Biotopiassa istutat niityllesi kukkia, jotka houkuttelevat voittopisteitä tuovia perhosia. Perhosten toimintoja ja erikoiskortteja hyödyntämällä pyrit rakentamaan kukoistavan perhosniityn nopeammin kuin kilpailijat. Lisäpisteitä on tarjolla tehtäväkortteja suorittamalla. Kyseessä on teemaansa sopivasti kaunis ja kepeä korttipeli.
Ota kortti tai pelaa kortti
Biotopia koostuu sadasta pelikortista ja viidestä tehtäväkortista. Pelikortit ovat kiinnostavasti tuplakäyttöisiä: kaikkien selkäpuolella on kukka ja kääntöpuolella perhonen tai erikoistoiminto. Jokaisen kortin voi aina pelata kukkana, mutta perhosen tai erikoistoiminnon saa pelata vain, jos omalta niityltä jo löytyy kortin vaatima määrä kukkia.
Pelin kulku on yksinkertainen: vuorollaan saa joko ottaa kortin tai pelata kortin. Uuden kortin voi valita keskelle pöytää – eli “taivaalle” – käännetyistä kolmesta kortista tai nostaa sokkona yhteisestä nostopakasta. Vuoronsa voi käyttää myös tehtäväkortin nappaamiseen, jos tehtävän vaatimukset on täytetty.
Pelattavat kortit asetetaan pöytään pelaajan eteen omalle “niitylle”. Kukat pelataan alariviin, perhoset liihottelemaan niiden ylle omalle rivilleen. Käytetyt erikoistoimintokortit menevät yhteiseen poistopakkaan eli “kompostiin”. Kädessä saa olla korkeintaan kuusi korttia, ja tarvittaessa myös ylimääräiset käsikortit on heitettävä kompostiin.
Voittopisteitä saa oman niityn perhosista ja lunastetuista tehtäväkorteista. Kun jollain pelaajalla on 15 voittopistettä, käynnissä oleva kierros pelataan loppuun, minkä jälkeen eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Perhoset ja tehtävät
Perhosia on kymmentä eri lajia, ja niiden pistearvo vaihtelee yhdestä kolmeen. Pistearvon mukana kasvaa myös vaativuus: yhden pisteen lauhahiipijän voi pelata jo kahden kukan niitylle, mutta kolmen pisteen neitoperhonen tarvitsee peräti seitsemän kukkaa viihtyäkseen.
Kukat eivät “kulu”, eli samoja kukkia voivat käyttää kaikki pelaajan perhoset. Jos siis onnistuu kasvattamaan niitylleen seitsemän kukkaa, voi pelata jo minkä tahansa perhosen. Nokkosperhonen on tosin erikoistapaus: sen arvo ja kukkavaatimus nousevat sitä korkeammiksi mitä enemmän niitä kerää.
Useilla perhosilla on myös lajikohtainen toiminto. Esimerkiksi sitruunaperhosen pelattuaan saa ottaa nostopakan päällimmäisen kortin ja pelata sen heti niitylleen kukaksi, auroraperhosella saa valita kompostiin heitetyistä korteista yhden käteensä. Suruvaippa toimii jokerina tehtäväkortteihin, eli sillä voi korvata tehtävän vaatimuksista puuttuvan perhoslajin.
Viisi erilaista tehtäväkorttia ovat kaikki aina mukana pelissä, ja jokainen on kahden pisteen arvoinen. Kolmessa tehtävänä on kerätä tietynlainen setti perhosia, yhdessä tavoitteena on seitsemän kukkaa omalla niityllä.
Viides tehtävä toimii eri tavalla: se pelaaja, jolla on pelissä eniten kaaliperhosia, pitää kulloinkin hallussaan “Most Large Whites” -tehtäväkorttia. Tämä kortti voi vaihtaa omistajaa pelin aikana, eikä sen lunastamiseen käytetä pelivuoroa. Muita tehtäväkortteja ei voi menettää kerran ne lunastettuaan, eli nopeus on valttia.
Tuplakukka, auringonpaiste ja kotelo
Perhoskorttien toiminnot eivät ole monimutkaisia, eivätkä sitä ole erikoiskortitkaan, joita on vain kolme erilaista.
Mukava kortti on tuplakukka, joka sisältää kaksi kukkaa samassa kortissa, eli se kasvattaa niityn kukkien määrää tehokkaasti. Auringonpaiste-kortilla saa nostaa kolme uutta korttia nostopakasta. Käsikorttiraja on kuitenkin pidettävä mielessä ja ylimääräiset heitettävä tarvittaessa pois. Molemmat vaativat niitylle vähintään kaksi kukkaa, jotta ne voi pelata.
