Astro Drive

Lautapelit.fi:n pienten laatikoiden sarja on päässyt hyvään vauhtiin, parissa vuodessa sarjaan on saatu jo kuusi peliä. Astro Drive on tuoreimmasta päästä ja edistää mukavasti sarjan kotimaisuusastetta: pelin takana ovat Toad Kingsin Max Wikström ja Mikko Punakallio.

Pelin kansikuva vie heti oikeisiin tunnelmiin: äärettömyyksiin venyvällä tasolla kiitävät avaruusalukset tuovat mieleen Tronin ja vanhat arcade-pelit ja sieltä Astro Drive fiilistään hakee.

Arcade-peli korttipelinä

Arcade-pelien vauhdin ja vaaran tunnun mallintaminen korttipelissä on jonkunmoinen haaste, mutta Astro Drive suoriutuu tehtävästä ihan hyvin. Pelin säännöt ovat riittävän yksinkertaiset ja vaikka vuoroissa etenevästä pelistä vauhtia puuttuukin, vaaraa sentään riittää.

Kilparata on pitkänomainen ja rakennettu korteista, joissa on 5 × 7 -ruudukko. Kortit asetetaan jonoon peräkkäin niin, että muodostuu viisi ruutua leveä rata. Korteissa on kaikenlaista sälää: avaruussäteilyä, avaruussumua, asteroideja, mustia aukkoja, planeettoja ja madonreikiä.

Tavoitteena on päästä ensimmäisenä maaliviivan ylitse. Joka vuoro pelaajat valitsevat kolmen kortin kädestä yhden liikekortin pelattavaksi. Kortit paljastetaan yhtä aikaa ja pelataan aloitenumeroiden mukaisessa järjestyksessä.

Kortit antavat liikettä eteen ja sivulle. Liikepisteet, jotka menevät eteenpäin, on aina pakko käyttää. Ohjauspisteet, joilla liikutaan sivusuunnassa, ovat vapaaehtoisia, niitä ei ole pakko käyttää. Pisteitä saa käyttää haluamassaan järjestyksessä, eli mennä eteenpäin, väistää planeettaa sivulle, jatkaa eteenpäin ja koukata planeetan jälkeen takaisin – jos vain pisteitä riittää.

Aluksilla on energiakuutioita, joita kuluttamalla voi yrittää selviytyä tiukasta paikasta: polttamalla energiakuution saa kaksi liikepistettä tai ohjauspistettä.

Esteitä reitillä

Aivan yksinkertaista radan läpi posottaminen ei ole ja varsinkin turbokortit, joilla pääsee kuusi ruutua eteenpäin ilman ohjauspisteitä, ovat usein kovin hankalia pelata. Suoraa baanaa ei nimittäin useinkaan ole edessä. Helpommasta päästä esteitä ovat avaruussumu, joka hidastaa liikettä ja avaruussäteily, joka nopeuttaa. Niistä voi vain ajaa läpi.

Asteroidikenttää osuminen vaatii energiakuution maksamista suojakilpien aktivoimiseksi. Jos kuution pystyy maksamaan, ei ole hätää, mutta jos kuutiota ei ole, osuma on kohtalokas. Planeettaan törmätessä suojakilvistä ei ole apua: se on game over välittömästi. Musta aukko on samoin kuolettava, jos siihen osuu, ja lisäksi se ohi lennettäessä imaisee pelaajan alusta puoleensa ruudun verran sivusuunnassa – ei siis kannata lentää ihan vierestä.

Madonreiät ovat käteviä, niillä pääsee loikkaamaan parhaassa tapauksessa mukavasti eteenpäin. Toisten pelaajien alukset voivat olla vähän riesa: eteenpäin mentäessä niistä pääsee ohi, mutta sivusuunnassa ne blokkaavat liikkeen.

Rataa on pelin alussa pöydällä kolmen kortin verran. Aina kun joku etenee viimeisen ratakortin viidennelle riville, käännetään esiin uusi ratakortti. Johdossa oleva pelaaja voi siis kokea iloisia yllätyksiä, kun reitille ilmestyy yllättäen esteitä. Lopulta edessä on myös maaliviiva: se löytyy joltain viimeisestä kolmesta kortista. Kisan kestossakin on siis pieni yllätyselementti.

Yksinkertainen peli

Astro Drive on hyvin yksinkertainen peli. Säännöt ovat varsin helpot ja pelaamaan pääsee kyllä nopeasti ja vaivattomasti, vaikka kukaan ei olisi lukenut sääntöjä etukäteen. Peli etenee mukavan ripeästi, kun kortit valitaan yhtä aikaa ja toteutuksenkaan aikana ei ole kovin paljon päänvaivaa.

Kevyttä, nopeaa ja yksinkertaista kilpa-ajopeliä etsiville Astro Drive on aivan kelpo valinta. Erät ovat lyhyitä, yhdessä erässä ei pitäisi kovin paljon varttia enempää aikaa mennä, ja siksi mahdollisuus törmätä ja pudota pois pelistä ei ole ongelma: pitkään ei joudu katselemaan sivusta. Vähän veikkaan, että ei tähän peliin monikaan rakastu, mutta 15 euroa maksavaksi vartin filleriksi Astro Drive on mainiota viihdettä.

Isoimpana miinuksena sanoisin, että pahimmillaan Astro Drive tuntuu vähän yhdentekevältä. Valitse kortti, suorita kortti, toista kunnes joku voittaa. Jos kisajännityksestä ei saa kiinni, peli ei tunnu oikein miltään. Minulle kävi vähän näin, en oikein saanut pelistä kiinni. Samoja syytöksiä voi toki esittää yhtä lailla vaikkapa Flamme Rougea kohtaan, kyllähän siitäkin sanotaan, että ihan sama mitä pelaat, sen kun valitset kortit satunnaisesti – ja Flammesta minä kyllä pidän kovasti.

Faktat Astro Drivestä

Suunnittelija: Max Wikström, Mikko Punakallio

Julkaisija: Lautapelit.fi (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, eikä niiden opettelemiseen tarvitse käyttää liiemmin vaivaa. Kun ne osaa, pelin selittää uusille pelaajille hetkessä.

Onnen vaikutus: Pelissä on vähänlaisesti tuurielementtejä, isoimpana ehkä se, miten toiset pelaajat aluksensa asettelevat ja miten se vaikuttaa omiin reittisuunnitelmiin – oman reittinsähän voi muuten suunnitella etukäteen tarkasti.

Vuorovaikutus: Suoraan toisia pelaajia ei voi kiusata, mutta joskus reitillä saattaa asettua – ehkä ihan vahingossakin – sellaiseen kohtaan, joka tietää tuhoa toiselle pelaajalle.

Teema: Arcadeteema välittyy heti kansikuvasta. Kuvitus on siistiä ja toimivaa.

Uudelleenpelattavuus: Rata on aina erilainen, mutta ei se suuremmin pelikokemusta muuta. Jos kisailusta irtoaa riittävästi jännitystä, peli jaksaa varmasti viehättää uudestaan ja uudestaan. Jos kisailu taas tuntuu vain korttien sattumanvaraiselta valitsemiselta ja suorittamiselta, peliin kyllästyy kertapelin jälkeen.

Kieliriippuvuus: Osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii kaksinpelinäkin, nelinpelissä on varmasti enemmän tunnelmaa, kun radalle tulee ruuhkaa.

Kesto: 15–30 minuuttia.