Attika

Attikan idea on peräisin tietokoneella pelattavista reaaliaikastrategioista. WarCraftin kaltaisissa peleissä esiintyy rakennusketjujen idea: voidakseen rakentaa jonkun rakennuksen, pelaajan on ensin rakennettava sen edeltäjä. Idea kehittyi Marcel-André Casasola Merklen päässä Attikaksi, jossa rakennusketjut esiintyvät hieman eri muodossa.

Pelin teemana on antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden kehittyminen, mutta peli on pohjimmiltaan melko abstrakti. Varsinkin kaksinpelinä se vetoaa varmasti myös abstraktien pelien ystäviin.

Pelin idea

Pelin alussa rakennukset ovat siisteissä pinoissa. Joka vuoro pelaajat voivat nostaa pinoista kaksi laattaa ja joko pelata ne laudalle tai laittaa varastoon odottamaan parempaa huomista. Jokaisella rakennuksella on hinta, tietty määrä resursseja. Resurssit voivat tulla joko laudalta rakennuksen viereisistä ruuduista tai pelaajien korteista, tyypillisesti molemmista.

Tietyt rakennukset muodostavat ketjuja. Viljaketju esimerkiksi alkaa kaivosta, josta seuraa pelto, josta seuraa mylly, josta seuraa kylä. Jos kaivo on jo laudalla, pellon saa rakentaa ilmaiseksi sen viereen. Myllyn voi rakentaa pellon viereen ja kylän myllyn viereen. Mikäli pelaaja saa koko ketjun laudalle yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, hänet palkitaan arvokkaan lisävuoron antavalla ruukulla.

Pelin tavoitteena on saada joko kaikki 30 rakennusta laudalle tai yhdistää kaksi laudan nurkissa olevaa temppeliä yhtenäisellä rakennusketjulla. Varsinkin kokeneempien pelaajien kesken temppelien yhdistäminen on enemmän uhka kuin todellinen mahdollisuus.

Taidokasta tasapainoa

Attika on kaunis ja elegantti peli, eikä voi kuin ihailla, kuinka hyvin peli toimii. Merkittävin kritiikin aihe on temppelien yhdistämisen blokkaamiseen liittyvä pallottelu. Usein kukaan ei erityisesti halua estää temppelien yhdistämistä, jos se ei käy kätevästi, jolloin vastuu jää usein viimeiselle pelaajalle ennen potentiaalista yhdistäjää.

Tämä on välttämätön paha, joka saattaa ärsyttää. Ongelman voi välttää hyvin pelaamalla kaksinpeliä, jossa tämä moninpelille luonteenomainen piirre on poissa. Tästä syystä Attika onkin selvästi pidetyin kaksinpelinä. Kaikilla pelaajamäärillä peli on tiukka ja haastava resurssienhallintapeli, jossa tarkka suunnittelu ja tehokkuus palkitaan.

Lue Attikan suomenkieliset säännöt.

50 pelikertaa myöhemmin

Joulukuussa 2020: Olen omistanut Attikan jokseenkin alusta pitäen, joten minulla meni noin 17 vuotta päästä 50 pelikertaan. Ensimmäinen pelikerta on kirjattu lokakuun lopussa 2003, Essen-uutuus on siis hankittu tuoreeltaan. Kovin innostus peliä kohtaan olikin alkuvuosina, sitten 2010-luvulla peli oli vähemmällä käytöllä, mutta on selvinnyt kaikista kokoelman pienennyksistä vuosien varrella. Jotain erityistä siinä onkin ollut.

Nyt vuonna 2020 peli löytyi uudestaan ja pelikertoja on kertynyt lähes kymmenen alle vuodessa. Peli maistuu edelleen ja kestää hyvin käyttöä. Oma pelaamiseni on tosin melko vaatimatonta verrattuna lautapelikuvittajana tunnettuun Andrew Bosleyhyn, joka raportoi taannoin vaimonsa kanssa pelaamastaan Attika-mestaruudesta. Kisa käytiin paras kolmesta -menetelmällä, yksikkönä vain ei ollut yksi peli, vaan 50 pelin sarja.

Voidaan siis todeta, että Attika on huomattavan kestävä peli. Pelaajamäärissä oli alkuvuosina enemmän vaihtelua, mutta sittemmin tämä on kyllä vahvasti vakiintunut kaksinpeliksi. Nelinpeli etenkin on lähinnä turhauttava. Kaksinpelinä Attika toimii ja eri voittotapojen välinen tasapaino on parhaimmillaan.

U.S. Telegraph

Alunperin vuonna 2003 ilmestyneestä pelistä ei ole sittemmin tullut uusia laitoksia, mutta vuonna 2018 ilmestyi Super Meeplen julkaisema U.S. Telegraph, joka on olennaisesti sama peli villin lännen teemalla.

U.S. Telegraphissa on hieman muutettu rakennusten hintoja ja bonuksen kaikkien ryhmän rakennusten yhdistämisestä saa aikaisempaa helpommin, mutta muuten pelit ovat samanlaiset.

Faktat Attikasta

Suunnittelija: Marcel-André Casasola Merkle

Julkaisija: Hans im Glück, Rio Grande Games (2003)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko lyhyet ja kun ne osaa hyvin, peli on aika suoraviivainen opetettava. Pelaamisen oivaltaminen vaatii luultavasti pelin tai pari, pelkästään sääntöjen perusteella Attikan juju voi olla vähän vaikea oivaltaa.

Onnen vaikutus: Rakennuslaattojen nostamiseen liittyy pelin keskeisin tuurielementti. Jos laatat nousevat suotuisassa järjestyksessä, pelaaminen helpottuu tuntuvasti. Harvoin peli kuitenkin tuntuu ratkeavan pelkästään tuuriin.

Vuorovaikutus: Peli on kiinnostavampi, kun pelaajat ovat vähän aggressiivisempia ja blokkailevat toisiaan. Jos puolustuspeli on löperöä, peli voi päättyä nopeasti temppelien yhdistämiseen. Useammalla kuin kahdella pelaajalla voi tulla epämiellyttäviä tilanteita, kun blokkausvastuuta vieritetään eteenpäin.

Teema: Kreikkalainen teema näyttää kauniilta, mutta on silkkaa pintakuorrutusta – uusintajulkaisussa teema vaihtui vaikeuksitta.

Uudelleenpelattavuus: Olen itse jaksanut pelata satunnaisesti sen ilmestymisestä alkaen. Se ei koskaan ole ollut ihan kuuminta A-sarjaa, mutta sopivassa seurassa jaksaisin yhä palata sen pariin.

Kieliriippuvuus: Peli ei edellytä lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4. Minulle Attika on oikeastaan puhtaasti kaksinpeli ja BGG:n käyttäjien enemmistö on samaa mieltä kanssani.

Pituus: 45–60 minuuttia, kokeneilla pelaajilla kaksinpeli menee helposti puoleen tuntiin.