H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologia on kauhun ystäville mieleen. Paitsi kiehtovaa kirjallisuutta, mytologiasta on syntynyt hyviä pelejä. Call of Cthulhu -roolipeli on jo klassikko. Arkham Horror on ainakin maineikkain lautapeli aiheesta. Alunperin Chaosiumin vuonna 1984 julkaisema peli oli varhainen yhteistyöpeligenren edustaja ja oikeastaan aikaansa edellä. Yhteistyöpelien noustua suosioon 2000-luvun alkupuolella, peli muokattiin uuteen uskoon ja julkaistiin uudestaan 2005.
Idea on edelleen sama: pelaajat ovat tutkijoita 1920-luvun Uudessa-Englannissa, Arkhamin kaupungissa, jossa Suurina muinaisina tunnetut pahuuden ilmentymät alkavat vyöryä paikalle toisista ulottuvuuksista. Pelaajien tehtävänä on estää maailmanloppu. Helppo homma!
Artikkelia on päivitetty lokakuussa 2017.
Pelin idea
Arkham Horror on yhteistyöpeli. Pelaajat yrittävät torjua Suuren muinaisen saapumista sulkemalla portteja toisiin ulottuvuuksiin ja taistelemalla Arkhamissa vaeltavia hirviöitä vastaan. Pelissä on roolipelimäistä ulottuvuutta: pelaajilla on hahmot, jotka kehittyvät pelin aikana hankkimalla uusia varusteita ja taitoja. Peli ei ole helppo, sillä Suuria muinaisia ei noin vain torjuta. Menestyminen vaatii pelaajilta koordinoitua yhteistyötä.
Arkham Horrorin vahvuus on teemassa ja tarinankerronnassa. Mekaanisesti peli ei ole kevyt, elegantti tai oikeastaan edes erityisen kiinnostava. Päätöksenteko on pitkälti riskin- ja resurssinhallintaa. Peli perustuu vahvasti korttipakoille, joista nostetaan satunnaistapahtumia, joihin reagoidaan yleensä tekemällä taitoheittoja. Onnistuminen tuo mukavia tuloksia tai ainakin suojelee sanktioilta, epäonnistumisesta saa sitten kärsiä.
Vaikka pelin peruskuvio onkin melko selkeä, sääntökirjalla on sen verran mittaa ja kaikenlaisia poikkeuksia löytyy siinä määrin runsaasti, että vaatii helposti useamman pelin, ennen kuin peli etenee sujuvasti ja virheettömästi. Ensimmäisiin peleihin kannattaakin varata aikaa monta tuntia, koska jatkuva sääntökirjan selailu tulee hidastamaan pelin etenemistä.
Fantasy Flightin tyylille uskollisesti peli on komponenteiltaan runsas. Pelilauta on iso ja erilaisia korttipakkoja on monta. Tilaa siis vaaditaan.
Lisäosat
Peli on kuin tehty laajennettavaksi. Dunwich Horror on mittava laajennos, joka sisältää valtavasti uusia kortteja, uuden Dunwichin kaupunkia kuvaavan pelilaudan ja paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Tärkeä lisäys on myös vammoja ja mielenvikaisuutta kuvaavat säännöt (hulluushan on tärkeä teema Cthulhu-mytologiassa). Myös Kingsport Horror on iso laajennos, siinä kauhut saapuvat Kingsportin kaupunkiin.
Curse of the Dark Pharaoh on pienempi, 166 uudesta kortista muodostuva laajennos, joka piristää peliä ja tekee siitä aikaisempaa vaikeamman. Muita minilaajennoksia ovat The King in Yellow ja The Black Goat of Woods.
Faktat Arkham Horrorista
Suunnittelijat: Kevin Wilson, Richard Launius
Julkaisija: Chaosium (1984), Fantasy Flight Games (2005)
Mutkikkuus: Pelin perusmekaniikka on aika yksinkertainen, mutta erilaisia poikkeuksia ja mutkia matkaan on sen verran paljon, että ensimmäiset pelit menevät tiukasti sääntökirja kädessä.
