Bakari

“Mikä ihmeen Bakari?” tokaisin, kun selasin Lautapelioppaaseen lueteltuja Vuoden peli -voittajia. Minulle peli ei sanonut oikein mitään, eikä edes hakukone auttanut asiaa, sillä se ehdotteli lähinnä uutisia muotisuunnittelija ja rap-tähti Bakari Diarrasta. Peli kuitenkin voitti ilmestymisvuonnaan eli 2002 Vuoden peli -palkinnon, joten kyseessä ei ole aivan tuiki tuntematon julkaisu.

Nyt on kulunut reilu 20 vuotta palkinnon saannista ja peli on selvästi vaipunut unholaan. Onko kyseessä pelkkä toivoton tusinatuotos, joka saakin painua historian hämärään vai kenties väärinymmärretty, piilotettu helmi? Selvitetäänpä asia.

Hetkessä pöytään

Alkuasetelmassa pelaajilla on tietty määrä patsaita, jotka tönöttävät rivissä laudan reunalla. Tavoite on saada ne kaikki kuviolabyrintin toiseen päähän. Liikkua saa vaaka- ja pystysuunnassa, mutta koukku on siinä, että patsas ei saa ylittää tai ohittaa yhtä pelin alussa valittua kuviota. Erilaisia kuvioita on laudalla neljä, joten noin neljäsosa ruuduista on aina vuorollaan tukossa.

Sokkelossa suunnistus jatkuu, kunnes joku patsaista pääsee laudan toiseen laitaan. Silloin pelaajan on vaihdettava kielletty kuvio toiseksi, jolloin liikkumisvaihtoehdot taas muuttuvat. Valinnassa tulisi samaan aikaan auttaa omia patsaita liikkumaan paremmin, mutta myös osaltaan hieman kiusata kavereita.

Bakari on nopea peli saada pöydälle ja selittää, niin kuin hyvän abstraktin pelin pitääkin olla. Ei pelin syvyys aivan yllä kulutettuun fraasiin “a minute to learn, a lifetime to master” (opi minuutissa, pelaa läpi elämän), eikä niin peli toisaalta väitäkään. Eniten taktinen symbolilabyrintti vaatii kuviohahmotusta, jotta pelaaja hoksaa parhaimmat reitit maaliin.

On pelissä myös muuta mietittävää, kuten mihin nappulat alussa sijoittaa, milloin maaliin kannattaa mennä ja mikä kielletty kuvio vaihtaa, mutta valinnat ovat aina hyvin rajattuja. Kolmin- ja nelinpelissä vielä muiden aiheuttama kaaos on sitä luokkaa, että nappuloita siirretään yleensä vaan niin lähelle toista reunaa kuin pystyy.

Kuvituksessa on varmaankin haettu ajatonta ja mystistä esihistoriallista tunnelmaa, mutta toteutus ei ole järin onnistunut. Pelin tunnistaa ikävässä mielessä vanhaksi kotimaiseksi peliksi, vaikka muoviset naamionappulat ovatkin ihan messeviä. Onneksi lauta on edes suhteellisen selkeä, mikä tällaisessa symbolimetsästyspelissä on kai tärkeintä.

Positiivinen yllätys

Kun kirjoittaa arviota yli 20 vuotta vanhasta markettipelistä, kiinnostunut lukijakunta voidaan jakaa karkeasti kolmeen leiriin – kirpputorikyttääjiin, vanhempiensa vinttien tyhjentäjiin sekä fanaattisiin lautapeliharrastajiin, joille kelpaa mikä vaan. Kaikilla heillä on kuitenkin mielessä sama kysymys: kannattaako tällaista mitä lie Bakaria ostaa tai edes pelata?

Olin ennen arvion kirjoittamista varma, että vastaus on ankea “ei” ja laitan tämän täysin pelin kansikuvan ja ulkoisen habituksen piikkiin. Pelatessa ilmassa myös leijuu sellainen vanhanajan abstraktin pelin tuulahdus ja jokainen voi itse päättää, onko se hyvä vai huono asia.

Vaan kuinkas kävikään – testipelien jälkeen olinkin positiivisesti yllättynyt! Aikuisporukassa parempia pelejä on niin järkyttävästi, ettei Bakarilla ole mitään saumaa ja peli on eittämättä niihin tilanteisiin liian kevyt, hajuton ja mauton. Mutta kun puikkoihin laitetaan vähemmän pelannut perhe tai läjä pikkunassikoita, tilanne muuttuukin toiseksi.

Meillä perheen lapset (6- ja 8- vuotias) tarttuivat peliin innolla ja on mukava opastaa ja opettaa heitä hyvien siirtojen kanssa ja samalla nähdä, miten pelaaminen paranee asteittain. Jos siis pöytään kaivataan kevyttä kosketusta abstraktien pelien maailmaan, niin Bakari on ihan sopiva ponnahduslauta. Ei paras, mutta ei todellakaan huonoin vaihtoehto.

Faktat Bakarista

Suunnittelija: Virginia Charves

Julkaisija: Tactic (2002)

Mutkikkuus: Pelin saa pöytään hetkessä ja sääntöselitykseen ei kauaa kulu. Tämä on pelin suurin vahvuus.

Onnen vaikutus: Onnella ei ole mitään osaa eikä arpaa (paitsi aivan alussa, kun ensimmäinen kielletty kuvio paljastetaan). Useamman pelaajan peleissä kaaosta saattaa olla jonkin verran.

Vuorovaikutus: Toisinaan pääsee liikkumaan toisten eteen tai valitsemaan muita harmittavan kielletyn kuvion, mutta ei aina. Peli on pääosin aika säyseä tapaus.

Teema: Ei tähän ole edes yritetty keksiä mitään kunnon teemaa, vaan erikoiset patsaat ovat pelissä vain sen vuoksi, että ne näyttävät hyviltä. Kuvitus alkaa olla vähän kulahtanutta.

Uudelleenpelattavuus: Ei Bakari ole mikään loppuelämän peli, mutta kyllä tässä voi muutaman pelikerran edetessä hitusen kehittyä.

Saavutettavuus: Pelinappuloista vihreä ja vaaleanruskea voivat sekoittua puna-vihersokealla keskenään.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20 minuuttia.