Arraial

Arraial on Nuno Bizarro Sentieiron ja Paolo Soledaden suunnittelema laattojenasettelupeli vuodelta 2018. Suunnittelijakaksikko Sentieiro ja Soledade tunnetaan raskaista europeleistaan (Madeira, Nippon, Panamax), mutta Arraial on erittäin kevyttä tetrispalojen sovittelua omille pelaajalaudoille.

Kuka järjestää parhaimmat juhlat?

Arraial on portugalia ja tarkoittaa perinteisiä katujuhlia, joissa naapuruston ihmiset kerääntyvät kaduille nauttimaan ruuasta, juomasta ja toistensa seurasta. Pelin voittaa se, jonka juhlissa on eniten vieraita. Jokainen seremoniamestari saa oman pelaajalaudan ja tasopalkin. Tasopalkki asetetaan rajaamaan pelialuetta. Korkeus riippuu pelaajamäärästä. Keskuslauta asetetaan pöydän keskelle ja se täytetään korttipakan korteilla. Lisäksi paljastetaan kolme seuraavaksi laudalle tulevaa korttia.

Peli kestää kolme vaihetta. Vaihe vaihtuu, kun korttipakka loppuu. Jokaisella on vuorollaan käytössä kolme toimintoa. Toimintovaihtoehdot ovat keskuslaudan pyörittäminen 90 astetta jompaankumpaan suuntaan tai laatan ottaminen. Kaikkia toimintoja ei ole pakko käyttää, mutta ykkös- ja kakkosvaiheessa on vuorollaan pakko ottaa vähintään yksi laatta. Kolmosvaiheessa pitää noukkia kaksi laattaa. Lopuksi pelaaja täyttää keskuslaudan tyhjät paikat uusilla käännetyillä korteilla ja paljastaa uusia kortteja pakasta, kunnes näkyvillä on jälleen kolme. Peli loppuu, kun kolmosvaiheessa keskuslautaa ei saada enää täytettyä korttipakan loppuessa.

Asettelussa on pari pientä jujua. Laatan asentoa ei saa muuttaa laitettaessa, vaan se tulee asettaa kortin osoittamassa orientaatiossa. Laatta myös kuvaannollisesti putoaa ylhäältä alas, joten esimerkiksi kolme ruutua leveä palanen ei mahdu kahden ruudun levyisestä raosta. Tetriksessähän palan saa kikkailtua kapeammista koloista pyörittelemällä sitä. Tasopalkin menettää, jos otettu laatta ei mahdu sen alapuolelle, vaan osuu siihen. Pala ei saa luonnollisestikaan mennä pelaajalaudan yli. Osuessaan pohjaan laatan saa sivuttaissuunnassa liikuttaa tyhjään tilaan videopelistä tuttuun tyyliin.

Laattoja on neljää eri väriä. Vieraita saa mestoille, kun kaksi samanväristä laattaa koskettavat toisiaan. Muodostuneelle alueelle saa laittaa yhden laattojen väriä vastaavan vierailijan. Lisäksi, jos pelaajalla on suurin yhtenäinen kyseisen värin alue, hän saa tuplavierailijan. Sen kuitenkin menettää, jos joku toinen muodostaa laudalleen suuremman alueen.

Toinen tapa saada vierailijoita on vaakarivien täyttäminen. Vaakarivin täyttyessä saa laittaa valkoisen vierailijan tasopalkkinsa päälle ja nostaa palkkia yhden rivin ylöspäin. Palkki tippuu ykkös- ja kakkosvaiheen lopussa kaksi riviä, joten vaakarivejä on syytä täyttää. Vaiheiden välissä palkin päällä olevat vieraat saa turvaan pelaajalaudalle, eikä niitä voi enää menettää. Valkoisia vieraita ei tietenkään saa, jos palkkia ei enää ole.

Tetriksestä opitut taktiikat eivät välttämättä toimi

Pelaajien välistä vuorovaikutusta on vähänlaisesti. Varsinkin ykkös- ja kakkosvaiheessa keskuslautaa pyörittämällä saa laatat sopivaan asentoon, joten huonoja asetteluja ei helpolla pääse muodostumaan. Toisten pelaajien lautoja kannattaa kuitenkin pitää silmällä värienemmistöjen takia.

Pientä kiusaa kanssapelaajille voi tehdä, koska vuoron lopuksi pelaaja täyttää keskuslaudan tyhjät paikat. Silloin on mahdollista ainakin hidastaa toista pelaajaa saamasta jotain himoitsemaansa laattaa. Tetriksestä tuttu strategia jättää jompikumpi reuna tyhjäksi odottelemaan pitkää palaa ei siis välttämättä onnistu.

