Beyond the Sun

Ensikertalainen Dennis K. Chan debytoi Rio Grande Gamesin julkaisemalla Beyond the Sun -lautapelillä, joka on noussut nopeasti kelpo suosioon. Beyond the Sun onkin tätä kirjoittaessani vuoden 2020 menestynein esikoisjulkaisu.

Scifi-aiheisen pelin jippona on pelaajien yhdessä kehittämä teknologiapuu, joka ruokkii avaruudenvalloitusta.

Puunkasvatusta

Teknologiapuu on lautapeleistä tuttu mekanismi, joka teki ensiesiintymisensä Francis Treshamin alkuperäisessä Civilization-pelissä. Kehittääkseen demokratian tai filosofian, piti ensin kehittää laki. Lain kehittämiseen auttoi lukutaito, lukutaitoa taas edisti draama ja runous. Nykymuodossaan teknologiapuu tuli tutuksi Sid Meierin ensimmäisestä tietokone-Civilizationista, josta se on sittemmin levinnyt moniin peleihin erilaisina tulkintoina.

Useimmissa peleissä teknologiapuu on sivuosassa, pienemmällä pelilaudalla sen varsinaisen pelilaudan vieressä. Beyond the Sun kääntää tämän toisinpäin: iso pelilauta on pelkkää teknologiapuuta ja sivussa on sitten pienempi pelilauta, jossa suoritetaan sitten niitä avaruusseikkailuja.

Beyond the Sunin erikoisuuksiin kuuluu myös se, että teknologiapuu on pelin alussa hyvin vaatimaton: tarjolla on aina samat neljä ykköstason perusteknologiaa, vain niiden järjestys epäsymmetrisessä puussa vaihtelee. Näistä teknologioista kehitetään kuusi kakkostason teknologiaa, kuusi kolmostason teknologiaa ja lopussa on vielä tilaa kolmelle nelostason teknologialle.

Koska kyseessä on puu, teknologiat muodostavat riippuvuussuhteita. Osa kakkostason teknologioista on kehitettävissä vain yhden ykköstason teknologian perusteella, osa taas vaatii sen, että pelaaja on kehittänyt kaksi aikaisempaa teknologiaa.

Teknologiat on värikoodattu neljään eri kategoriaan: sotateknologioihin, kaupallisiin, taloudellisiin ja tieteellisiin. Osa korteista on yksivärisiä, osa kaksivärisiä. Jokaisella värillä on oma luonteensa. Kun kakkostason teknologiaa kehittää, sen värin on vastattava jotain edeltävää ykköstason teknologiaa: pakasta nostetaan kortteja, kunnes esiin saadaan kaksi sopivan väristä korttia, näistä valitaan toinen ja se teknologia taas määrää, minkä väristä teknologiaa sen perään voi tulla.

Useimmissa teknologioissa on joku välitön hyöty, jonka saa vain kerran, heti kun teknologian kehittää. Sen lisäksi kakkos- ja kolmostason teknologioissa voi olla uusia toimintoruutuja käytettäväksi. Kolmos- ja nelostason teknologioista irtoaa myös pelin sääntöjä rikkovia erikoiskykyjä.

Kuukauden työntekijä

Itse peli on työläistenasettelua, tosin vain yhdellä työläisellä. Pelilaudalla on aluksi tarjolla muutama vakiotoiminto, joista voi valita ja teknologiakorteilta aukeaa sitten lisää pelin aikana. Jokaiseen ruutuun mahtuu yksi työläinen kerrallaan ja työläinen pitää ruutua varattuna kierroksen ajan. Omalla vuorolla työläinen sitten noukitaan ja siirretään johonkin toiseen ruutuun.

Toiminnoilla manipuloidaan pelin perusresursseja. Pelaajilla on pelilaudoillaan joukko resurssikuutioita jaettuna sarakkeisiin. Nämä kuutiot näyttävät nopilta, mutta niitä ei heitellä. Kuutioiden eri sivuilta löytyy ihmisiä, yleisiä resursseja (leivänpaahtimen näköisiä laatikoita) ja neljää eri tasoa avaruusaluksia. Lisäksi on erillisenä resurssina malmia.

