Azul: Summer Pavilion

Kuningas Manuel I valitettavasti kuoli ennen kuin kesäpaviljongin rakennustyöt aloitettiin, mutta sehän ei pelintekijöitä estä: pelaajat pääsevät silti toteuttamaan projektia. Vaan eipä tällä laattojen latomisella kovin paljon minkään konkreettisen rakentamisen kanssa tekemistä olekaan.

Ainekset ovat Azulista tutut, mutta jälleen kerran peliin on tuotu kaikenlaista uutta. Ensin pistää silmään laattojen vääntyminen vinoneliöiksi, ruudukoiden sijasta nyt rakennellaan kuusisakaraisia tähtiä. Värimaailma on aikaisempia Azuleita monivärisempi ja kun pelaamaan pääsee, tunnelma on suorastaan kesäisen letkeä.

Värikäs työmaa

Summer Pavilionin perusrakenne on Azulista tuttu. Pöydän keskellä oleville alustoille asetellaan jokaiselle neljä sattumanvaraista laattaa ja pelaajat keräävät niiltä sitten laattoja itselleen. Vuorollaan pelaaja valitsee yhden alustan ja ottaa siltä kaikki yhden värin laatat ja siirtää loput sekaläjään pöydän keskelle.

Keskeltäkin saa ottaa, mutta ensimmäisenä keskeltä ottava menettää pisteitä ottamiensa laattojen verran. Vastineeksi miinuksille saa sentään aloitusvuoron seuraavalla kierroksella.

Kun kaikki laatat on kerätty talteen, alkaa asetteluvaihe, jossa kerätyt laatat ladotaan omalle pelilaudalle. Tämä asetteluvaihe tehdään vuorojärjestyksessä yksi kohde kerrallaan, koska pelaajien toimimisjärjestyksellä on hieman merkitystä.

Kokoa tähtiä

Pelilautaan on kuvattu kuusi tähteä, yksi jokaiselle värille, ja keskelle seitsemäs neutraali. Jokaisessa tähdessä on paikka kuudelle laatalle ja paikat on numeroitu 1–6. Numero kertoo, kuinka monta laattaa täytyy pelata, jotta paikan saa täyttää.

Punaiseen ruutuun 4 pelatakseen täytyy siis kädestä löytyä neljä punaista laattaa, joista yksi menee ruutuun ja loput kolme pois. Laudan keskellä oleva tähti on monivärinen: siihen pitää tulla yksi laatta jokaista väriä.

Laattojen pelaaminen tuottaa pisteitä. Pelatusta laatasta saa niin monta pistettä kuin sen vieressä on laattoja. Yksinäinen laatta on siis yhden pisteen arvoinen, toisen laatan viereen pelattu kaksi pistettä, kahden aikaisemmin pelatun laatan viereen tai väliin pelattu laatta kolme pistettä ja niin edelleen.

Laudalla on ikkunoita, patsaita ja pylväitä. Jos niitä saa ympäröityä täysin, tienaa lisälaattoja. Ikkunat ovat teoriassa helpoimpia ympäröidä: ne ovat laudan reunalla ja vaativat viereensä vain kaksi laattaa, mutta näiden laattojen numerot ovat aina 5 ja 6. Patsaat ovat kahden värin tähtien välissä ja vähän helpompia suorittaa. Laudan keskellä olevan tähden vieressä olevat pylväät ovat helpoimpia, niissä on pienimmät numerot vieressä.

Lisälaattoja pääsee noukkimaan pistelaudalla olevasta kymmenen laatan valikoimasta. Tämä on se ainoa syy, miksi vuorojärjestyksellä on rakennusvaiheessa merkitystä: joku voi napata haluamasi lisälaatat ennen sinua.

