Between Two Castles of Mad King Ludwig

Between Two Castles of Mad King Ludwig -nimihirviön taakse kätkeytyy yhdistelmä peleistä Between Two Cities ja Castles of Mad King Ludwig. Näistä ensimmäinen on meille ennestään tuntematon, jälkimmäinen tuttuakin tutumpi. Kyseessä ei siis ole klassikkopelin Castles of Mad King Ludwig uudelleenjulkaisu, vaan peli yhdistää vain pelin teeman Between Two Citiesin pelimekaniikkaan. 

Omaan hyllyymme peli päätyi kahdesta syystä. Kunkku Ludvigin linnat on ollut meillä kestosuosikki ja kerryttänyt varteenotettavan määrän pelikertoja. Hullunkuristen linnojen rakentelu on ollut hauskaa ja oli kiinnostavaa nähdä mitä uusi mekaniikka toisi teemaan.

Toiseksi Between Two Castles of Mad King Ludwig lupaa sopivansa 1–7 pelaajalle. Odotukset tämän suhteen olivat korkealla, koska isomman porukan ”oikeat”, mutta helposti lähestyttävät pelit ovat harvassa.

Valitettavasti isomman porukan pelimahdollisuudet katosivat koronan myötä juuri saatuamme pelin ja tämä arvostelu perustuukin pääosin kokemuksiin pelistä kahdenpelinä.

Tuotantoarvot kohdillaan – vai ovatko?

Pelilaatikosta löytyy taattua Stonemaier Gamesin laatua. Pelin komponentit ovat laadukkaat, tyylikkäät ja näyttävät. Ohjekirja on hämmentävän hienolle paperille painettu, selkeä ja helppolukuinen. Laattojen kuvitus on nättiä, tunnelmallista ja teemaan sopivaa.

Kuvitus epäonnistuu vain laattojen pisteytyssymboleissa. Ne ovat tosi pieniä, huonosti erottuvia, hyvin samankaltaisia ja sekoittuvat helposti keskenään. Laattojen asettelu perustuu juuri näiden symbolien ymmärtämiseen, joten heikko- tai ikänäköisille peli on hankala pelata.

Pelin mukana tulee GameTrayzin muovi-insertit, jotka tällä kertaa tuntuvat varsinkin turhakkeilta. Pöydällä ne ovat kömpelöt ja vievät kohtuuttomasti tilaa. Pöytäämisessä syntyvä minimaalinen ajan­säästökin kuluu moninkertaisena pelin jälkeen laattoja sekoitellessa ja takaisin tarjottimiin asetellessa.

Yksinkertaista laattojenasettelua

Mekaanisesti peli on yksinkertainen. Pelaajat kokoavat laatoista linnoja, jonka toivovat toteuttavan hullun Ludvigin toiveita. Toisin kuin teemallisessa esikuvassaan, kaikki laatat ovat saman kokoisia ja muotoisia. Ne asetellaan tiukemmin ruudukkoon. Lopputulokset ovatkin huomattavasti vähemmän luovia rakennelmia, vaikka huoneiden yhdistelmät saattavatkin herättää hilpeyttä. Laattojen kuvitus on kuitenkin tunnelmallista ja lopputuloksessa on teeman mukaisesti harvoin minkäänlaista arkkitehtonista järkeä.

Pisteitä haetaan laattojen asettelulla naapurihuoneiden suhteen. Jos linnaan onnistuu rakentamaan kolme tai viisi samantyyppistä huonetta saa palkinnoksi lisäpisteitä antavia bonuksia: esimerkiksi erikois­laattoja, lisäpistekortteja, palvelijoita ja niin edelleen.

Pistejahdissa onkin valittavana tavoitteleeko keskenään sopivia huonekomboja vai lisäpisteitä bonusten kautta. Taktiikan valintaan vaikuttaa paljon pelissä kiertävät laatat. Mitä enemmän pelissä on pelaajia, sitä vaikeampi on vaikuttaa siihen mitä laattoja saa käyttöönsä, joten rakentelussa pitää sopeutua suunnitelmien jatkuvaan muuttumiseen. 3–5 pelaajaa vaikuttaakin tasapainoisimmalta pelaajamäärältä suunnitelmallisuuden ja tuurin välillä, useammalla pelaajalla pelistä tullee hyvinkin sattumanvaraista.

Kilpailua yhteistyössä

Pelin iso juju on siinä, että pelaajat kilpailevat tehden yhteistyötä. Jokainen pelaaja rakentaa kahta linnaa: yhtä yhdessä oikealla puolellaan istuvan pelaajan kanssa, ja toista vasemmalla puolella istuvan kanssa. Joka vuorolla pelaajat valitsevat laattapinostaan kaksi laattaa, yhden kumpaankin linnaan. Laattapinot kiertävät pelaajalta toiselle, joten valikoima vaihtuu joka vuorolla.