Näitä resursseja sitten käytetään toimintojen tekemiseen. Perusvaluutat ovat ihmiset ja malmi, niitä tarvitaan lähes kaikkien toimintojen tekemiseen. Esimerkiksi teknologioita kehitetään maksamalla yksi ihminen teknologiaruutuun kehitetyksen merkiksi ja lisäksi 0–6 malmia teknologian tasosta ja toiminnosta riippuen. Siirtokunnan perustaminen maksaa Terraforming-teknologialla kolme malmia ja yhden ihmiskuution poistamisen. Kakkostason Android Surveyors -teknologia tarjoaa sekin siirtokunnan perustamisen, mutta hinta on vain neljä malmia eikä lainkaan ihmisiä, kun koneet hoitavat homman.

Laatikoita pystyy jonkin verran konvertoimaan suoraan ihmisiksi tai avaruusaluksiksi, mutta enimmäkseen mennään tuotantovaiheen kautta. Jokaisen vuoron lopuksi saa tehdä tuotantoa, eli ottaa joko ihmisiä tai malmia. Ihmisten määrän lisäys riippuu siitä, paljonko resurssilaatikoita on omalla laudalla, miten ne ovat jakautuneet laudan sarakkeisiin ja kuinka paljon on maatalouttaan kehittänyt: mitä pidemmälle kehittynyt maatalous on, sitä useammasta sarakkeesta saa napata kuution. Malmin tuotanto on aina suoraan riippuvainen teollisuuden kehityksestä.

Tätä toistetaan, kunnes peli päättyy. Loppu on lähellä, kun kolmas (kaksin- tai kolminpelissä) tai neljäs (nelinpelissä) saavutus on napattu. Sitten pelataan kierros loppuun ja yksi täysi kierros ja peli on ohi. Lopuksi lasketaan pisteet, joita saakin sitten jokseenkin kaikesta.

Avaruuden valloitusta

Sivussa päälaudasta pelataan aluehallintapeliä avaruudessa. Tarjolla on pelaajamäärästä riippuen kolme tai neljä planeettaa valloitettavaksi. Avaruusaluksia tuodaan laudalle teknologioiden toiminnoilla ja niitä voi liikutella ympäriinsä hyppytoiminnolla.

Kun menee ensimmäisenä jollekin planeetalle, saa välittömästi pelata sinne yhden maatalous- tai teollisuuskiekon. Tämä vauhdittaa omaa tuotantoa. Etu ei kuitenkaan ole pysyvä: jos joku toinen kärrää planeetalle enemmän kalustoa, oma kiekko palaa takaisin ja ilkeä valloittaja saa oman kiekkonsa tilalle.

Jos haluaa pysyvän hallinnan jollekin planeetalle, sen voi asuttaa. Se vaatii planeetan hallinnan ja lisäksi riittävän, planeesta riippuvan määrän muskelia. Nämä avaruusalukset menettää eli ne palaavat omalle laudalle laatikoiksi (mikä voi olla oikein hyvä juttu), planeetan saa itselleen pysyvästi ja palkintona saa vielä toisen kiekon kortille ja mahdollisesti jonkun pienen bonusedun. Pakasta nostetaan tilalle uusi planeetta valloitettavaksi.

Tämä avaruudenvalloitus on oikein hauska elementti pelissä. Sitä ei kannata väheksyä, sillä vaikka pelissä pisteitä ropiseekin vähän kaikkialta, planeetoista saa paljon pisteitä. Ovat ne toki siitä edestä vaivalloisia hankkiakin: pitää rakentaa aluksia, siirtää ne oikeaan paikkaan ja vielä tehdä kallis siirtokuntatoiminto. Yksi pelin vakiosaavutuksista on ”valloita neljä siirtokuntaa”, eli kun sen suorittaa, kuittaa pisteitä ja edistää pelin päättymistä.

Teknologian kehitys on toinen pisteiden saamisen peruskanava. Jokainen kehitetty ykkös-, kakkos- ja kolmostason teknologia on suoraan tasonsa verran pisteitä. Nelostason teknologiat antavat omat pisteytyssääntönsä, joista voi sopivan osuessa kohdalle napata kuusi tai seitsemän pistettä. Lisäksi ”keksi nelostason teknologia” on toinen vakiosaavutuksista.

Näiden lisäksi pisteitä tulee siis asutetuista planeetoista, kahdesta vaihtuvasta saavutuksesta ja pelin lopussa hallituista mutta kolonisoimattomista planeetoista.

Tasapainoa ja vaihtelua

Pelissä on mukavasti vaihtelua pelikertojen välillä. Jo se, miten aloitusteknologiat asettuvat eri ruutuihin, vaikuttaa siihen miten peli lähtee etenemään. Ruudut eivät ole symmetrisiä, yhdestä ykköstason teknologiasta on esimerkiksi suora väylä kolmostason teknologioihin – on mielenkiintoista, minkä värinen teknologia tähän ruutuun osuu.

