Barrage

Simone Luciani on pitkän linjan pelisuunnittelija, joka on tehnyt yhteistyötä monien italialaissuunnittelijoiden, erityisesti Daniele Tascinin, kanssa. Vuonna 2019 julkaistun Barragen idea on kuitenkin muuan Tommaso Battistan.

Battista on koulutukseltaan arkkitehti ja työskentelee rakennusteollisuuden parissa. Hän lähestyi Luciania peli-ideansa kanssa, ja kaksikko työsti sitä eteenpäin. Peliä suunniteltiin Lucianin mukaan yli kolme vuotta, ja työn lopputulos on komea: raskaan sarjan europeli tarjoaa rutkasti haastetta komeassa ulkoasussaan.

Barrage sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan, 1920-luvun Alpeille, jossa Italia, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat päättävät hyödyntää vuoriston virtaavia vesiä kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Nikola Teslan keksinnöt ovat yleistyneet ja sähköä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Alkaa armoton kilpailu vesivoimasta!

Insinöörit töihin

Mekaniikoiltaan Barrage on perinteinen työläistenasettelu: jokaisella kierroksella pelaajan tulee sijoittaa 12 insinööriään toimintaruutuihin. Insinöörien avulla rakennetaan rakennuksia kartalle, ostetaan työkaluja, haetaan sähkösopimuksia ja niin edelleen. Tuttua tavaraa siis. Pieni erikoisuus on, ettei insinöörien määrä muutu missään vaiheessa peliä. Toimintaruudut ovat myös hieman erivahvuisia. Jotkin ruudut vaativat vain yhden insinöörin kun jotkin jopa kolme. Insinöörien järkevä hajauttaminen onkin oleellinen osa kierroskohtaista strategiaa.

Insinöörien tärkein tehtävä on rakentaa pelilaudalle patoja, vesivoimaloita ja putkijärjestelmiä vesivoiman tuottamista varten. Sähköä voidaan tuottaa, kun pelaajalla on käytössään padon varastoimaa vettä, vesivoimala ja putki, joka siirtää veden voimalaan. Voimalan läpi kulkenut vesi jatkaa matkaansa kartan läpi, kunnes se valuu alareunasta pois. Oleellista on, että samaa vettä voidaan käyttää monta kertaa: voimalasta vapautuva vesi voi heti seuraavaksi jumittua alajuoksulla sijaitsevaan patoon, josta se siirretään taas toiseen voimalaan. Samat vesimassat voivat kulkea kartalla pitkänkin matkan, ennen kuin lopulta valuvat pois pelilaudalta.

Rakennukset sijoitellaan yhteiselle Alppeja kuvaavalle kartalle. Rakentamiseen tarvitaan oikeanlainen rakennuslaatta ja tarvittavat resurssit: resurssit ovat kaivinkoneita ja betonimyllyjä, jotka asetetaan laatan kanssa rakentamispyörään. Pyörää käännetään yksi napsu eteenpäin ja rakennus on heti käytettävissä. Rakennuslaatta, kaivinkoneet ja betonimyllyt jäävät jumiin rakentamispyörään, kunnes pyörä on pyörähtänyt täyden kierroksen. Vasta sitten tuota kyseistä laattaa ja resursseja voi käyttää uudestaan. Kaivinkoneet ja betonimyllyt eivät siis kulu ollenkaan. Temaattisesti rakentamispyörää voi ajatella vaikkapa työkoneiden korjaukseen ja huoltoon käytettävänä aikana.

Työläistenasettelu alkaa omissa silmissäni olla aika nähty mekaniikka, eikä Barrage sinänsä tuo siihen mitään mullistavaa. Pelin ydin ei olekaan työläisten asettelussa vaan kartan tapahtumissa. Kartta on nimittäin ahdas ja hyviä rakennuspaikkoja on vähänlaisesti. Etenkin patojen sijoittelussa tulee ottaa huomioon monta asiaa: kuinka paljon ja milloin vuorilta valuu vettä? Mihin voimalaan ohjaan vesimassat? Kuinka voisin hyödyntää vastustajien putkistoa?

Tuotetulla sähköllä täytetään aiemmin hankittuja sähkösopimuksia ja edetään energiaradalla. Radalla etenemisestä palkitaan jokaisen kierrospisteytyksen aikana. Patojen ja voimaloiden rakentelua sekä sähkön tuottamista jatketaan viiden kierroksen ajan, minkä jälkeen voittaja on selvillä.