Laattojen asettelusta linnaan päätetään yhdessä naapurin kanssa. Linnojen rakentelu vaatii paljon keskustelua ja sopimista. Menes­tyminen edellyttää yhteistyötä. Tämä tekee pelistä hyvän seurapelin, etenkin sekalaista pelikokemusta omaavassa porukassa. Kokeneemmat pelaajat joutuvat pakosta auttamaan vähemmän osaavia ja voima­pelaa­minen on hankalaa. Mekaniikka on myös helppo opettaa ja oppia, joten vähemmänkin pelannut pääsee helposti juoneen kiinni ja pysyy pelissä mukana.

Tästä syntyy myös pelin taktinen haaste. Mekaniikan toinen ydin on se, että pelin lopussa kukin pelaaja saa pisteet vain pisteiltään heikommasta linnastaan. Pelin aikana linnojen pistemäärän laskelmointi ja vertailu on vaikeaa, joten linnoja täytyy rakentaa tasapuolisesti, mutta silti saada huonommasta linnasta mahdolli­simman hyvä.

Valitettavasti naapurilla on sama agenda. Se sekoittaa pakkaa: onko linna, jota itse yrittää rakentaa pisteytyväksi mahdollisesti juuri se, jota naapuri yrittää pelata ulos? Entäpä toisella puolella, onko siellä tilanne sama vai päinvastoin? Tasapelin sattuessa pisteet tulevatkin parem­masta linnasta. Tämä pähkäily saa aivot hyvin helposti solmuun, varsinkin kun laatta­vali­koima vaihtuu jatkuvasti. Pitkän tähtäimen suunnittelu on vaikeaa ja pistejakoa on vaikea enna­koida. Näin taitava­kaan rakentaja ei pääse jyräämään heikompiaan ja yllätys­voittojakin tulee.

Vain kaksi kierrosta

Peliaika on rajattu vain kahteen kierrokseen. Tämä vaikuttaa lyhyeltä, mutta siinäkin ajassa linnoihin lisätään vähintään 16 laattaa, mikä antaa runsaasti mahdollisuuksia rakenteluun. Pituus toimiikin myös hyvin, koska kierrokset saattavat kestää keskustelujen myötä. Pelailun tahti on pakosta rauhallinen. 

Pienenä kompastuskivenä voidaan pitää pisteytystä. Se on hidasta ja tarkkaavaisuutta vaativaa, vaikka apuna onkin kaikkien osien huomiointiin auttava lomake. Pisteet lasketaan pelin lopussa. Käytännössä pisteytys meneekin helposti niin, että muut vetäytyvät seurustelemaan, kun osaavin pakertaa pisteet yhteen ja aikanaan julistaa voittajan. Sovellukset Castle Appraiser (Android) ja Mad King’s Steward osaavat pisteyttää linnoja kuvan perusteella, näitä emme ole testanneet.

Kaksinpelikin toimii

Kaksinpeli perustuu dummy-pelaaja Ludvigiin. Molemmat pelaajat rakentavat siis kahta linnaa; keskenään yhteistä ja molemmat tahollaan toista Ludvigin kanssa. Ludvig osallistuu rakentamiseen omilla laatoillaan, joiden jaosta pelaajat päättävät vuorotahtiin. Kahdenpelissä laattojen vaihtuvuus on pienempi, ja peliin tuleekin enemmän ennakointia ja suunnitelmallisuutta. Vastustajan peliin pääsee vaikuttamaan syöttämällä laattoja yhteiseen linnaan, mutta myös Ludvigin kautta.

Kaksinpeli on yllättävän toimiva, edellyttäen että ylipäätänsä pitää dummy-ratkaisusta. Kaksinpelissä juju yhteistyöstä kuitenkin hämärtyy. Käytännössä pelaajien yhteinen linna on helpoin aina rakentaa mahdollisimman hyvin pisteyttäväksi, jolloin kisa ratkeaa Ludvigin kanssa rakennetuista linnoista. Vastustajan pelin eteneminen on kuitenkin vaikeasti seurattavissa, ja lopputulos ratkeaa useimmiten vasta pistelaskussa. Hauskana lopputuloksena myös Ludvig voi päätyä pelin voittajaksi.

Pelin pituus kuitenkin jää jotenkin torsoksi kaksinpelissä. Mittelö on nopeasti ohi ja peli tuntuu katkeavan juuri kun pääsee rakentelun makuun.

Salaisuuksia ja iltamia

Secrets and Soirees -lisäosa tuo peliin kaksi uutta huonetyyppiä ja komponentit kahdeksannelle pelaajalle. Lisäksi luvataan uusitut kaksinpelisäännöt ja jopa kaksi erilaista yksinpelimoodia. 

Näyttävästä ja isohkosta laatikosta löytyy ensimmäisenä lisää muovia vielä yhden GameTrayz-insertin muodossa. Itseasiassa koko laatikko on tarvittu vain muovia varten, sillä varsinaisten komponenttien pahviliuskoille riittäisi hyvin vaikka pieni kirjekuori. 

