Azul

Azul herätti positiivista pöhinää Essenin messuilla 2017 ja oli ilo kuulla, että peli saadaan suomeksikin. Peli on noussut BoardGameGeekin ranking-listoilla vauhdilla: tätä kirjoittaessani se löytyy ykkössijoilta sekä perhepelien että abstraktien pelien listoilta. Palkintojakin on tullut, peli voitti Ranskan vuoden peli -palkinnon eli As d’Orin ja Saksan Spiel des Jahresin.

Vaikka peli abstraktiksi yleensä luokitellaankin, sillä on myös teema. Tarina vie pelaajat Portugaliin koristelemaan kuninkaallista palatsia maureilta omaksutuilla azulejos-laatoilla, jotka ovat edelleen turistien ihailun aihe Lissabonissa. Mitään sen syvällisempää merkitystä teemalla ei ole ja se unohtuu nopeasti pelatessa.

Azul ei kuitenkaan ole mikään täysabstrakti, eikä varsinkaan sellainen shakkimainen kombinatoriaalinen peli, joka useimmille abstrakteista peleistä mieleen tulee, joten ei ihme, että peli on herättänyt paljon ”en yleensä pidä abstrakteista, mutta tästä pidän”-kommentteja. Ei siis kannata pelästyä, vaikka ei kombinatoriaalisista abstrakteista pitäisikään – Azul ei ole sellainen.

Laattalottoa

Pelissähän on, herranen aika, satunnaiselementtejäkin! Olkoonkin, että satunnaisuus on vain lievempää ”tulopuolen satunnaisuutta”, eli satunnainen alkutilanne, johon pelaajat reagoivat. Pöydälle asetellaan viisi, seitsemän tai yhdeksän pyöreää lätkää, joista jokainen saa päälleen neljä sattumanvaraista pussista nostettua laattaa.

Vuorollaan pelaaja valitsee yhden lätkän ja poimii siitä yhdenväriset laatat itselleen. Loput laatat siirretään lätkältä pöydän keskelle. Kun laattoja kertyy pöydän keskelle, niistäkin saa ottaa, jälleen kerran kaikki yhden värin laatat kerralla. Kierroksen ensimmäinen keskeltä ottava saa siitä hyvästä seuraavan kierroksen aloitusvuoron, josta sakotetaan yhden pisteen menetyksellä.

Kerätyillä laatoilla on tarkoitus täyttää omalta pelilaudalta löytyvää 5×5-ruudukkoa, johon on präntätty valmiiksi paikat erivärisille laatoille. Suoraan laattoja ei saa ruudukkoon kuitenkaan latoa, vaan pelaaminen tapahtuu mutkan kautta.

Se mutka on ruudukon vieressä oleva portaikko, jossa ylimmällä rivillä on yksi paikka, seuraavalla kaksi, sitten kolme, neljä ja lopulta viisi paikkaa. Jokainen rivi vastaa yhtä ruudukon riviä. Noukitut laatat sijoitetaan yhdelle portaikon riville. Yhdellä rivillä saa olla kerrallaan vain yhtä väriä, mutta samaa väriä saa halutessaan kerätä useammalle riville. Rivillä on rajallisesti tilaa. Jos ottaa vaikkapa neljä laattaa ja haluaa laittaa ne riville, jossa on vain kaksi paikkaa, ylimääräiset laatat pitää pelata oman laudan alareunaan sakkoriville: siellä niistä kertyy sakkopisteitä.

Ruudukon täyttöä

Ennen pitkää laatat loppuvat pöydältä. Se lopettaa kierroksen ja on pisteenlaskun aika. Jos portaikon rivin on saanut täyteen, riviltä saa siirtää yhden laatan ruudukkoon kyseiselle riville. Tässä vaiheessa laatasta saa pisteitä. Pistemäärä riippuu siitä, kuinka monta laattaa pelatun laatan vieressä on samalla rivillä ja sarakkeessa. Jokaisesta rivillä olevasta laatasta saa yhden pisteen, samoin sarakkeesta. Jos riville pelaa kolmannen vierekkäisen laatan ja sarakkeessa laatta on neljäs, tuloksena on 3 + 4 = 7 pistettä.