Peli tarjoaa pari vaihtoehtoista pelitapaa. Oletuksena pelaajilla on lähes identtiset omat pelilaudat, jokainen saa pelin alussa vain hieman erilaiset lähtöasetelmat. Erot ovat hyvin pieniä. Tarjolla on myös vaihtoehtoiset pelilaudat, joiden välillä on suurempia eroja. Jokaisella laudalla on kaksi innovaatiota, jotka voi avata pelin aikana ja jotka tarjoavat erilaisia kertakäyttöisiä ja jatkuvia etuja.

Nämä pelilaudat ovat kevyen testailun perusteella ihan ok: ne herättävät kysymyksiä tasapainosta, tuovat ihan mielenkiintoista vaihtelua, mutta eivät toisaalta ole erityisen välttämättömiä. Pelaajien valinnat teknologiapuussa tuovat aivan riittävästi vaihtelua pelin aikana ja teknologiapuun satunnaisuus estää joka tapauksessa tiettyihin strategioihin jumittamisen.

Toinen muutos on kokeneiden pelaajien muunnelma, jossa uusia teknologiakortteja valittaessa ei nosteta kahta korttia pakasta, vaan valinnat tehdään taulukosta, jossa on näkyvillä neljä korttia jokaiselta teknologiatasolta. Taulusta voi sitten valita haluamansa, kunhan väri täsmää. Tarjolla on myös mahdollisuus nostaa kortti pakasta sokkona.

Tätä varianttia en ole kokeillut; ei liiemmin houkuta. Se kasvattaa muutenkin tilaa vievän pelin tilantarvetta entisestään ja tuo turhaa valinnanvaraa sinne, missä sitä ei tarvita. Perusmuodossaan Beyond the Sun tuntuu jossain määrin uskollisemmalta kuvaukselta teknologisen kehityksen ja innovaatioiden luonteesta: monet erinomaiset ja maailmaa muuttaneet keksinnöt ovat sattumankauppaa, aivan muiden asioiden sivujuonteina syntyneitä onnellisia vahinkoja. Näkisin suuremman valinnanvaran myös kaventavan pelin rikkautta, kun on helpompaa poimia aina samoja teknologioita.

Jotkut ovat kritisoineet peliä tasapaino-ongelmista. Näistä en murehtisi; ne eivät nouse mitenkään isoon asemaan, ainakaan jos peliä ei pelaa todella paljon. Rio Grande Games on tunnistanut pari korttia, joita parannetaan tai heikennetään tulevassa lisäosassa. Korttien muutokset ovat fiksunoloisia ja tuovat molempia kortteja lähemmäs keskitasoa laadultaan.

Innostava peli

Beyond the Sun kolahti minulle siinä määrin, että päädyin ostamaan sen omaksi. Vuonna 2021 tämä on harvinaislaatuinen tapaus: syyskuussa hankittu Beyond the Sun oli vasta vuoden toinen ostos.

Tiettyä yhtäläisyyttä on havaittavissa muihin viime aikojen suosikkipeleihini. Beyond the Sunia, Anno 1800:aa ja Hallertauta yhdistävät työläistenasettelu, nopeasti etenevät vuorot ja korttien tuoma vaihtelu pelin etenemisessä. Sekä Beyond the Sun että Anno 1800 antavat pelaajien säädellä pelin kestoa, mikä on sekin kiehtova piirre pelissä.

Resurssien ja tuotannon kanssa joutuu puntaroimaan tekemisiään. Tuotantoa on lisättävä, se on selvää, muuten pelaaminen on liian hidasta, mutta mitä kautta? Pyrkiikö levittäytymään mahdollisimman monelle planeetalle, mikä voi olla nopeaa, mutta tuotantoedut voi menettää. Siirtokuntien rakentaminen on fiksua ja sitä on käytännössä pakko tehdä, mutta se vie aikaa ja resursseja. Yksi mahdollisuus on etsiä automaatiotoimintoja, joilla kiekkoja saa siirtää resurssiradoilta erilliselle automaatioradalle, missä ne pysyvät loppupelin ja tuottavat vielä vähän pisteitä, mutta automaatiotoimintoja saa harvakseltaan ja ne taas vaativat panostuksia teknologian kehitykseen.

