Kategoriat
Peliarvostelut

Art Gallery

Taidegalleriassa on tarjolla klassikkotaidetta. Teokset ovat kaupan ja pelaajien tehtävänä on kierrellä galleriassa ja jättää tarjouksia tauluista, jotka sopivat parhaiten omaan kokoelmaan. Art Gallery on kepeä taidemaailmaan sijoittuva huutokauppapeli.

Art Gallery on kepeähkö huutokauppakisan tapainen taideteemalla. Pelaajat pyrkivät haalimaan kokoelmaa, jossa maalauksien teemat ja aiheet sopivat toisiinsa mahdollisimman hyvin.

Peli on helppo oppia, opettaa ja pelata, mutta tarjoilee yllättävän paljon valintoja ja vaihtoehtoja. Pelin aihe ja mekaniikka ovat aloittelijaystävällisiä, mutta Art Gallery maistunee fillerinä myös kokeneemmille pelaajille.

Taidehuutokauppaan

Pelilauta esittää taidegalleriaa, jonka seinille asetetaan tarjolla olevat teokset. Pelaajat saavat käsiinsä sarjan toimintakortteja, joita käytetään sekä pelilaudalla liikkumiseen että kaupankäyntiin. Toimintakorttien arvot ovat erilaisia, joten pelaajan on tasapainolteltava sen välillä kuinka pääsee haluamansa teoksen luokse ja kuinka paljon haluaa siitä tarjota. Kaiken lisäksi huutokauppaan käyttämäsi toimintokortti saattaa päätyä vastustajalle. Tämä tasapainottelu liikkumisen ja tarjouskisaan osallistumisen välillä aiheuttaa enemmänkin päänvaivaa kierrosten edetessä. 

Pelaajat voivat pistäytyä myös matkamuistokaupassa, josta ostettavilla laatoilla saa lisäpisteitä, jos ne sattuvat vastaamaan hankittuja teoksia. Laatoilla on kaksoisrooli, sillä niiden menekki määrittelee pelin pituutta.

Pelaajat kokoavat hankkimansa teokset aihepiirien perusteella sarjoihin. Muotokuvat, luontoaiheet ja niin edelleen. Kerran asetettua maalausta ei enää saa siirtää. Pisteitä saa vain kunkin kunkin aihepiirin pisimmästä sarjasta. Tämä yksityiskohta pisteytyksessä menee helposti ohi ja saattaa tuottaa pettymyksiä loppupisteytyksessä jos pelaaja on koonnut sarjan väärin perustein. Tämä kannattaa huomioida etenkin pienempien tai helposti tuohtuvien pelaajien kanssa.

Sujuvasti etenevä peli

Peli kulkee eteenpäin jouhevasti ja nopeasti. Pelaajien on helppo hahmottaa, mitkä kortit kiinnostavat. Sopiiko maalaus tekeillä olevaan sarjaan vai kannattaako aloittaa uusi? Vai olisiko kenties parempi pistäytyä myymälässä ja odottaa seuraavaa jakoa? Valintoja on tarpeeksi, jotta parhaan toimintosarjan päättely rassaa sopivasti aivoja olematta turhan monimutkaista.

Kierrokset ovat kuitenkin pitkälle toistensa kaltaisia. Jos pelaajien intressit sattuvat kohdistumaan eri sarjoihin, toisteisuus tuntuu välillä tylsältäkin: huutokaupat eivät erityisesti tunnu jännittäviltä ja kanssapelaajien aikeet ovat ilmeisiä. Kannattaa myös huomioida, että mekaniikka perustuu huutokauppaan, ja jos tämä mekaniikka ei ole pelaajien mieleen, pelin fiilis jää vaisuksi.

Kortteja kiertää pelin aikana tarjolle paljon, etenkin jos pelaajat yhteistuumin taktikoivat peliä pidemmäksi. Tällöin yksittäisen oston epäonnistuminen ei ole kovin vakavaa. Tämä antaa tilaa taktikoida, mutta tekee tietystä maalauksesta kilpailun vähemmän tärkeäksi. Ongelma korostuu kaksinpelissä.

Vaikka tuossa tulikin listattua paljon miinuksia, on pelissä jotain viehättävää. Yksinkertaisella mekaniikalla on saatu aikaan ihan mukiinmenevä kokonaisuus, jota on helppo sävyttää peliporukan mieltymysten mukaan. Pelin voi pelata leppoisana keräilynä, mutta saa sen käännettyä tiukaksi väännöksikin, jos pelaajat ovat samanhenkisiä huutokauppakeisareita. Pelin aikana voi myös helposti vaihtaa taktiikoita saadakseen kanssakisaajat raiteiltaan. 

Taidetta ja taidetta?

Ulkoasultaan peli on kaksijakoinen. Klassikkomaalaukset esitettynä näyttävissä ja isoissa korteissa miellyttävät silmää. Kortteja ei ole myöskään pilattu ikoneilla, vaan näiden väripaletti on on hienovarainen ja maalauksiin sopiva. Itse pelilauta ja toimintokortit ovat, no, sanoisiko niin, että tyyli on upeiden maalausten rinnalla karun funktionaalinen tuulahdus takavuosilta. Eihän tämä peliä haittaa, mutta jokseenkin kadottaa maalausten luoman tunnelman. 