Uudet huonetyypit ovat ihan kivat. Salahuoneita käytetään niihin yhdistyvien huoneiden tuplaamiseen. Aktiviteettihuoneet taas tarjoilevat monimutkaisempaa asetteluehtoa vastineeksi hyvistä pisteistä. Molemmat tuovat rakenteluun lisää suunnitelmallisuutta, ja päänvaivaa, ja toimivat hyvin peruspelin lisäyksinä.

Paranneltu kaksinpeli herätti etukäteen isoja odotuksia, mutta pettymykseksi laatikon Automa-kortit osoittautuvat yksinpelin tarvikkeiksi. Uusi kaksinpeli osoittautuukin yksinkertaistetuksi laattadraftiksi, jossa pelaajat rakentavat pelkästään omaa linnaansa, pakottaen joka toisen laatan vaivoiksi vastustajan linnaan.

Tämä on sinällään kyllä toimiva ja kivaa vaihtelua, mutta aika tavan­omainen ja monessa muussa pelissä mielenkiintoisemmin toteutettu. Samalla peli kadottaa sen vähäisenkin yhteistyön jujun, joka Ludvigin kanssa pelaillessa on. 

Lisäosan mukana tuleva yksinpeli vaikuttaa myös toimivalta. Yksin pelaaminen perustuu suht simppeliin automaattiin, joka tuntuu mukavan nokkelalta. Tähän arvosteluun yksinpelin osalta ei sääntöjen lukemista syvemmälti päästy perehtymään.

Secrets & Soirees on ihan hyvä lisä peruspeliin. Se ei kuitenkaan tuo valtavasti uutta itse peliin, eikä ole mitenkään pakkohankinta. Peruspeliä tahkonneelle se tuo mukavaa lisäajateltavaa ja yksinpelit ovat kiva bonus. Lupaus kahdeksan hengen pelistä on kova juttu, kun kyse on kuitenkin ihmissutta tai pamahtavia kissanpentuja moni­mutkai­semmasta pelistä. 

Kokonaisuutena, lisurilla tai ilman, Between Two Castles on ihan mukava, omanlaisensa peli, joka sopii hyvin samaan pelihyllyyn myös Castles of Mad King Ludwigin kanssa. Se ei ehkä tuo mitään mullistavaa laatojenasettelugenreen, mutta hienostunut ja laadukas kokonaisuus lunastaa kyllä paikkansa. Meillä Between Two Castles on jäänyt ihan kiva -ryhmään. Se ei ole koskaan ykkösvaihtoehto päivän peliä mietittäessä, mutta kun se pöytään päätyy jää pelistä mukava jälkimaku.

Faktat Between Two Castles of Mad King Ludwigista

Suunnittelija: Ben Rosset, Matthew O'Malley

Julkaisija: Stonemaier Games (2018)

Mutkikkuus: Suhteellisen helppo oppia ja opettaa. Myös ensikertalaisen tai vähemmän lautapelanneen on helpohko päästä mukaan peliin, pelin yhteistyöluonne auttaa sen omaksumisessa. Tämän voi huomioida pelipöydän istumajärjestyksessä. Kokeneemmat tai osaavammat pelaajat voi istuttaa aloittelijoiden viereen.

Onnen vaikutus: Tuurilla on jonkinverran osuutta pelissä. Etenkin isommassa porukassa laattojen kiertoa on hyvin vaikea ennakoida. Yksin- ja kaksinpelissä tai pienemmällä porukalla taktikoinnin mahdollisuus kasvaa.

Vuorovaikutus: Pelaajat rakentavat yhteisiä linnoja molempien vierustovereiden kanssa. Laattojen valinta tehdään itse, mutta asettelusta päätetään yhdessä. Myös kaksinpelissä vuorovaikutus on suurta.

Teema: Teema on toimiva ja tuntuu hyvin peliin istuvalta. Linnojen rakentaminen huoneita kuvaavista laatoista tuntuu luontevalta ja auttaa perusmekaniikan ja pisteytyksen omaksumisessa. 

Uudelleenpelattavuus: Rakennuslaattoja on paljon, peruspelissä yli 200 ja lisäosassa 77 lisää. Kun yhdessä pelissä pelaajat rakentavat 16–30 laattaa, vaihtelua riittää isompaankin peliin. Toisaalta peli on aika yksin­kertainen ja pelikerrat toistavat jonkin verran toisiaan. Uudelleen­pelattavuus säilyy kyllä, jos peliä ei pelaa puhki vaan sopivissa annoksissa säännöstellen. 

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole juurikaan tekstiä, pelaaminen onnistuu heikommallakin kielitaidolla.

Pelaajamäärä: 2–7, lisäosan kanssa 1–8. Peli on parhaimmillaan isommilla pelaajamäärillä.

Pituus: 45–60 minuuttia.