Jokereita ja miinuspisteitä

Peliä helpottamaan käytettävissä on jokerilaattoja. Jokaisella kierroksella yksi väreistä on jokeriväri, jolla voi korvata muiden värien laattoja. Pelkällä jokerivärillä ei voi yksin pelata minne tahansa, mutta kunhan mukana on vähintään yksi toisen värin laatta, jokereita saa käyttää kuinka paljon haluaa.

Miinuspisteiden suhteen Summer Pavilion on ylivoimaisesti leppoisin Azul. Miinuksia kertyy pääasiassa siitä, että ottaa ensimmäisenä laattoja pöydän keskeltä. Kierroksen lopussa saa varastoida neljä laattaa seuraavaa kierrosta varten, jos yli jää enemmän, niistä tulee miinuksia. Käytännössä tämä on varsin harvinaista. Siinä missä etenkin Azulissa on mahdollista järjestää toiselle pelaajalle tuhti annos miinuksia laattojenjaossa, Summer Pavilionissa se ei onnistu, tai ainakaan se ei ole helppoa. Siinä mielessä Summer Pavilion on sarjan vähiten ilkeä peli.

Miettimistä Summer Pavilionissa kuitenkin riittää. Säännöiltään se on lähes yhtä yksinkertainen kuin Azul ja yksinkertaisempi kuin Stained Glass of Sintra, mutta hankalia valintoja se tarjoaa mielestäni eniten sarjan peleistä. Laattojen asettelussa on paljon mahdollisuuksia ja bonusten ketjuttaminen antaa hyviä onnistumisen elämyksiä. Toki pelin lopussa voi iskeä tuttu turhautuminen, kun käteen jää ylimääräisiä laattoja, joilla ei voi enää tehdä mitään, kun laudalla on vapaana vain viiden ja kuuden laatan paikkoja ja silloin bonustenkin saaminen on vain riesa.

Sarjan faneille Summer Pavilion on helppo hankinta: kyllä tämä hyvin Azulin ja Stained Glass of Sintran seuraksi sopii tarjoten sopivasti tuttua ja uutta samanaikaisesti. Suuria yllätyksiä Summer Pavilion ei tarjoa, mutta jalostaa kuitenkin perusideaa taas uuteen suuntaan. Jos taas ei ole sarjan aiemmista osista välittänyt, tämäkään tuskin saa hihkumaan riemusta. Itse nostan kuitenkin tällä hetkellä Summer Pavilionin sarjansa parhaaksi. Nähtäväksi jää, saako se pysyvän sijan kokoelmastani; aikaisemmat Azulit eivät ole.

Azul: Summer Pavilionista on kirjoittanut myös Lunkisti.fi.

Faktat Azul: Summer Pavilionista

Suunnittelijat: Michael Kiesling

Julkaisija: Next Move (2019)

Mutkikkuus: Jos aikaisempaa Azul-kokemusta löytyy, Summer Pavilion on hyvin suoraviivainen peli opetella. Aivan vasta-alkajillekin sen opettaa nopeasti, pelaamaan pääsee äkkiä. Strategioiden oivaltaminen vaatinee pelin tai pari.

Onnen vaikutus: Laattojen nousemisessa pussista voi olla hyvää tai huonoa tuuria ja siltä osin peli on taktista reagoimista siihen, mitä tarjolle tulee ja mitä muut pelaajat jälkeensä jättävät. Strategista ajatteluakin vaaditaan ja taitavampi pelaaja vie kyllä voiton.

Vuorovaikutus: Laattojen noukkimisessa on syytä miettiä hieman muiden pelaajien tarpeita, eikä vain omiaan, mutta ihan alkuperäisen Azulin verrankaan Summer Pavilionissa ei ilkeyttä ole.

Teema: Peli on kauniin värikäs, mutta ei sen aiheella mitään tekemistä itse pelin kanssa ole.

Uudelleenpelattavuus: Sen verran turvallisen lähellä Azulia ollaan, että uskallan luvata Summer Pavilionille kestävyyttä käytössä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Kesto: 30–45 minuuttia, kaksinpelinä hyvinkin nopeampikin.