Jännittävin toimintokortti on perhoskotelo: se vaatii vähintään kolmen kukan niityn, mutta sillä saa kääntää ympäri yhden omista kukkana pelatuista korteista perhoseksi. Tällöin perhosen kukkavaatimuksesta ei tarvitse välittää (poikkeus: neitoperhosta ei saa kääntää esiin kotelolla), mutta perhosen pisteet ja toiminnon saa heti käyttöön.
Kotelon pelaaminen on hyvä tapa saada peliin vaativampia perhosia ja yllättää vastustajat, kunhan ottaa huomioon, että kääntämisen jälkeen niityllä on yksi kukka vähemmän. Kukkien väheneminen ei vaikuta niityllä jo oleviin perhosiin, mutta kädessä olevien pelaamiseen kyllä.
Korttituuria ja valintoja
Kaikki seurueet, joille olen Biotopian esitellyt, ovat pitäneet pelistä. Teema viehättää ja idea aukeaa pian kun päästään vauhtiin. Peli tuntuu toimivan mukavasti kaikilla pelaajamäärillä, myös kaksin. Välillä matsista tulee tiukan tasainen, toisinaan taas joku karkaa selvään voittoon.
Jo ensimmäisillä vuoroilla jokainen törmää keskeiseen valintaan: mitkä kädessä olevat kortit raaskii laittaa pöytään kukkana ja mitkä haluaa säästää pelattavaksi perhosena? Säästääkö arvokkaat perhoset, jotka on vaikeampi houkutella niitylle, vai hyödyntääkö helpommin pelattavien perhosten toimintoja? Minkä tehtäväkortin voisi saada lunastettua? Kukkana pelatun perhoskortin saattaa saada vielä käännettyä kotelolla, mutta aina ei koteloita tule käteen.
Korttituuri hallitseekin pelin kulkua varsin paljon. Monet perhosten toiminnot ovat mukavia, mutta kovin pitkälle peliään ei voi suunnitella niiden varaan, eikä toiminnoista pysty juurikaan rakentamaan mehukkaita yhdistelmiä. Sopivassa kohdassa niistä voi kuitenkin saada merkittävää etua. Ja tuohan jokainen perhonen myös pisteitä.
Toisten peliin ei juuri pysty vaikuttamaan, ja muita voikin olla vaikea ottaa kiinni, jos jää pahasti takamatkalle. Tuuri vaikuttaa tähänkin. Olen esimerkiksi pelannut nelinpelin saamatta yhtään tuplakukkaa, joka on lähes välttämätön vaativimpien perhosten houkutteluun tarpeeksi nopeasti. Kaksinpelissä taas ei aina nähdä esimerkiksi yhtään arvokasta ja harvalukuista neitoperhosta, koska pakka kuluu niin hitaasti.
Erilaisia teitä pisteisiin on kuitenkin useita. Voi yrittää kerätä esimerkiksi nokkosperhosia tai kaaliperhosia, koota tiettyjä lajeja tehtäväkorttien saamiseksi tai pelata niitylle paljon kukkia ja niitä vaativia arvokkaita perhosia. Koska kaikkia asioita ei voi tavoitella yhtä aikaa, valintoja on tehtävä sen mukaan, mitä kortteja saa.
Osissa toivomisen varaa
Mukavassa pelissä hiukan harmittaa halvan oloinen toteutus. Näppituntumalta korttien laatu ei vakuuta, ja kartonki on jopa lievästi kaarevaa. Kortteja oli myös vaikea sekoittaa: esimerkiksi “pläräystekniikkaa” en uskaltanut edes kokeilla, koska pelkäsin korttien taittuvan. Hankin siksi hyvin nopeasti korttisuojat, ja nyt korttien käsittely on hiukan helpompaa.
Pelin sinänsä kätevän pieni laatikkokin on outo. Se on monta senttiä liian leveä korteille, ja alunperin se oli myös liian korkea. Jälkimmäinen oli kuitenkin siitä hyvä, että korttisuojien paksuntamille pinoille korkeus on nyt juuri sopiva. Pinot hölskyvät silti reilusti pituussuunnassa, kun peliä kuljettaa. Kahden pinon väliin on sentään laitettu poikittainen väliseinä, muuta inserttiä ei ole.
Graafinen ilme on selkeä, mutta vähän kaksijakoinen. Suunnittelijan itsensä maalaamat perhoskuvat ovat hienoja ja korttien vähäiset symbolit toimivia. Toiminnot ovat selkeinä teksteinä, mutta ehkä osaan niistäkin olisi voinut miettiä symboleita avuksi. Vähän ihmettelen kahden hyvin erityyppisen fontin käyttöä samassa kortissa – etenkin kirjoituskonekirjasinta, joka ei tunnu lainkaan istuvan muuhun tyyliin.