Elegantti peli – vai onko?

Barragen ydin on todella yksinkertainen: rakenna rakennuksia Alpeille ja tuota energiaa vesivoimalla. Se lienee ollut Battistan alkuperäinen idea, johon Luciani on sitten lähtenyt lisäilemään muita elementtejä.

Jokaisella pelaajalla on epäsymmetrinen pelaajalauta, johon kuuluu oma erikoisvoima, jonka saa käyttöön kun rakentaa pelaajalaudan kolmannen voimalan. Tämän lisäksi alkuun jaetaan jokaiselle pelaajalle oma projektipäällikkö, jonka erikoiskyky on käytössä koko pelin ajan. Yhdistelemällä pelaajalautojen ja projektipäälliköiden kykyjä saadaan paljon erilaisia aloitustilanteita. Aivan yksiselitteisiä nuo kaikki kyvyt eivät ole, ja onpa joukossa kaikkien FAQ-palstojen vakiokävijä: erikoiskyky, jolla pystyy kopioimaan muiden pelaajien erikoiskykyjä.

Tämän lisäksi lisämoduulina peli tarjoaa patenttitoimiston, josta voi ostaa käyttöönsä tehokkaampia rakennuslaattoja. Laattojen avulla voi rakennusvaiheessa esimerkiksi tuottaa rahaa, pumpata tyhjiin patoihin vettä, tai rakentaa sijoittelematta insinöörejä.

Olen vähän kahden vaiheilla noiden erikoislaattojen kanssa. Ne tuovat kieltämättä mukavasti uutta mietittävää ja rutkasti uudelleenpeluuarvoa, mutta toisaalta niiden mukana pelin eleganssista katoaa jotain. Laatat muuttavat pelin flowta sen verran, että tottelisin ehdottomasti sääntökirjaa ja jättäisin ne ainakin ensimmäisellä pelikerralla pois.

Strateginen vesivoima

On hauska huomata, miten Barrage on lopulta kokoelma hyväksi havaittuja pelimekaniikkoja viime vuosikymmeneltä: karttapeli ja talouspuljaus tuo mieleen Brass: Birminghamin, rakentaminen ja kierrospisteytykset Terra Mystican sekä sähkösopimukset ja epäsymmetriset pelaajavoimat Lucianin aiemman hitin The Voyages of Marco Polon.

Moni miettii tässä kohtaa, onko Barragella mitään omaa sanottavaa, sillä ainekset ovat kovin tutut. Kyllä on, koska teema pelissä on poikkeuksellisen vahva. Lucianin peleissä teemat ovat yleensä varsin päälleliimattuja ja yhdentekeviä, mutta Barragessa ei, kiitos Tommaso Battistan alkuperäisidean. Vesivoima ja patojen rakennus on mitä herkullisin aihe.

Pelilaudan käyttö yhdistettynä teemaan tekee pelistä todella jännittävän. Harvassa europelissä näkee tällaista vuorovaikutusta pelaajien kesken.

Barragen pisteytys näyttää ensin sillisalaatilta, mutta tarkemmalla tutkimisella tajuaa, että lähes kaikki pisteytysmuodot ovat sidotut sähköntuotantoon: sähkösopimuksia voi täyttää vain tuotannon yhteydessä ja kierrospisteytyksistä ei paljoa kerry ilman sähköä. Tästä päästään avainkysymykseen: milloin ja kuinka paljon sähköä pitää tuottaa?

Pelin strategia on kiehtovan epäintuitiivinen. Kuten Lucianin aiemmissa peleissä, Tzolk’inissa ja The Voyages of Marco Polossa, voittopisteiden lähde ei ole mitenkään arvoitus, mutta tapa, jolla ne kerätään, on. Sääntöjen lukemisen jälkeen päähäni tuli jo heti pari ideaa miten Barragen aloitus kannattaa tehdä. Vaisto sanoo, että viisainta olisi hyödyntää neutraaleja patoja, yhdistää ne voimaloihin ja aloittaa sähköntuotanto mahdollisimman nopeasti. Tällöin kuitenkin huomaa, että resurssit kuluvat nopeasti ja sähköntuotantokapasiteetti jää matalaksi. Välttämättä ei ole edes tarpeellista napata vuoriston vesimassoja ensimmäisenä. Tärkeämpää onkin ehkä se, mihin vesi vuoristosta liikkuu putkia pitkin.

Strategian pohtiminen on todella kutkuttavaa. Pelissä pärjääminen vaatii aivojen kytkemistä toiseen asentoon ja pitkän aikavälin suunnitelmaa. Kierroskohtainen optimointi lienee varma tie häviöön, sillä oleellisempaa on pohjustaa pistesaalis sopivaan kohtaan. Tiukkoja päätöksiä täytyy tehdä koko ajan.

Kovaa peliä Alpeilla

Maailmassa on paljon lautapelejä, joiden pelaamisesta tulee jatkuva palkitseva fiilis. Vaikkapa The Castles of Burgundyssa pisteitä tulee lähes kaikesta, joten mikäpä siinä asetellessa laattoja pöytään. Tai Wingspan, jossa vääriä valintoja on jopa vaikea tehdä. Kaikilla on kivaa. Eikä siinä mitään, hyviä pelejä nuo edellä mainitut ovat.

Barrage ei ole tuollainen peli. Luonteeltaan se on tiukka ja jopa brutaali kokemus, jossa väärät valinnat kumuloituvat ja epätoivo iskee. Tässä kituutetaan alusta asti vähillä resursseilla ja toivotaan, että ei tee alkuun pahoja virheitä. Epäonnistunut alku ajaa nimittäin pelin herkästi puutekierteeseen.

Pahimmillaan tämä näkyy, jos käytät ensimmäisellä kierroksella kaikki kaivinkoneesi patoon, jonka asetat vieläpä huonoon paikkaan. Siinä kohtaa peli voi olla pelattu ja edes kohtuullisen pistesaaliin kerääminen työn ja tuskan takana.

Koska pelin tärkeimmät valinnat tehdään ensimmäisillä kierroksilla, voi käydä myös niin, että neljännellä kierroksella pelin voittaja on jo selvillä. Suuria strategisia korjausliikkeitä on vaikea tehdä ja pelin viimeinen kierros on usein suoraviivainen sähköntuotantoralli niillä padoilla, jotka on ehtinyt rakentaa.

Tämä kaikki jakaa varmasti mielipiteitä, eikä Barrage todellakaan ole peli kaikille. Jopa Lucianin omassa ludografiassa Barrage on poikkeuksellisen nihkeä peli.

Minusta tuo on silti virkistävää. Useimmiten loppua kohden on haisu siitä, miten peliä olisi pitänyt pelata. Pelin antama palaute on suoraa, joten oppi menee varmasti perille. Toisaalta kun osaa pelata, kokemus on todella tyydyttävä: toiminnot pyörivät kellokoneiston tarkkuudella, resurssit palautuvat nopeasti käyttöön ja sähköntuotto kohoaa pilviin.

Minulle Barrage on viime vuosien hienoimpia pelejä raskaiden europelien kategoriassa. Kovin usein ei näe peliä, jossa teema tukee näin vahvasti pelaamista kokonaisuuden pysyessä eleganttina ja haastavana. Barrage onnistuu siinä komeasti.

Faktat Barragesta

Suunnittelija: Simone Luciani, Tommaso Battista

Julkaisija: Cranio Creations (2019)

Mutkikkuus: Haastava europeli, mutta pelin säännöt on helppo sisäistää. Etenkin vesivoiman toiminta on yllättävän intuitiivista.

Onnen vaikutus: Todella vähäinen. Ainoa satunnaiselementti liittyy sähkösopimusten valikoimaan.

Vuorovaikutus: Poikkeuksellisen korkea europeliksi. Kartan tapahtumissa muut pelaajat on pakko ottaa huomioon.

Teema: Merkittävä. Vesivoimateemaa ei voisi vaihtaa toiseksi. Realistiseen aiheeseen on tosin lisätty hiukan outoa steampunk-henkisyyttä ja Tesla-torneja.

Uudelleenpelattavuus: Alkuasetelma, epäsymmetriset pelaajalaudat ja vaihtuvat rakennuslaatat muuttavat peliä joka kerta. Lisähaastetta kaipaaville peliin on julkaistu myös lisäosa The Leeghwater Project.

Kieliriippuvuus: Apulaput ovat ainoa komponentti, jossa on tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4 pelaajaa. Kartta ei skaalaudu pelaajamäärän mukaan, joten neljällä peli on parhaimmillaan ja armottomimmillaan. Kaksin- ja kolminpelit ovat silti myös toimivia. Soolopelikin löytyy siitä kiinnostuneille.

Pituus: 90–180 min.