Alusten, ihmisten ja laatikoiden yhdistäminen samojen kuutioiden eri puolille hipoo jo nerokkuutta. Suuri laivasto tulee yllättävällä tavalla kalliiksi, kun kuutiot on sidottuna kartalle: ihmisten tuotanto käykin nopeasti vaivalloiseksi. Sama teknologian kehittämisen kanssa: jos hankkii paljon alemman tason teknologioita, saa kaikenlaista kivaa ja uusia toimintomahdollisuuksia, mutta samalla tulee sitoneeksi paljon kuutioita teknologialaudalle – ja toisin kuin avaruusalukset, jotka kotiutuvat siirtokuntia perustaessa, nämä kuutiot eivät palaa kiertoon enää ikinä. Pelin lopussa voi huomata vauhdin hyytyvän, kun resurssit ovat jumissa jossain muualla kuin missä niitä tarvitsisi. Tämän kaiken pyöritteleminen on hauskaa ja kiinnostavaa.

Samalla pitäisi seurata pelin tempoa ja toisten tekemisiä. Kun muut panostavat vahvasti laivastoihin, kannattaa itse höllätä vähän ja tehdä vaikka teknologiaa, koska aluehallintataistelut ovat pahimmansorttista resurssihukkaa. Kun vastapuoli on tehnyt siirtokuntansa, uusia planeettoja aukeaa ja kilpailua on vähemmän, joten silloin on aika iskeä – mutta samalla on toki seurattava saavutusten kertymistä ja oltava valppaana, ettei peli lopu kesken kaiken.

Ei peli tyystin vailla puutteita ole. Sen kansikuva on upea, mutta muuten graafinen ilme on vaisu. Peli on kuitenkin riittävän käytännöllinen ja ikoneiltaan selkeä. Joidenkin korttien tekstin muotoilu voisi olla yksiselitteisempää ja sääntökirjaan kaipaisin hieman enemmän täsmennyksiä.

Peli toimii hienosti eri pelaajamäärillä. Kaksinpelissä jää hivenen kaipaamaan moninpelin rikkaampaa planeettapeliä, mutta toisaalta vastineeksi peli etenee oikein sujuvasti ja nopeasti. Kolminpeli on ehkä paras: se avaa isomman planeettalaudan, mutta etenee nelinpeliä ripeämmin. Pelaan peliä kuitenkin mutinoitta millä tahansa pelaajamäärällä.

Nykyaikana pelien saatavuus on usein heikkoa, eikä Beyond the Sun valitettavasti ole poikkeus. Tätä kirjoittaessani pelin toinen painos on hetken aikaa saatavilla, vähän ajan päästä uusien pelien löytäminen voi taas olla vähän työlästä. Pelistä on onneksi olemassa sujuva nettiversio Board Game Arenassa ja virallinen Tabletop Simulator -modikin on tarjolla.

Faktat Beyond the Sunista

Suunnittelija: Dennis K. Chan

Julkaisija: Rio Grande Games (2020)

Mutkikkuus: Säännöiltään Beyond the Sun on selkeä ja helposti opetettava. Ensimmäinen peli on varmasti hapuileva elämys mitä strategioihin tulee, mutta sääntöjen kanssa ei joudu kamppailemaan.

Onnen vaikutus: Korttipakat tuovat peliin pienen tuurielementin, joskus teknologiat ja planeetat osuvat paremmin kohdalleen kuin toiste. Peliä ei kuitenkaan voiteta yksittäisillä onnenpotkuilla, vaan olemalla tehokkaampi kuin muut pelaajat.

Vuorovaikutus: Mistään pasianssista ei voi puhua, sillä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia on joka puolella. Teknologiapuun kehityksessä on oma kilpailunsa, aluehallinta planeettalaudalla toinen, saavutusten jahtaaminen kolmas – toisia pelaajia ei vain voi olla huomioimatta.

Teema: Scifiteema on toimiva. Teknologiapuut ovat toisaalta historiallisten, toisaalta näiden scifieeposten heiniä, ja tässä scifiteema avaa mahdollisuuksia historiallista sivilisaatioteemaa villimmin. Beyond the Sunin maailma on mielenkiintoinen.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on reippaasti vaihtelua eri pelikertojen välillä, kun teknologiat vaihtelevat ja pelaajien painotukset teknologiapuun ja planeettalaudan välillä muuttuvat.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, mutta kaikki kortit ovat avoimia ja näkyvillä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Noin 20–30 minuuttia pelaajaa kohden.