Battle Line

Tämä Reiner Knizian peli on julkaistu Saksassa alunperin sarjakuvamaisella skottiteemalla nimellä Schotten Totten. Sotapelijulkaisijana paremmin tunnetun GMT Gamesin käsittelyssä peli sai aiheekseen antiikin sodat ja nimekseen Battle Line.

Oli teemana sitten skotit tai kreikkalaiset, peli itsessään on sama, pokerikäsiin ja rommipeleihin perustuva pieni, mutta kiinnostava strateginen korttipeli. Pokerista on peräisin muodostelmat, joihin kortteja asetellaan, rommipelit taas tuo mieleen oikeiden, sarjoista puuttuvien korttien nostamisen odottelu. Toinen selvä sukulainen on Kadonneet kaupungit, Knizian toinen suosittu kaksinpeli.

Taistelulinjalla tavataan

Varsinaisen taistelulinjan muodostavat yhdeksän lippua, joiden molemmin puolin pelaajat kokoavat joukkojaan. Tavoitteena on voittaa joko kolme vierekkäistä lippua tai yhteensä viisi lippua. Lipun voittaa se, joka kasaa sen viereen paremman kolmen kortin muodostelman.

Järjestyksessä paremmasta huonompaan muodostelmat ovat värisuora, kolme samaa, väri, suora ja ei mitään. Samanarvoisten muodostelmien kesken ratkaisee korttien numeroarvot ja jos ne ovat tasan, on voittaja se, joka pelaa muodostelmansa ensin.

Pelaajat pelaavat kortteja yksi kerrallaan johonkin muodostelmaan ja nostavat uuden kortin tilalle. Tätä jatketaan, kunnes toinen pelaajista voittaa. Vuorollaan pelaaja voi pelaamisen jälkeen vallata lipun, mikäli oma kolmen kortin muodostelma on parempi kuin mitä vastustaja voi pelata.

Turhia taktiikoita

Pelissä on mukana myös taktiikkakortteja, jotka ovat GMT Gamesin toinen lisäys alkuperäiseen (toinen on maiden pidentäminen yhdeksästä kortista kymmeneen). Taktiikkakorteista löytyy muutama erilainen jokerikortti ja muita taistelutilannetta arvaamattomasti muokkaavia kortteja. Taktiikkakortit ovat sittemmin löytäneet tiensä myös Schotten Tottenin tuoreempiin laitoksiin.

Tässä kohtaa on kuitenkin korjattu sellaista, mikä ei korjausta tarvitse. Kortit lisäävät vain sekavuutta ja horjuttavat pelin tasapainoa. Suosittelen ehdottomasti pelaamaan ainakin pari ensimmäistä peliä ilman taktiikkakortteja, sen jälkeen on tietysti makuasia mistä pitää. Aloittelijoiden kannattaa joka tapauksessa kortit unohtaa aluksi, pelissä on muutenkin tarpeeksi miettimistä.

Reiner Knizia on onnistunut luomaan helpon ja kerrassaan nokkelan pelin. Kahden tasaväkisen pelaajan välillä pelit ovat loppuun asti jännittäviä ja tasaisia, jos korttien kanssa ei käy erityisen huono onni. Ja jos käy, voi uuden pelin pelata helposti, sillä Battle Line on miellyttävän nopea pelattava.

Eri vaihtoehtoja

Suosittelen tätä peliä ehdottomasti kaksin pelattavaa korttipeliä kaipaaville. Battle Linea viitsii tahkota pidempäänkin yhdellä istumalla, mutta toisaalta sitä ehtii pelata lyhyemmässäkin välissä.

Valinta Battle Linen ja Schotten Tottenin välillä kannattaa tehdä saatavuus- ja ulkoasuperusteilla. Molemmat versiot ovat nykyisin sisällöltään identtisiä.

Pelistä on myös ilmestynyt The Chronicles of Narnia: Prince Caspian – The Shield of Courage Game -niminen Narnia-aiheinen uusintalaitos, jossa on jälleen pari pientä sääntömuutosta. Tämä versio on kuitenkin tehty ilman Knizian lupaa ja sääntömuutoksetkin ovat huonompaan päin, joten kannattaa pysyä loitolla.

Battle Line: Medieval on vuonna 2019 ilmestynyt uusi versio, jossa on Roland MacDonaldin keskiaikaisteemainen kuvitus. Tämä vaikuttaa nettikirjoittelun perusteella vähän huonosti tehdyltä: korteissa on kirjoitusvirheitä, eri maiden värit erottuvat toisistaan ja niin edelleen.

Lue Battle Linen suomenkieliset säännöt.

Sadan pelin jälkeen

Battle Line tuli elämääni heti ilmestyttyään, pelasin sitä ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2000. Ensimmäinen pelikerta ei jättänyt erityisen hyvää vaikutelmaa, taktiikkakortit olivat mukana pelissä ja tunnelma kovin sekava ja hämmentävä.

Onneksi annoin pelille tilaisuuden ja hankin sen itselleni jo seuraavana vuonna. Ymmärsin olla käyttämättä taktiikkakortteja ja löysin pelin hienouden. Omistan pelin yhä, se on ollut kokoelmissani jo lähes 20 vuotta ja olen myös pelannut sitä lähes joka vuosi – vain vuonna 2007 pelille ei tullut yhtään pelikertaa.

Pelikertoja on toisinaan ollut vain yksi vuodessa, mutta Battle Line on osoittautunut kestäväksi peliksi, jonka tarjoama haaste on joka kerta yhtä mielenkiintoinen. Pohjimmiltaan Battle Line kysyy pelaajiltaan: kuinka kauan voit odottaa parhaiden muodostelmien rakentumista käteen ja missä vaiheessa pitää vain sitoutua, meni syteen tai saveen? Se on hyvä kysymys.

Faktat Battle Linestä

Suunnittelijat: Reiner Knizia

Julkaisija: ASS (1999), GMT Games (2000), Iello (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja parin pelin jälkeen (tai lunttilapun avulla) arvojärjestykset jäävät mieleen. Sen jälkeen peli on vaivaton pelata ja helppo opettaa.

Onnen vaikutus: Sillä, mitä kortteja pakasta nousee ja missä järjestyksessä, on hyvin olennainen merkitys sen suhteen, miten pelissä käy. Omilla valinnoilla on myös paljon merkitystä, mutta päätöksiä tehdään jatkuvasti vajaan tiedon perusteella.

Vuorovaikutus: Peli on elegantti kaksinkamppailu, jossa liput voitetaan toiselta pelaajalta.

Teema: Peli on täysin abstrakti ja toimii tismalleen yhtä hyvin, oli käytössä mikä teema tahansa – ja vaikka ilman teemaakin, teema ei tuo peliin mitään lisäarvoa.

Uudelleenpelattavuus: Olen viihtynyt pelin parissa jo 20 vuotta, joten kyllä, Battle Line kestää kulutusta erittäin hyvin.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: 15–20 minuuttia.