Itse komponentit ovat hyvälaatuiset. Maalauskortit ovat tosiaan isoja ja näyttäviä, ja laadukkaan tuntuisia. Kortteja plärätään pelissä kohtuullisesti, mutta ihan ensinnä ei mieleen tullut suojien tarve.

Viisi taulukorttia ja kolme taululaattaa tuottavat mukavasti pisteitä
Maalausvalikoiman ikoneita tarkastellaan rivi kerrallaan. Yläriviltä tulee 3 pistettä, sitten 7 pistettä, 4 pistettä ja 6 pistettä. Yhteensä siis 20 pistettä. Kolme kerättyjä tauluja vastaavaa laattaa tuottaa vielä 9 pistettä lisää. Kuva: Tiina ja Esa

Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti

Art Gallery skaalautuu suht kivasti eri pelaajamäärille. Pelilauta, ja siten kaupan kohteina olevien maalausten määrä, kasvaa kun pelaajia tulee lisää. Tämä vaikuttaa toimivan ihan kivasti. Kahden pelaajan pelissä valinnanvara vaikuttaa vähän niukalta. Kaupattavana olevat teokset jakautuu sulle-mulle-kaavalla useammilla kierroksilla ilman isompaa kilpailua. Tätä korostaa se, että kahden pelissä liikkumiseen käytettävät kortit tuntuvat painottuvan siten, että vastustajan askeleet on ennalta-arvattavia. Tämä vie parhaan terän huutokaupasta. Lisäksi kahden pelissä lisäpisteitä tuovat laatat tuppaavat vaihtumaan hitaasti, eikä niiden keräily tunnu palkitsevalta.

Peliin on toki helppo miettiä muutama ilmeinen kotisääntö, jotka ryydittäisivät etenkin kahden peliä. Näitä ei nyt kuitenkaan testin puitteissa lähdetty kehittelemään saati kokeilemaan.

Useamman pelaajan pelissä nämä puutteet lievenevät, kun toisten valintoja on vaikeampi ennakoida ja kiinnostuksen kohteet osuvat helpommin samoihin maalauksiin. Kolmella pelaajalla peli on hyvin tiukka, koska pelilauta laajenee vasta neljännelle pelaajalle. Oma arvio on että peli olisi parhaimmillaan neljällä pelaajalla ja sitä suuremmilla pelaajamäärillä saattaisi mennä jo sekavaksi.

Kepeää kisailua

Säännöt ja mekaniikka ovat helppoja ja Art Galleryn omaksuu nopeasti. Aloittelijakin pääsee peliin nopeasti mukaan. Teema on helposti lähestyttävä, mikä auttaa opettelua. Sääntökirja on selkeä ja helppolukuinen, eikä sääntöjä ole kovin monta muisteltavaksi. Muutama avainsääntö olisi kaivannut esimerkkiä, mutta nekin selviävät hetken pohdinnalla. Pisteytys kannattaa selvittää kaikille etukäteen, koska se ei ole aivan ilmeinen. 

Kaikkiaan Art Gallery on kepeä, ihan mukava pikkupeli. Teema vetoaa eri ikäisiin ja myös satunnaisiin pelaajiin. Mekaniikkaan leivottu puzzle tarjoaa haastetta kokenemmallekin pelaajalle, ainakin jokusen pelikerran. Ikäsuositus 10+ osuu ihan kohdilleen. Peli ei ole vaikea nuoremmillekaan, mutta teema voi tuntua liian ”aikuiselta”. Toki hienot maalaukset kiehtovat kaikenikäisiä.

Uudelleenpelattavuutta on vaikea arvioida. Pelikerrat ovat hyvin samankaltaisia, mutta taktikoimaan taipuvainen pystyy helposti löytää peleihin vaihtelevuutta. 

Faktat Art Gallerystä

Suunnittelija:

Julkaisija: Piatnik (2023), AMO (2024)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, ja settien keräily on helppo oppia. Pisteytys on hyvä tehdä selväksi. 

Onnen vaikutus: Tuuri vaikuttaa tarjolle tulevien maalausten ja laattojen valikoimaan. Valikoiman hyödyntäminen on puhtaasti taitoa.

Vuorovaikutus: Vaihteleva, riippuen pelaajien tyylistä. Toisen pelaajan peliin voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Teema: Huutokauppaaminen istuu taidekeräilyteemaan hyvin ja korteissa on klassikkotaidetta.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on toisteisuutta. Kestää toki uudelleenpeluuta, jos mekaniikka ja teema viehättää. 

Saavutettavuus: Pelin osissa ei ole tekstejä. Pohjoismaisessa painoksessa säännöt suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Pelin grafiikka toimii, ja teosten teemat on kuvattu sekä ikonein, että värein. Pelilauta on lintuperspektiivistä kuvattu galleria, ja parhaimmillaan funktionaalinen. Pelin kannalta tärkeät elementit erottuvat hyvin.

Pelaajamäärä: 2–6. Vaikuttaa toimivan parhaiten neljällä pelaajalla. Ei yksinpeliä.

Pituus: Vajaa tunti. Pelin saa alkuun sujuvasti eikä ensimmäinen pelikerta juuri opettelusta veny. 

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *