Arena: Gladiator League perustuu vanhaan Areena-tietokonepelien sarjaan, jossa manageroitiin gladiaattoreita. Seppo Suorsan pelisarjan ensimmäinen osa ilmestyi Commodore 64 -tietokoneelle ja sarjan kehitys on jatkunut viime vuosiin asti: selaimessa toimiva Areena 7 julkaistiin 2014.
Tietokonepeli oli aikanaan hyvä ja viihdyttävä, mutta kuinka lautapeli toimii samalla konseptilla?
Kevyttä taktikointia ja tuuria
Arena-lautapelissä kukin pelaaja johtaa omaa gladiaattorijoukkoaan kohti finaalia ja mestaruutta. Mestaruus on kuitenkin useiden taisteluiden takana ja siihen pääsemiseksi vaaditaan tuurin lisäksi taitoa.
Alussa pelaajien gladiaattorit ovat samanlaisia, mutta pelaaja voi päättää keskittyä enemmän tiettyyn hyökkäystyyppiin. Pelin alussa jokaisella pelaajalla on kuusi asetta, panssaria tai gladiaattoria ja vähintään yksi gladiaattori.
Vuoronsa alussa pelaaja nostaa markkinapakasta kortin. Halutessaan pelaaja voi tämän kortin laittaa poistopakkaan ja nostaa uuden. Kun kortti on nostettu, tehdään korttien mahdollistamat muutokset joukkueen kokoonpanoon. Tässä vaiheessa pelaajien kokoonpanot alkavat muuttua erilaisiksi, nostettujen korttien mahdollisuuksien mukaan. Joukkue kannattaa luonnollisesti rakentaa niin, että sen käyttämä hyökkäystaktiikka ja kentällä olevat gladiaattorit, aseet ja panssarit tuovat mahdollisimman suuren taistelupisteiden yhteismäärän.
Taisteluihin siirrytään ennalta merkittyä reittiä pitkin. Ensimmäiseen taisteluun siirrytään vihreää viivaa pitkin. Jos joukkue häviää taistelun, siirtyy se punaista viivaa pitkin seuraavaan taisteluun ja jos taas voittaa taistelun, siirrytään vihreää viivaa pitkin eteenpäin.
Taistelut ja tapahtumakortit
Kun pelaajan joukkue on siirtynyt uuteen paikkaan alkaa taistelu. Taistelun alussa pelaaja voi päivittää hyökkäystaktiikkaansa halutessaan tai jatkaa oletustaktiikallaan. Kukin pelaaja nostaa vuorollaan kortin taistelupakasta, nostettu kortti kertoo hyökkäystaktiikkaan lisättävän pistemäärän. Jos vastassa ei ole toinen pelaaja, nostetaan kortti pelilaudassa olevalle vastustajalle.
Suurimman pistemäärän saanut pelaaja voittaa taistelun, tasatilanteessa korttien nostamista jatketaan, kunnes voittaja on selvinnyt. Taistelun voittaa se joukkue, joka saa ensimmäisenä kaksi voittoa.
Tapahtumakortit tuovat vaihtelua muutoin hyvin suoraviivaiseen peliin. Tapahtumakortteja voi pelata pelin aikana koska tahansa, ellei kortti määrää muuta. Tapahtumakortit voivat antaa gladiaattoreille esimerkiksi erilaisia bonuksia tai vaikuttaa toisen pelaajan joukkueen kokoonpanoon laittamalla yhden gladiaattoreista eläkkeelle.
Ristiriitainen
Odotukseni olivat varovaisen korkealla pelin suhteen. Peli on hyvin suoraviivainen pelattava ja sopii hyvin nuoremmalle pelaajakunnalle myös. Tiukkaa taktikointia odottavien pelaajien kannattaa suunnata katseensa muualle, sillä pelissä tuurielementti on hyvin vahvasti mukana.
Taistelut saattaa hävitä pelkästään huonon korttituurin vuoksi, johon ei itse voi vaikuttaa. Tähän ei ehdi turhautumaan, sillä peli on suhteellisen lyhyt. Jotkut tapahtumakortit antavat pienen mahdollisuuden vaikuttaa pelin kulkuun, muutoin käteen nostetut kortit määrittävät pelin kulun.
Arena: Gladiator League sopii kevyeen pelailuun, kestonsa vuoksi ehkä jopa filleriksi sopiva, vaikka rajoilla liikkuukin noin puolen tunnin kestollaan.
Lautapelioppaasta löytyy myös pelin suunnittelijan juttu pelin kehityksestä.
Faktat Arena: Gladiator Leaguesta
Suunnittelija: Tuomas Anttonen
Julkaisija: Rush Games (2018)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat suoraviivaiset ja suhteellisen helpot oppia.
Onnen vaikutus: Tuuria on mukana melko paljon ja siihen pystyy vaikuttamaan rajallisesti.
Vuorovaikutus: Taistelut tuovat peliin vuorovaikutusta, mutta pelaaminen on sen verran sattumanvaraista, ettei ilkeä pääse olemaan.
Teema: Kevyttä managerointia fantasiamaailmassa.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole pelillisesti merkittävää tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–4 (parempi vähintään kolmella pelaajalla)
Pituus: 30–60 minuuttia
Yksi vastaus aiheeseen “Arena: Gladiator League”
Aikamoinen pettymys oli. Mies maksoi pelistä joukkorahoituksella suurin odotuksin vähän extraakin, kun Areenaa on tullut läiskittyä tietokoneella todella paljon. Paketti on ihan siisti (tosin en itse henkilökohtaisesti lämpene pinkille), ainakin erottuu pelihyllyssä. Lapset (4 ja 7) ottivat tämän heti suosikkipelikseen, ja bonuspaketin mukana tullut tarinavihkonen siirtyi lasten kirjahyllyn vakiolukemistoon. Mutta aikuisten peliksi tästä ei kyllä ole.