Tarjousten metsästäminen kirpputoreilta on hauskaa puuhaa – ainakin joidenkin mielestä. Kirpputoreilla huomaa myös, miten toisen roska on toisen aarre. Näihin ajatuksiin perustuu Bohnanzasta ja Agricolasta tutun Uwe Rosenbergin tikkipeli Bargain Hunter (Schnäppchen Jagd), jossa yritetään löytää aarteita roskan seasta.
Pelin idea
Pakassa on kuusi väriä ja numerot 1–10 joka värissä kahteen kertaan. Pelaajille jaetaan käsi kortteja, joista he valitsevat yhden numeron, jota ryhtyvät keräämään. Sitten pelataan tikkiä.
Bargain Hunter on hieman epätavallinen tikkipeli. Maata on noudatettava, mutta jos ei voi, valttisääntö on erikoinen. Kun pelaa tikkiin väärää maata, saa valita, onko kortti valttia vai ei. Jos ensimmäinen väärää maata pelaava kieltäytyy valtista, toisena lyövä saa saman oikeuden.
Tikkiin voi myös tulla kaksi samanarvoista korttia. Silloin jälkimmäisen pelannut saa päättää, menee pelattu kortti edellisen samanarvoisen alle vai päälle. Tikin voi siis halutessaan voittaa tai laistaa.
Aarteita roskasta
Kun pelaaja voittaa tikin, hän saa keräämänsä kortit keräyspinoon ja loput menevät omaan roskapinoon. Keräyspinon kortit ovat yhden pisteen arvoisia ja roskapinon korteista menettää yhden pisteen. Tikki, jossa on yksi kerätty kortti ja kaksi muuta on siis lähtökohtaisesti huono diili.
Roskasta saa kuitenkin kaiveltua aarteita. Jokaisen jaon jälkeen saa siivota roskapinoa. Silloin saa katsella pinon läpi ja poistaa sieltä kaikki yhden numeron kortit. Poistetuista korteista kolme ensimmäistä menee poistopinoon, mutta loput saa laittaa omaan keräyspinoon, jolloin ne muuttuvat pisteiksi. Samalla vaihtuu kerättävä numero.
Kolminpeli kestää kuusi jakoa, nelinpeli neljä, ja viimeisen jaon jälkeen saa vielä tehdä ylimääräisen siivouksen. Sen jälkeen lasketaan, paljonko pisteitä kertyi ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Mainio kolminpeli
Bargain Hunter liittyy kierojen saksalaisten tikkipelien perheeseen mutkattomasti. Peli on juuri sopivan omituinen. Ensimmäinen jako menee lähinnä ihmetellessä, mutta viimeistään ensimmäisen pelin lopussa alkaa jo tajuta, mistä pelissä on kyse.
Peli toimii kolmella tai neljällä pelaajalla, mutta on selvästi parempi kolminpelinä. Nelinpelissä on vähän enemmän korttiensa armoilla, kolminpelissä kohtaloaan pystyy säätelemään paremmin. Kovin kirjavalla kädellä joutuu toki siinäkin helposti vaikeuksiin, mutta yleensä pelaajilla on sopivasti vaikutusvaltaa jaon kulkuun.
Peli on sopivan lyhyt, joten sen voi mukavasti pelata vaikka illan viimeisenä pelinä. Bargain Hunteria metsästin itse pitkään, enkä pettynyt kun sain pelin käsiini – se on tällä hetkellä ehdottomasti suosikkejani tikkipelien joukossa.
Faktat Bargain Hunterista
Suunnittelija: Uwe Rosenberg
Julkaisijat: Queen Games (1998), Valley Games (2010)
Mutkikkuus: Pelin ymmärtäminen vaatii pari jakoa pelaamista, sitten pelin kulku aukeaa. Tikkipelikokemus auttaa.
Onnen vaikutus: Etenkin kolminpelissä tuurin ja taidon suhde on sopiva, nelinpeli menee jo vähän kaoottiseksi.
Vuorovaikutus: Pelissä on vuorovaikutusta, sillä tikkejä ei aina kannata ottaa itse, vaan ne kannattaa joskus ohjata toiselle pelaajalle.
Teema: Käytännössä abstrakti, tosin kirpputoriteema toimii kyllä sinänsä ihan hyvin.
Uudelleenpelattavuus: Kestää pelaamista – yksi peli on sopivan pituinen ja on tätä joskus parikin peliä pelattu putkeen.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.
Pelaajamäärä: 3–4, kolminpeli on merkittävästi parempi.
Pituus: 20–30 minuuttia.