Bios: Megafauna

Phil Eklundilla on melkoinen maine. Miehen kaikkia pelejä pidetään kautta linjan todella vaikeina ja ainoa poikkeus tähän sääntöön löytyy ehkä hiljattain julkaistusta Pax Porfirianasta. Etenkin High Frontier– ja Bios: Megafauna -pelien sääntöjä voidaan vaikeutensa puolesta verrata Advanced Squad Leaderin kaltaisiin sääntöhirviöihin.

Mielestäni väite on kuitenkin suuresti liioiteltu ainakin Bios: Megafaunan kohdalla. Sen säännöt ovat pohjimmiltaan selkeät, mutta pelin aikana tehtävien valintojen useat erilaiset vaihtoehdot saattavat aiheuttaa ongelmia peliin vasta tutustuville.

Bios: Megafauna on uusi versio Eklundin vuonna 1997 ilmestyneestä American Megafauna -klassikosta.

Pelin idea

Pelissä dinosaurukset ja nisäkkäät ottavat mittaa siitä, kuka pystyy kehittymään maapallon hallitsevaksi lajiksi. Tämä tapahtuu levittäytymällä pitkin maailmaa ja evoluution kautta kehittymällä. Jokaisella pelaajalla on käytössään neljä tietyn eläinlajin arkkityyppiä, jotka pelin aikana kehittyvät mitä erilaisimmiksi eläimiksi.

Evoluutio on erittäin hidasta, joten peliin on varattu sitä silmällä pitäen erittäin pitkä ajanjakso. Se alkaa mesotsooisen maailmankauden alusta 250 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy ”nykypäivään”. Jossain vaiheessa pelikertaa siirrytään kenotsooiseen maailmankauteen, jonka alku ajoittuu noin 65 miljoonan vuoden päähän.

250 miljoonaan vuoteen mahtuu paljon mullistavia tapahtumia. Maapalloa ravistelevat ajoittain valtavat katastrofit, jotka pyyhkäisevät kertaheitolla kokonaisia lajeja sukupuuttoon. Pelin alussa tallustellaan valtavalla Pangean jättiläismantereella, joka hajoaa Atlantin valtameren muodostuessa. Kasvihuoneilmiöt ja jääkaudet hävittävät eliö- ja eläinlajeja ja ainoastaan monipuolisimmin kehittyneet ja eniten levittäytyneet eläimet voivat edes haaveilla hengissä säilymisestä.

 Vain neljä toimintoa, mutta runsaasti erilaisia valintoja

Jokaisella kierroksella pelaajat suorittavat yhden toiminnon neljästä eri vaihtoehdosta. He voivat ostaa geeneillään mutaatiokortin, joka rikastuttaa yhden lajin perimää. Tämä on erittäin tärkeää, sillä ainoastaan tätä kautta lajeilleen voi hankkia hyödyllisiä ominaisuuksia. Mutaatiokortit antavat esimerkiksi mahdollisuuden hyödyntää useita erilaisia ravintolähteitä. Niillä voi myös kehittää maaeläimistä vesieläimiä tai vaikka antaa niille siivet. Mitään rajoituksia ei ole, joten pelin aikana kehittyy aina todella hauskoja eläimiä.

Mutaatiokortin nostaminen on myös ainoa asia, jonka avulla aika etenee pelissä. Pelin aikaa mitataan korttipakoilla, joiden loppuminen päättää pelin. Nostettu kortti korvataan aina uudella, jossa on jokin tapahtuma tai katastrofi. Tapahtumat ovat esimerkiksi uusien kasvilajien leviämisiä ja vaeltavien eläinten muuttoliikkeitä. Katastrofit muun muassa kallistavat maan akselia, jolloin tietyn leveyspiirin kasvisto kuolee pois. Tai ehkä avaruudesta iskeytyy meteori, joka tappaa suurimmat eläimet.

Toinen vaihtoehto on muuttaa yhden lajinsa kokoa. Eläinten koko vaihtelee muutamasta kymmenestä kilosta kymmenien tonnien painoisiin jättiläisiin. Mitä suurempi eläin on, sitä varmemmin se voittaa samoille ruoka-apajille pyrkivät kilpailijat. Toisaalta suuremmat eläimet jaksavat tallustaa kauemmas, joten ne valtaavat itselleen myös tehokkaasti uutta elintilaa.

Kolmas toiminto mahdollistaa kulttuurisien taitojen kehittämisen. Tällöin eläimet oppivat käyttämään esimerkiksi keihäitä tai keksivät maanviljelyn. Taitojen kehittäminen vaatii tiettyjä geeniyhdistelmiä ja niiden avulla voi rikkoa pelin tiettyjä perussääntöjä. Esimerkiksi käsikirveiden kehittämisen jälkeen saaliseläimen koolla ei ole enää merkitystä.

Neljäntenä toimintonaan omia eläinlajejaan voi levittää ympäri maapalloa, mutta se vaatii tietenkin että maailmasta löytyy niille suotuisia elinalueita. Samalla voi myös lohkaista irti uuden eläinlajin, joka perii osan vanhempiensa DNA:sta. Tämä on nopein keino saada laudalle useita kehittyneitä lajeja, sillä jokaisen perimää ei tarvitse tällöin lähteä rakentamaan alusta alkaen.

Peli pakottaa tekemään koko ajan vaikeita valintoja. Pitäisikö minun tällä kierroksella laajentaa lajini reviiriä, jolloin se säilyisi varmemmin hengissä? Toisaalta tarjolla on arvokas mutaatiokortti, jonka vastapelaajani saattaa napata nenäni edestä. Sen avulla kasvissyöjäni pystyisivät välttämään hänen petoeläimensä. Jokainen valinta on tärkeä ja kaikilla on omat seurauksensa.

Tieteellisiä faktoja

Bios: Megafaunan vahvimmat puolet ovat sen nojaaminen tieteellisiin faktoihin ja runsaiden valintojen tarjoaminen. Sitä pelatessa oppii väkisinkin jotain muinaisista eliö- ja eläinlajeista, sillä kortit ja laatat vilisevät erilaisia geneettisiä piirteitä ja niiden latinankielisiä nimiä.

Se osoittaa myös, kuinka tärkeää eläinlajin selviämiselle on sen kyky hyödyntää erilaisia ravinnonlähteitä. Ylierikoistuneet eläimet ovat jatkuvassa vaarassa kuolla sukupuuttoon, sillä ne voivat elää vain hyvin tarkoin rajatuilla elinalueilla. Tällöin jopa yksi katastrofi saattaa tappaa koko eläinlajin sukupuuttoon. Sen sijaan useita erilaisia ravinnonlähteitä hyödyntävät eläimet, tai jotka voivat elää esimerkiksi sekä maalla että vedessä, saattavat selvitä osittain hengissä useista peräkkäisistä luonnonmullistuksista.

Evoluution tulos

Bios: Megafauna nousi välittömästi yhdeksi suosikkipeleistäni. Eklund on onnistunut luomaan erittäin kiinnostavasta aiheesta todella hyvän pelin. Pelimekaniikat tarjoavat runsaasti valinnanvapautta ja jokainen niistä istuu hyvin pelin teemaan. Omien lajien kehittäminen on hauskaa ja tuloksena on todella mielenkiintoisia eläimiä. Elinikäisen oppimisen kannattajana olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että peli pohjaa tieteellisiin faktoihin.

Faktat Bios: Megafaunasta

Pituus: 2–3 tuntia.