Onnen vaikutus: Arkham Horror on hyvin pitkälti tuurielementteihin reagoimista. Pelin tapahtumat tulevat korttipakasta ja tilanteet ratkaistaan nopanheitoilla, joten satunnaiselementtejä puskee peliin kuin Tindaloksen hauvoja terävistä kulmista.
Vuorovaikutus: Pelin vaikeustaso on viritetty sen verran korkealle, että pelaajien on tehtävä yhteistyötä menestyäkseen. Arkham Horror ei tee erityisemmin mitään estääkseen yksittäistä pelaajaa ohjailemasta kaikkien muidenkin peliä.
Teema: Lovecraft-teemaa kohdellaan sikäli kaltoin, että pelaaminen on huomattavasti toiminnallisempaa rytinää kuin Lovecraftin kirjat. Muuten painostava tunnelma kyllä välittyy, kun portit toisiin ulottuvuuksiin aukeavat, hirviöitä kuljeskelee Arkhamissa ja järki uhkaa lähteä.
Uudelleenpelattavuus: Arkham Horrorissa on runsaasti kortteja ja satunnaistekijöitä, joten pelattavaa on käytännössä loputtomasti – ja siihen vielä lisäosat päälle. Sisältöä on elämäntapapeliksi asti, tämän parissa voi viihtyä satojen pelien ajan.
Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä ja pelin tunnelma jää kyllä auttamatta vaisuksi, jos kortteja ei ymmärrä.
Pelaajamäärä: 1–8. Yleisesti tutkijoiden optimimääränä pidetään neljää.
Pituus: Ensimmäiseen peliin on hyvä varata hyvinkin kolme-neljä tuntia, mutta kokemuksen myötä pelin pystyy pelaamaan tunnissa tai parissa.
Arkham Horror: The Card Game
Mansions of Madness
Unfathomable
Cthulhu Gloom
Cthulhu Realms
Lovecraft Letter
Chaos in the Old World
Bureau of Investigation: Investigations in Arkham & Elsewhere
Cults Across America
Dark Souls: The Board Game
Lands of Galzyr
Dead of Winter: A Crossroads Game
6 vastausta aiheeseen “Arkham Horror”
Arkham Horror on todellinen löytö lautapelaamiseen. Suosittelen sitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Cthulhu maailmasta, hirviöistä. Pelissä on lukuisia sääntöjä, jotka ensin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä muistaa, mutta kun toistaa peliä pari kertaa niin sääntöjen hallitseminen on palkitsevaa ja tekee pelistä moniulotteisen.
Peruspelaajalle peli käy myös hyvin, jos löytää peliseuraa. Peli kestää valehtelematta n. 4 tuntia per kerta, mutta itselläni on niin hyvä säkä käynyt, että myös tyttöystäväni pitää pelistä. Parhaaksi pelaamiseksi olemmekin havainneet tämän: molemmilla 2 pelaajaa, mukana lisäosia (tällä hetkellä king’s port horror) ja peli on asetettu pöydälle ja sitä pelataan kierroksittain monien päivien ajan, eli sen verran kuin jaksaa tai ehtii per päivä. Näin yksi strateginen eepos saadaan päätökseen n. viikon kuluessa eikä peliä ehdi haukotella :)
Parasta kyllä koskaan laudalla! \o/
Sakke: Ette ole tahkonneet tarpeeksi, jos vielä menee neljä tuntia peliin. ;) Meillä menee yleensä kavereiden kanssa semmoiset tunti pari yhteen peliin ja monesti pelaammekin pari peliä illassa. Toki me olemmekin tahkonneet Arkhamia jo muutaman vuoden. Kavereiden omistama peli onkin siinä ajassa ehtinyt kasvaa täyteen mittaansa, eli kaikki julkaistut lisäosat on haalittu kasaan.
Lisäosista ehkä Kingsport on heikoin. Siellä kun ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin estää riftien aukeaminen, eli käytännössä joku pelaajista vaan joutuu koko pelin ajan pyörimään Kingsportissa tylsistymässä, kun sinne ei edes tule portteja ja monsujakin aika harvoin.
Lisäksi näissä uudemmissa lisäosissa uusista Ancient Oneista on useimmiten tehty vähän turhankin hankalia voittaa, mikä on aiheuttanut pientä turhautumista peliporukassamme.
Muuten Arkham on kyllä lautapelien aatelia ja sitä tulee tahkottua varmasti jatkossakin lähes viikottain. Kaikille laudoille ei nykyään enää ole tilaa, mutta yleensä meillä onkin käytössä vain yksi lisälauta. Lisähauskaa olemme vielä saaneet peliin kehittämällä uusia, yleensä käsillä olevaan juhlapyhään liittyviä, Heraldeja. Ah, olemme niin nörttejä! :D
Noh siis mitä mä nyt sanon, tää peli on kaikkien aikojen paras peli mitä oon pelannut. Todennäköisesti jos saan kuus kybää vetästyä ostan, mutta jos en osta niin siihen on tasan kaksi estettä: raha on toinen, mutta kyllä kuuskybää irto meikälle, mutta mul on sijotettavaa vitusti.
TOinen mikä voi vaikuttaa lopulliseen ostopäätökseen on kieli:
Englannin kieli on mulle vaikeeta ja en ymmärrä kaikkea, josta syystä minun kokonainen pelin nautinto latistuu aika paljon. Mitä itse ymmärsin ja tuttava kääns, se vaikutti mahtavalta. Ois hienoo jos joku näkis vaivaa kaikki perusosan kortit kääntää nettiin ainakin ne tarina osat ja sitte jotkut tärkeet. Näitä skillsei ja muit ei oo vaikeet opetella itse pelaajien, mutta sääntökirja ja jokainen stoori… Ite voisin yrittää muuten, mutta niit on liikaa mun huonolle kielitaidolle, jotta sais tarpeeks selkoota käännöstekstii.
Arkham Horrorin paras puoli on pelaaminen samalla puolella yhteistä – pelimekaniikan ohjailemaa – vihollista vastaan. Pelaaminen on rennompaa ja sosiaalisempaa useimmiten, kuin toisia vastaan pelatessa.
Peli on makuuni aivan liian raskas pelata. Parin peluukerran jälkeen säännöt ovat melko selvät, eikä ohjeita tarvitse vilkaista kuin satunnaisesti. Pelin ongelma on kuitenkin suuri määrä erilaisia muistettavia asioita, kuten eri päähirviöiden sekä korttien vaikutus taisteluihin. Lisäksi mm. taistelut (ja muut skill checkit) tuntuvat enemmän työltä, kuin huvilta. Noppaa joutuu heittämään jatkuvasti, kääntämään korttia ja pohtimaan millä aseilla mitäkin hirviötä pitäisi lahdata.
Peli voisi olla sangen kelvollinen, jos peliä virtaviivaistettaisiin. Valtaosa raskaudesta tuntuu tulevan asioista, joita oikomalla on hyvin vähän vaikutusta itse pelin kulkuun.
Arkham Horror on erinomainen ja laadukas lautapeli ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille jotka taitavat englantia.
+Laajuus
+Yhteistyö
+Monipuolinen taistelusysteemi
+Pelin kesto
-Pelin raskaus (Itse tosin pidän siitä)
-Pelin kesto kokemattomilla pelaajilla on helposti se 4h
-Englannin kielisyys(Itselle ei ongelma, toisille juuri se ostoon vaikuttava kynnys)
-2 pelaajalla pelattaessa pelimekaniikka voi mennä tietyissä tilanteissa ”rikki”
Arkhan ei ole oikeastaan peli, vaan choose your story -tyyppinen tarinankerrontamekaniikka… Hyvin monimutkainen ja raskas tarinankerrontamekaniikka. Mikäli aiheesta tykkää niin varmaan myös Arkhamin kanssa viihtyy. Hienon näköinen ja tarinan mahdollisuudet ovat hyvin monipuoliset, mutta peliä siinä on mielestäni hyvin vähän.