tarjolla kovin monta, mutta koska ruutujen ominaisuudet ovat hyvin tasapainossa, niin yleensä niistä haluaisi aktivoida jokaisen. Uudet erikoislaatat maistuisivat, samoin lisälaatat reserviin, mutta myös toisen laattoja voisi pommittaa ja voittopisteitä kerätä. Melkein aina tuntuu, että joutuu jättämään vähintään yhden tärkeän ruudun vastapelaajalle.

Sotapeleissä valtataistelut ratkaistaan usein nopin tai kortein, mutta Blitzkriegin laatat toimivat nekin hienosti. Pääsyy on tapa, jolla laatat valitaan. On jotenkin alkukantaisen jännittävää napata pussista uusi laatta ja samalla toivoa, että jotain hyvää nousisi käteen. Tunne voimistuu, kun pussiin saa uusia, hyvin voimakkaita erikoisjoukkoja – löytyisikö se arvokas lentotukialus tai ydinpommi tällä vuorolla? Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että itse pussin rakentaminen jää pelissä vähäiseksi, kun uusia laattoja saa harvakseltaan.

On myös hyvä huomata, että pussi tuo mukanaan aimo annoksen tuuria. Joskus laatat napsuvat käteen väärään aikaan, toisinaan taas uudet superjoukot ovat käytössä välittömästi. 20 minuutin rykäisyssä asiaa ei onneksi jää murehtimaan, vaan ottaa vaikka revanssin. Myös muutaman laatan reservi minimoi onnen osuutta sopivasti ja tuuri tuo peliin sekä vaihtelua että yllättäviä tilanteita.

Kivenkova kaksinkampailu

Sotateema toimii pelissä yllättävän hyvin. Teema jää toki tällaisessa pikapelissä aika pinnalliseksi, mutta toisaalta sitä tuetaan myös mekaanisesti ja asioille on looginen selitys. Toisenlainen aihepiiri ei olisi silti pahitteeksi. Toinen maailmansota ei kaikkia miellytä ja se rajaa pelistä kiinnostuneiden joukkoa jonkin verran.

Jos peliseuraa ei löydy, niin Blitzkriegin  toisen painoksen mukana tulee ohjeet ja nappulat myös soolopeliä varten. Ajatus on kaunis, mutta yksinpelin pelaaminen on aivan hirveä savotta. Yritin kerran pelata kokonaisen soolopelin, mutta turhaannuin ja lopetin homman kesken. Pelkästään selvittääkseen mihin automaattivastustajan tulisi laattansa laittaa, pitää lukea pitkä, kolmiosainen toimintaohjekaavio ja siihen päälle vielä läjä muita sääntöjä. Näin yksinkertaiselle pelille olisin toivonut paljon suoraviivaisempaa systeemiä.

Uuden version mukana tulee myös Nippon-lisäosa. Siinä soditaan vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Japani ja Yhdysvallat taistelevat maailman herruudesta ja Godzilla kuuluu aasialaisten hyökkäysvoimaan. Kieli poskessa väännetty lisäosa on ihan virkistävää vaihtelua ja kartta sekä taisteltavat alueet ovat mukavan erilaisia. Itse peruspelissä riittää kyllä pelattavaa, mutta tällaiset lisäosat eivät ole koskaan pahitteeksi.

Blitzkrieg yllätti minut täysin, enkä todellakaan odottanut peliltä juuri mitään. “Salamasota” on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, miten taitava suunnittelija voi virtaviivaistaa peliä rankalla kädellä ja silti sisällyttää mukaan intensiivisen ja taktisen pelikokemuksen. Sijoittaisinkin Blitzkriegin tällaisten tiiviiden kaksinkamppailupelien listalla heti kuningas 7 Wonders Duelin taakse ja se jos mikä on melkoinen saavutus.

Faktat Blitzkriegistä:

Suunnittelija: Paolo Mori

Julkaisija: PSC Games (2019)

Mutkikkuus: Peli on helppo opettaa ja jos sotateema ei haittaa, niin peliä voi pelata aika monenlaisessa seurassa.

Onnen vaikutus: Laattatuuri voi radikaalisti vaikuttaa menestykseen, vaikka taitava pelaaja pyrkii hyödyntämään myös huonommat laattansa. Näin lyhyessä pelissä tuurin osuus ei kuitenkaan häiritse.

Vuorovaikutus: Toisen kurkussa ollaan kiinni heti ensimmäisten laattojen jälkeen.

Teema: Vaikka sotateema on lähinnä kuorrute, niin mukana on tarpeeksi pieniä teemaa tukevia yksityiskohtia, jotta sen käyttö on perusteltua. Kuvituskin toimii, vaikka ei peli näytä mitenkään erityisen upealta.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on tarpeeksi vaihtelua useiksi pelikerroiksi. Uudemmissa versioissa mukana tulee myös Nippon-lisäosa, jolla peliin saa lisää variaatiota.

Kieliriippuvuus: Laatoissa tai muissa osissa ei ole käännettävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 20–30 minuuttia.