Kun portailta on siirretty yksi laatta riville, yli jäävät laatat siirretään syrjään. Jos rivi ei tullut vielä täyteen, se jää laudalle odottamaan seuraavaa kierrosta.

Kierrokselta kertyneet sakot vähennetään pisteistä, nekin laatat heivataan sivummalle ja pöydällä olevat lätkät täytetään uudestaan. Jos laatat loppuvat pussista, syrjään laitetut laatat palaavat pussiin. Ensimmäisenä pöydän keskeltä ottanut pelaaja aloittaa sitten uuden kierroksen.

Kerää koko sarja

Peli päättyy, kun joku saa ruudukkoonsa täyden vaakarivin. Kierroksen pisteenlaskun jälkeen jaellaan vielä muutama bonuspiste. Jokaisesta täydestä vaakarivistä saa kaksi pistettä, täysi pystyrivi on seitsemän pisteen arvoinen suoritus ja jos ruudukosta löytyy viisi samanväristä laattaa, tästä setistä saa kymmenen pistettä.

Ruudukkoon on valmiiksi präntätty kerättävät värit, joten luovuudelle ei ole sijaa. On vain pelaajasta kiinni, missä järjestyksessä värit ruudukkoon latoo. Pelilautojen kääntöpuolelta löytyy sitten se luovempi versio, jossa ruudukko on mielikuvitusta ruokkivan tyhjä. Hämmentävästi tämä puoli on kuitenkin paljon vaikeampi: sudokusääntö on tässäkin voimassa, eli kukin väri saa esiintyä rivillä ja sarakkeessa vain kerran, ja kun neuvoja ei anneta, on kovin helppoa päätyä tilanteeseen, jossa ruudukkoon jää tyhjiä ruutuja, joihin ei saa pelata yhtään mitään.

Mukana on sopiva annos vaihtelua, vaikka laudan kuviointi onkin aina sama. Vaihtelua tulee laattajakauman vaihtelusta ja pelaajien toiminnoista. Sattuman osuus pelissä on kohdallaan: laattojen jakauma on yleensä melko tavanomainen, mutta välillä tulee kiinnostavia jakaumia, joissa esimerkiksi jonkun värin osuus on tavallista pienempi. Se voi joskus puraista pelaajaa, joka odotti saavansa tätä väriä täydentämään kymmenen pisteen settiä.

Vuorovaikutuksen määrä on sopiva. Peliä voi pelata hyvin leppoisasti, keskittyen omaan peliin, mutta varsinkin pelin lopun lähestyessä joskus voi olla fiksumpaa tehdä omasta näkökulmasta hieman heikompi siirto, joka torppaa vastapelaajalta kymmenen pisteen bonuksen. Varsinkin kaksinpelissä tämä kyräily korostuu. Nelinpeli on kaoottisempi ja yksittäisen pelaajan suunnitelmia on vähän vaikeampi sotkea – ainakaan tarkoituksella.

Azul on ollut melkoinen hitti, enkä millään tapaa ihmettele miksi. Peli on sujuva säännöiltään, tarjoaa mukavan leppoisan haasteen, tuntuu kuitenkin varsin fiksulta ja ennen kaikkea on syötävän nätti kannesta komponentteihin. Laatat ovat mukavan konkreettisia muovitiiliä, joiden käsittely on erittäin miellyttävää. Tällaisella kepeän nokkelalla pelillä voittaa paljon ystäviä, enkä ihmettelisi, jos peli olisi vahvoilla Spiel des Jahres -voittajia valittaessa.

Tarjoaisin Azulia ilomielin peliharrastajille filleriksi, Splendorin kaltaisten pelien ystäville ja perhepeliksi vähän isompien lasten kanssa.

