Android: Netrunner

Vuonna 1996 ilmestynyt Netrunner oli Magic: The Gatheringin suunnittelijan Richard Garfieldin kyberpunk-aiheinen keräilykorttipeli. Pelin hienous oli sen epäsymmetrisyydessä: vastakkain olivat iso korporaatio tietovarastoineen ja yksinäinen, köyhä runneri, joka yrittää murtautua varastamaan tietoja korporaatiolta.

Peli sai aikoinaan paljon kiitosta: sitä pidettiin yhtenä parhaimmin suunnitelluista keräilykorttipeleistä. Peli saavutti ihan kohtuullista suosiota, mutta ei selvästikään tarpeeksi. Peliin ilmestyi perussarjan lisäksi kaksi lisäosaa, jonka jälkeen se unohdettiin. Vuonna 2012 se sai kuitenkin uuden elämän, kun Fantasy Flight Games lisensoi sen Wizards of the Coastilta ja julkaisi Living Card Game -muodossa nimellä Android: Netrunner.

Cyberpunk 2020 -roolipelin ja Neurovelho-kirjan maailma on vaihtunut Fantasy Flightin Android-pelin maailmaksi. Pelin tunnelma on vähemmän 1900-lukuinen näkemys tulevaisuudesta ja pykälää modernimpi kuin aikaisemmin, mutta tuttu kyberpunk-tunnelma siellä taustalla kuitenkin on.

Pelin idea

Sama epäsymmetria on Android: Netrunnerin ytimessä. Runnerilla on merkittävästi pienemmät resurssit kuin suuryrityksillä. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, vaan oveluudella ja juonikkuudellakin pärjää. Runnerin on priorisoitava, oltava tehokas ja luettava korporaation peliä.

Bluffaaminen on edelleen tärkeässä osassa. Korporaatiot pelaavat korttinsa kuvapuoli alaspäin. Datalinnoituksia suojaa jää eli suojausohjelmat, joiden iskuvoima vaihtelee harmittomasta hengenvaaralliseen. Koskaan ei tiedä, mitä vastassa on, ennenkuin käy kokeilemassa. Myös datalinnoitusten sisältö vaihtelee – onko korporaation suojaamattomassa datalinnoituksessa kenties agenda, jota korporaatio vaivihkaa edistää voittaakseen pelin, vai onko sinne kätketty ansa odottamaan runneria.

Android: Netrunner on hyvä peli, siitä ei pääse mihinkään – siitä kertoo muun muassa sijoitus BoardGameGeekin pelirankingin top-sadassa. Eri puolilla pelaaminen on luonteeltaan aivan erilaista ja molemmilla puolilla on tarjolla erilaisia lähestymistapoja, riippuen siitä minkä runnerijengin tai megakorporaation ympärille pakkansa rakentaa. Tämä tuo peliin vaihtelua, jota alkuperäisessä Netrunnerissa ei ollut. Esimerkiksi Jinteki-korporaation strategiat pyörivät vahvasti bluffaamisen ja erilaisten mielipelien ympärillä, uutisverkosto NBN taas nojaa mediakoneiston tuhovoimaan.

Jatkuvaa ostamista

Keräilykorttipelistä on tullut Living Card Game. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kortteja ei osteta sokkona boosteripusseissa. Ostoksille joutuu kyllä, jos peliä haluaa pelata tosissaan: uusia kortteja tulee tasaista tahtia. Lisäosat rullaavat sykleissä, jotka koostuvat aina kuudesta pienestä paketista. Pikkupaketteja ilmestyy noin kerran kuussa, eli jos haluaa käyttöönsä kaikki kortit, rahaa palaa säännöllistä tahtia.

Ostaminen on kuitenkin selkeää: jokaisessa paketissa on 20 uutta korttia, kolme kappaletta kutakin, joten riittää, että ostaa yhden paketin. Siitä saa kaikki uudet kortit ja kun pakassa saa olla vain kolme kappaletta samaa korttia, monille riittää yksi paketti lisäosaa kohden. Turhia commoneita ei myöskään kerry kilokaupalla, kuten perinteisissä keräilykorttipeleissä.

Jatkuvalta ostamiselta ei siis välty, mutta malli on kyllä selvästi perinteistä keräilykorttipeliä järkevämpi. Pelkällä peruspelillä ei kannata kuvitella pärjäävänsä: sillä kokeilee kyllä, miltä peli tuntuu, mutta jos peliä haluaa pelata enemmän, lisäkorttien ostaminen on käytännössä välttämättömyys.

Pakanrakennusta

Koska kyseessä on keräilykorttipeli, pakanrakennus on luonnollisesti tärkeässä osassa. Pakanrakennussäännöt ovat selkeät ja perustuvat pelin eri ryhmittymiin. Pakka on koottava yhden ryhmittymän ympärille. Muiden ryhmittymien kortteja saa käyttää rajoitetusti ja lisäksi on neutraaleja kortteja, joita voivat käyttää kaikki.

Pakanrakennus on puoli hupia, mutta vaikeuttaa pelin satunnaista pelaamista. Käyttämänsä pakka kun olisi hyvä tuntea. Toisaalta tilanne, jossa toinen pelaajista tuntee molemmat pakat ja toinen ei, on vähän epäreilu. Käytännössä siis molemmilla pelaajilla olisi syytä olla itse rakennettu ja viritelty pakka.

Satunnaisilla pelailijoilla ei ole oikeastaan mitään asiaa Android: Netrunnerin pariin. Peli ei sovellu erityisen hyvin pelailuun satunnaisia vastustajia vastaan, vaan vaatii täysipainoista harrastamista. Peli kuitenkin palkitsee panostuksen.

Faktat Android: Netrunnerista

Suunnittelijat: Lukas Litzsinger, Richard Garfield

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2012–)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat melko yksinkertaiset. Opetteleminen vaatii vähän panostusta, mutta peli ei ole mutkikas.

Onnen vaikutus: Korttipelissä on aina vähän tuuria mukana, mutta parempi pakanrakentaja ja taitavampi pelaaja vie kyllä voitot.

Vuorovaikutus: Peli on tiukkaa kaksintaistelua runnerin ja korporaation välillä.

Teema: Kyberpunkteema toimii edelleen hienosti, uudessa versiossa on vanhaa Netrunneria enemmän syvyyttä.

Uudelleenpelattavuus: Jos on valmis satsaamaan lisäpakkojen ostamiseen, peliin tulee jatkuvasti uutta verta. Ilman sitäkin vaihtelua riittää, kun voi kokeilla eri runnerijengejä ja korporaatioita, joita kuuluu pelata eri tavoin.

Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 45 minuuttia