Tasopalkin takia pituussuunnassa ei ole loputtomasti liikkumavaraa, joten korkeita muodostelmia on syytä välttää. Palkkiin osuminen ykkös- tai kakkosvaiheessa tarkoittaa käytännössä häviötä, koska silloin jää saamatta valkoisista vieraista tulevat pisteet.

Kolmosvaiheen loputtua lasketaan vierailijoista tulevat pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Tavalliset vierailijat ovat yhden pisteen arvoisia ja tuplavierailijat kahden. Pelaaminen on tasapainottelua uusien ja suurien alueiden muodostamisen välillä. Vierailijan saa vain silloin, kun muodostaa uuden alueen, mutta monella pienellä alueella ei voiteta enemmistöjä. Parasta olisikin luoda pieniä alueita, jotka sitten yhdistää suureksi, saatuaan ensiksi vierailijat.

Kepeää ajanvietettä

Arraial on köykäinen peli. Pelaamissani rosenbergiaanisissa (Patchwork, Cottage Garden, Indian Summer) polyominopeleissä on enemmän pähkäiltävää, mutta Arraial on yksinkertaisuudessaan helpommin lähestyttävä. Kuka tahansa Tetriksestä kuullut oppii pelin hetkessä. Sääntökirja on selkeä ja kuvista käy hyvin selväksi lailliset asettelut ja vierailijoiden saaminen.

Pelaajien välinen interaktio on vähäistä, mikä sopii perhepelille. Pienen analyysiparalyysin mahdollisuus on valittaessa kortteja keskuslaudalle, mutta vaihtoehtojen vähäisyyden takia tämäkään ei merkittävästi peliaikaa lisää. Mikään ei toisaalta estä laudan täyttämistä suoraan korttipakasta. Tämä tosin tekee pelistä vielä enemmän moninpelipasianssia.

Peli on ulkoasultaan mukavan värikäs. Sarjakuvamainen ilme on hauskannäköinen ja peli näyttää kutsuvalta pöydässä. Pyörivä keskuslauta on näppärä ja intuitiivinen. Pientä miinusta on kuitenkin annettava laattojen yksipuolisuudesta: selkäpuolet ovat valkoisia. Meillä myös loppuivat valkoiset vierailijameeplet kesken, joten niitä olisi saanut olla boksissa enemmän. Tällä ei sinällään ole väliä, koska kaikki meeplet ovat väristä riippumatta yhden pisteen arvoisia. Laatikko on myös tarpeettoman suuri komponenttimäärään nähden.

Matalan interaktion laattojenasettelupeliä etsivälle Arraial on sopiva valinta. Mielestäni se onkin lähempää sukua 0–9:n kaltaisille todellisille moninpelipasiansseille, kuin edellä mainituille Uwe Rosenbergin polyominoharjoitteille. Tiukkaa aivopähkinää haluavan kannattaa suunnata katseensa muualle. Fillerinä Arraial menee toki yrmymmässäkin peliporukassa. Peliä vaivaa hiukan tasapaksuus: kovin hienoja peliliikkeitä ei ole mahdollista tehdä ja pisteet jakautuvat melko tasaisesti.

Faktat Arraialista

Suunnittelijat: Nuno Bizarro Sentieiro, Paolo Soledade

Julkaisija: MEBO Games (2018)

Mutkikkuus: Peliä on helppo pelata. Päätökset ovat taktisia, eikä kauaskantoisia suunnitelmia ole mahdollista tehdä.

Onnen vaikutus: Laatat tulevat satunnaisesti. Ne saa kuitenkin yleensä aseteltua suotuisasti.

Vuorovaikutus: Huomattavan matala, jokainen puuhailee omaa peliään lähes täysin ilman pelaajien välistä vuorovaikutusta.

Teema: Teema voisi olla mikä tahansa. Juhlateema on hauska ja värikäs, mikä ei ole perhepelille pahitteeksi.

Uudelleenpelattavuus: Keveytensä vuoksi Arraial ei välttämättä kovaa peluutusta kestä. Jos tetrispalojen asettelu kuulostaa mieluisalta, niin kyllähän tätä pelaa.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole lainkaan tekstiä. Pelatessa ei ole myöskään piilotettua informaatiota.

Pelaajamäärä: 1–4. Lisäpelaajat lisäävät lähinnä kestoa, koska interaktiota on niin vähän.

Kesto: 30–60 minuuttia pelaajamäärästä riippuen. Pelin pelaa helposti alle tuntiin opettelupelin jälkeen täydelläkin pelaajamäärällä.