Beowulf: elokuvaan perustuva lautapeli

Beowulf on muinaisenglantilainen sankariruno, jossa Beowulf surmaa paljain käsin Grendel-nimisen hirviön ja tämän äidin ja kuolee myöhemmin vanhana kuninkaana taistelussa. Robert Zemeckis ohjasi aiheesta vuonna 2007 menestyselokuvan. Kingdoms puolestaan on Reiner Knizian suunnittelema laattojenasettelupeli vuodelta 1994. Kun Jeff Tidball yhdisti nämä kaksi, on lopputuloksena Beowulf: elokuvaan perustuva lautapeli.

Reiner Knizia on Beowulf-aiheen ylin asiantuntija lautapelien puolella, sillä hän on suunnitellut samasta aiheesta myös Beowulf: The Legend -lautapelin, joka ei muuten liity tähän peliin millään tavalla.

Pelin idea

Beowulfissa pelaajien tehtävä on asetella pelilaudan ruudukkoon laattoja ja pelihahmoja. Peli jakautuu kolmeen kierrokseen — tai näytökseen, mikäli ollaan uskollisia sääntökirjan terminologialle — jotka kaikki pelataan erilaisilla pelilaudalla ja laatoilla.

Vuorollaan pelaajan on mahdollista joko nostaa laatta käteensä ja asettaa sitten yksi laatta laudalle vapaaseen ruutuun tai pelata johonkin vapaaseen ruutuun yksi kymmenestä pelinappulastaan. Kun ruudukko täyttyy, on vuorossa pisteytys. Pisteyksen jälkeen lauta ja laattasetti vaihdetaan, ja kolmannen pisteytyksen jälkeen peli päättyy. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Pisteiden keräämisen idea on yksinkertainen. Laatoilla on erilaisia pistearvoja -6 pisteestä +6 pisteeseen. Jokaisella pelinappulalla puolestaan on kerroin yhdestä neljään. Jokainen nappula pisteytetään erikseen siten, että riviltä ja sarakkeelta, jolla nappula on, lasketaan kaikki pistearvot yhteen ja kerrotaan nappulan kertoimella. Kaikilla laatoilla ei ole pistearvoa lainkaan. Lisäksi useilla laatoilla on joitakin erityistoimintoja. Jotkin laatat muuttavat pelinappuloiden ja laattojen pistearvoja, toiset antavat mahdollisuuden siirrellä tai poistaa laattoja tai nappuloita. Koska jokaisella pelinappulalla on yksilöllinen sijainti laudalla, on usein jopa yksittäisellä laatalla mahdollista vaikuttaa huomattavastikin pelitilanteeseen.

Kaikilla kolmella näytöksellä on elokuvan juonta seurailevat teemansa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa vain hieman erilaista laattasettiä ja toisenlaista laudan muotoilua. Ensimmäinen näytös on puhtaasti 5×5-ruudukko, toisessa näytöksessä pelataan 6×6-ruudukolla, josta on poistettu muutama ruutu, ja viimeisen näytöksen pitkänmallinen 43-ruutuinen lauta on aivan omanlaisensa.

Myös laattasettien luonne vaihtelee näytöksittäin. Ensimmäisen näytöksen aikana ei vielä hirveästi pisteillä juhlita, kun taas toisessa näytöksessä sopivalla tuurilla pystyy keräämään hyvänkin potin ja samalla myös lyömään vastustajaa kunnolla. Kolmannessa näytöksessä keskitytään suurimman potin keräämiseen, sillä sen laatat sisältävät huomattavan paljon plusmerkkisiä laattoja.

Pintakiiltoa alkuperäiseen peliin

Beowulf ei ole täysin sama peli kuin Kingdoms, vaikka se toimiikin mekaanisesti koko lailla identtisesti. Tietenkin uusversio on komealla fantasiagrafiikalla silattu laitos elokuvan hengessä, ja siinä mielessä näyttävämpi tapaus kuin jo viisitoistavuotias alkuteos, mutta muitakin eroja on. Alkuperäinen Kingdoms pelataan vain yhdellä ruudukolla ja yhdellä laattasetillä, ja lisäksi vanhan version laatoissa on huomattavasti vähemmän erilaisia toimintomahdollisuuksia kuin Beowulfissa.

Yksi Beowulfin suurimmista ongelmista onkin juuri laattojen toimintojen runsaus ja siitä seuraava kaoottisuus. Varsinkin toisen näytöksen laatoissa on pari niin hurjaa tapausta, että jos ne onnistuu itselleen noukkimaan, on pelin voitto lähes varma. Petos-laatta nollaa kaikki saman rivin ja sarakkeen plusmerkkiset laatat ja on itse arvoltaan -6 pistettä. Kultapatsaan avulla puolestaan pystyy vaihtamaan kahden jo pelatun laatan paikkaa keskenään. Ainakin testipelini ovat päättyneet näiden poimijan eduksi, ja myös BoardGameGeekin keskusteluissa on samansuuntaisia kommentteja. Erilaisia sääntövariantteja voi toki kokeilla näiden suhteen.

Beowulfissa on melko helppoa kiusata muita pelaajia, ja oikeastaan pelissä menestyäkseen pitää omien pisteiden maksimoinnin lisäksi pystyä myös muiden pelin hiekoittamiseen. Esimerkiksi Carcassonnen silloin tällöin melko rauhalliseenkin omiin projekteihin keskittymiseen verrattuna Beowulfissa kaivataan melko brutaaliakin opportunismia. Kaikkineen Beowulf on kuitenkin kelpo peli, joka soveltuu lyhyttä ja taktista peliä hakevalle, mikäli pelin tuurielementti ei liikaa häiritse. Säännöiltään yksinkertaisena se soveltuu hyvin myös perhepeliksi, jos pelilaattojen hurjahkot hirviöhahmot eivät liikaa pelota.

Faktat Beowulfista

Pituus: 30-60 min