Wolfgang Kramer ja Michael Kiesling ovat tehneet Ravensburgerille monta hyvää peliä. Peliharrastajat muistavat ilolla etenkin Tikal–Java–Mexica-trilogiaa. Kevyempien pelien puolelta Celtica ja Sellaista sattuu ovat myös hyviä. Australia on sukua ensinmainitulle trilogialle, mutta asettuu raskausasteeltaan jonnekin kahden ryhmän väliin.
Pelin idea
Pelaajat lennättävät rangereitaan pitkin Australiaa suorittamassa erilaisia projekteja. Käytännössä pelaajat pelaavat kortteja ja sijoittavat rangereitaan alueiden nurkissa oleviin ruutuihin.
Alueita pisteytetään, kun ne ovat täynnä tai kun alueen ympärillä on tietty määrä rangereita. Pisteitä tulee piste rangerista -periaatteella.
Peli on vahvasti taktinen, jokainen vuoro on tavallaan oma itsenäinen pähkinänsä. Minne lennetään ja mitä pelataan, jotta vuorolla saatava pistemäärä saadaan maksimoitua?
Paljon ei voi tai kannata tehdä etukäteissuunnittelua, sillä tilanteet muuttuvat radikaalisti, varsinkin jos pelaajia on paljon.
Näppärää taktikointia
Oikeilla ennakko-odotuksilla Australia on nautittava, kevyempi peli. Useimmille lautapeliharrastajille peli on parhaimmillaan kolmella pelaajalla, jolloin pelissä on joku hallinnan aavistus. Peli tarjoaa vaativampia sääntöjä, joiden mukana tuleva tuulimylly on itse asiassa melkoinen satunnaiselementti. Monet pelaavat mieluummin ilman sitä.
Kevyemmällä mielellä pelattuna peli toimii useammallakin pelaajalla. Australia sopii vaikeustasoltaan myös vähemmän kokeneille pelaajille. Perhepeliksikin se sopinee, varsinkin hieman vanhemmille lapsille. Valmistajan ikäsuositus on 10+.
Kannattaa varautua odottelemaan vuoroon tovin, varsinkin jos joku pelaajista on taipuvainen analyysihalvaukseen. Vaikka käytettävissä ei olekaan suurta määrää toimintapisteitä kuten Tikalissa, vuorollaan juuttuu helposti etsimään vielä parempaa siirtoa.
Suunnittelija: Michael Kiesling, Wolfgang Kramer
Julkaisija: Ravensburger
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2-5
Pituus: 60-90 min
Yksi vastaus aiheeseen “Australia”
Tämä on omilla listoilla hyvin korkealla ja nousee pelipöydille kohtalaisen usein. Taktisista peleistä suosikkejani ja kuten arvostelussa mainitaan, ei strategiaa kannata edes yrittää. Toki perusjuttuja on joita pitää noudattaa, kuten, että harvoin kannattaa yksin toimia, vaan osallistua toisten projekteihin.
Peli on myös erittäin helposti opetettava ja opittava, joten aloittelijaporukallakin onnistuu.
AP:ta en ole koskaan kokenut tämän pelin kohdalla edes pahojen jumittajien pelatessa, joten en ihan Mikon pelkoja allekirjoita.