Azul Mini

— Joakim Leppälä (20.11.2023)

Abstraktien pelien moderni klassikko Azul on saanut rinnalleen pienoisversion. Azul Mini tarjoaa juuri sitä, mitä lupaa, eli helpommin mukaan otettavan version Azulista, mutta lisäksi tekee myös joitain parannuksia pelattavuuteen!

Azulin koosta on leikattu yli puolet, joten luonnollisesti komponentit ovat tehneet eniten uhrauksia kokonsa puolesta. Aiemmin niin herkullisen tuntuiset laatat eivät ole pienemmässä koossa yhtä jämäköitä, eikä niiden pyörittely käsissä tunnu yhtä miellyttävältä. Myös pyöreät pahvilätkät ovat vaihtuneet erittäin ohueksi pahviksi, ja niille on mukana muovialusta, jossa pahvilätkät ja laatat pysyvät paremmin paikoillaan.

Kuitenkin näitä uhrauksia tasapainottamaan itse pelaajalaudat ovat saaneet huomattavan parannuksen! Pahviset pelaajalaudat on ujutettu muovisen kehikon sisään, joka auttaa palasia pysymään paikoillaan laudan päällä paremmin. Laattojen kohdilla on pienet ulokkeet, ja itse laatoissa on pienet kuopat. Laatat suorastaan loksahtavat paikoilleen, eivätkä ne liiku, vaikka pelaajalautaa vähän huitaisisikin vahingossa. Myös pisteenlasku tapahtuu muovialustassa kiinni olevilla osilla, joka on paljon kätevämpi tapa laskea pisteitä kuin pieni kuutio, jota ei tärisevillä käsillä saa edes laskettua oikeaan kohtaan.

Ainoa hämmentävä seikka tässä miniversiossa on pussi, josta nostellaan laattoja. Toisin kuin muut komponentit, pussi vaikuttaa olevan isompi, tai vähintään samankokoinen kuin tavallisessa Azulissa. Luultavasti ajatuksena on ollut, että koko peli menee tarvittaessa tähän pussiin, ja sitä on helpompi kantaa mukana. Kuitenkaan itse laatikkokaan ei ole kovin iso, ja valtava pussi lähinnä vaikeuttaa sen mahtumista takaisin laatikkoon. Kaiken kaikkiaan Azul Mini on näppärä valinta sellaisille, jotka eivät vielä omista Azulia, haluavat säästää hyllytilaa, ja arvostavat pienempää summaa hintalapussa.

Faktat Azulista

Suunnittelija: Michael Kiesling

Julkaisija: Plan B Games, Next Move (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset. Voisivat ne vähän vielä helpommat olla, mutta pelin omaksuminen ei suurta vaivannäköä vaadi ja kun pelin on saanut itse opeteltua, sen opettaa muille vaivattomasti.

Onnen vaikutus: Laatat nostetaan pussista sattumanvaraisesti ja joskus jakauma voi vähän yllättää. Mukana on siis aivan sopiva annos tuuria, jotta joskus voi hävitessään syyttää huonoa laattaonnea.

Vuorovaikutus: Azulia voi pelata hyvin rauhanomaisesti, mutta taitava pelaaja tutkailee toisten peliä ja ottaa muiden pelaajien halut huomioon siirroissaan.

Teema: Sen verran pinnallinen teema on, ettei keittiö- tai kylppäriremontti varsinaisesti pelatessa mieleen tule, mutta teema on silti hyvä, koska siitä on saatu peliin mukavasti väriä ja luonnetta.

Uudelleenpelattavuus: Erinomainen, Azulia jaksaa pelata mainiosti, satunnaisuus ja pelaajien välinen vuorovaikutus tuovat peliin mukavasti vaihtelua.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin kaikilla eri pelaajamäärillä.

Kesto: Noin 30–45 minuuttia, mutta jos ei juutu miettimään liikoja, peli kyllä etenee mukavaa vauhtia.