Peliohjeet ovat sinänsä hyvät ja jäsennellyt, mutta niiden luettavuus paranisi väljentämällä taittoa. Ohjeista puuttuu komponenttiluettelo, vaikka olisi olennaista tietää erilaisten perhosten ja toimintokorttien lukumäärät pakassa. Keksimme myös kysymyksen, johon säännöt eivät vastaa (voiko suruvaipalla korvata kaaliperhosen), joten siihen on tehty kotisääntö (ei voi).
Huomioita teemasta
Biotopia on mukava peli luonnonystävälle, ja sen teema toimii hyvin, vaikka samat kevyet mekaniikat voisi varmasti sovittaa jollekin toisellekin teemalle. Hauskaa on, että tanskalaisen pelin perhoslajeista kaikkia tavataan myös Suomessa, ja monet niistä ovat yleisiä ja tuttuja.
Kasvilajeissakin olisi kiva olla samanlaista vaihtelua. Selkäpuolen kukkien on toki oltava samanlaisia, mutta tuplakukka-kortteihin olisi hyvin voinut laittaa eri lajeja ihan vain huvin vuoksi.
Perhoskorteissa on kolme perustietoa lajista (koko, lentoaika ja uhanalaisuus), mutta niillä ei ole merkitystä pelin kannalta. Erikoista on, että vaikka pelin johdanto hienosti kertoo monien perhosten vähenevän, mikään peliin valittu laji ei ole tekstien mukaan Tanskassa uhanalainen (Suomessakin vain yksi, tummahäränsilmä).
Näenkin jo sellaisenaan kivassa pelissä potentiaalia lisäosille. Ihan ensimmäiseksi kaipaisin vaihtelua tehtäväkortteihin: niiden valikoima voisi olla suurempi, ja niistä ehkä vain osa tulisi käyttöön kussakin pelissä. Lisäksi voisi pohtia lisäävänsä erilaisia kasveja, ja myös uhanalaisia perhoslajeja. Mukaan mahtuisi halukkaille kenties myös vuorovaikutusta lisääviä kortteja, kuten vaikkapa lehmä, joka syö kilpailijalta kukan?
Lajien suomenkieliset nimet
Biotopia on toistaiseksi julkaistu vain tanskaksi ja englanniksi. Mahdollisia muita käännöksiä odotellessa tarjoan pelissä mukana olevien perhosten nimet tässä suomeksi:
- Brimstone = sitruunaperhonen
- Camberwell Beauty = suruvaippa
- Common Blue = hohtosinisiipi
- Essex Skipper = lauhahiipijä
- Large White = kaaliperhonen
- Meadow Brown = tummahäränsilmä
- Orange Tip = auroraperhonen
- Peacock Butterfly = neitoperhonen
- Red Admiral = amiraali
- Small Tortoiseshell = nokkosperhonen
Lisäksi tuplakukka-kortin Brown Knapweed on ahdekaunokki. Korttien selkäpuolen peruskukan uskon olevan ruusuruoho (Field Scabious, Knautia arvensis). Molemmat ovat oikeastikin mainioita perhoskukkia, joita voi helposti kasvattaa siemenistä ja siirtää näin Biotopian omalle kotipihalleen!
Faktat Biotopiasta
Suunnittelija: Michael Løhde Andersen
Julkaisija: WeLoveGames (2021)
Mutkikkuus: Varsin suoraviivainen. Kevyt peli illanistujaisiin, perheille tai filleriksi.
Onnen vaikutus: Korttituuri voi ohjata peliä voimakkaastikin, mutta pelaajan tekemillä valinnoilla onnen vaikutusta voi yleensä pehmentää.
Vuorovaikutus: Enimmäkseen omaa peliä ja kilpajuoksua voittopisteistä. Tarjolla olevia kortteja voi ja kannattaakin napata kilpailijan nenän edestä, mutta muuten peli ei sisällä mahdollisuuksia ilkeilyyn.
Teema: Kaunis ja toimiva. Pelin jälkeen voit yrittää tunnistaa samoja perhosia luonnossa.
Uudelleenpelattavuus: Lyhyen keston ja korttituurin aiheuttaman vaihtelevuuden ansiosta tekee yleensä mieli pelata vähintään kaksi erää peräkkäin, eikä peliin yhdessä illassa kyllästy.
Kieliriippuvuus: Useimmat kortit sisältävät toiminnon, joka on selitetty englanniksi (tai tanskaksi). Erilaisia toimintoja on kuitenkin melko vähän, joten niistä voi tarvittaessa tehdä lunttilapun.
Pelaajamäärä: 2–5. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä.
Pituus: 15–30 min.