An Infamous Traffic

On vuosi 1833 ja brittien Itä-Intian kauppakomppanian monopoli on juuri lakkautettu. Siinäpä siis oivallinen tilaisuus tehdä rahaa Kiinassa, jossa kauppakomppania on ollut turhankin kohtelias Qing-dynastiaa kohtaan. On aika tehdä bisnestä toden teolla.

On selvää, missä se raha on: oopiumikaupassa. Pelaajien on ensin operoitava salakuljettajien kanssa toimittaakseen oopiumia Kiinan markkinoille, mutta jos parlamentti saadaan sopivalle tuulelle, kunnon sota voi avata kauppaa ja vakauttaa oloja. Toisaalta jos Britannia on liian aggressiivinen, Kiina voi päätyä vallankumoukseen, jolloin saavutetut voivat vaarantua.

Lisäksi on huomioitava, että kaupankäynti on edelleen ruma sana yhteiskunnan yläluokissa. Niinpä menestystä ei mitata rahalla, vaan raha on saatava muutettua arvovallaksi ja aatelille kelpaaviksi statussymboleiksi – ja se on oma temppunsa se. An Infamous Traffic on monin tavoin varsin kiero peli, mutta niin oli kyllä ajanjaksokin, jota peli kuvaa.

Pelin suunnittelija Cole Wehrle on väitellyt tohtoriksi brittiläisen imperiumin kirjallisuudesta, joten omaperäistä näkemystä aiheesta löytyy – ja se kyllä näkyy pelissä.

Perheeni vie huumeita Kiinaan

Pelilauta kuvaa Kiinan rannikkoa, joka on jaettu alueisiin. Jokaiselle alueelle vie yksi tai useampi reitti. Reiteillä on useampi ruutu. Ensimmäiseen ruutuun pelataan oopiumia kuvaamaan alkutuotantoa, sitten matkan varrella on kaksi meriruutua, joista toiseen tulee pelaajien laiva ja toiseen salakuljettajan laiva ja lopuksi on vaihteleva määrä maaruutuja, joihin voi pelata salakuljettajia ja kiinalaisia byrokraatteja, jotka osallistuvat oopiumin jakeluun.

Alueilla on myös kysyntää, jota kuvaavat nopat. Kysyntää lisätään pelaamalla alueelle salakuljettajia ja lähetyssaarnaajia –  kyllä, se on tässä pelissä lähetyssaarnaajien ainoa tehtävä, lisätä oopiumin kysyntää – ja jos tuotantoketju on täynnä ja sen eri osapuolten arvojen summa on pienempi kuin alueen kysyntä, ketju valmistuu ja sen osalliset saavat liikevaihtoa.

Jokaisella ketjuun pelattavalla nappulalla on oma rahantarpeensa. Pelaajien oopiumilaatikoilla ja laivoilla se on vaihteleva: hinnan voi määritellä itse. Byrokraattien lahjukset ja salakuljettajien siivut ovat kiinteitä kuluja, niihin ei voi vaikuttaa. Niinpä pelaajien on mitoitettava oma rahanahneutensa paikalliseen kysyntään: jos kysyntä on kovaa, hinta voi olla korkeampi.

Liikevaihdon saaminen on tärkeää, koska se määrää suoraan, kuinka monta toimintoa vuoron aikana voi tehdä. Nykyinen liikevaihto määrittää suoraan toimintojen lukumäärän ylärajan ja osa toiminnoista – esimerkiksi laivojen ja oopiumin hankkiminen omaan varastoon – myös vähentää liikevaihtoa. Jos liikevaihto on nollassa, mitään ei voi tehdä.

On toinenkin tekijä, joka vaikuttaa tuotantoketjujen hintaan: toiset pelaajat. Jos on valmis tuotantoketju, johon minä syötän oopiumia kolmosen hinnalla, toinen pelaaja voi nähdä tässä tilaisuuden ja korvata minun oopiumintuotantoni omallaan, jonka hinta onkin vain kaksi. Minä menetän kolme pykälää liikevaihtoa samantien, vastapelaajani voittaa kaksi – mutta toki sen jälkeen voin iskeä taas tilalle oman oopiumini ykkösen hinnalla. On helppo nähdä, ettei tästä seuraa mitään hyvää.

Levottomuuksia Kiinassa

Tuotantoketjujen kehittelyn lisäksi on mahdollista vaikuttaa Kiinan sisäisiin asioihin salaliittotoiminnon avulla. Sitä tarvitaankin, jotta Kiina saadaan avatuksi kaupalle. Aluksi kysyntää on vain Kantonissa ja sinnekin pääsee vain salakuljettajien ja byrokraattien avulla. Levittämällä lähetyssaarnaajia viereisille alueille saadaan syntymään kysyntää.

Oopiumisodat mahdollistavat alueiden ottamisen brittiläiseen hallintaan ja vielä avoimemmiksi. Kun joku alue saadaan avatuksi tällä tavalla, sen meriruudut yhdistyvät yhdeksi ruuduksi, johon pelataan omia laivoja, näin lyhentäen tuotantoketjua, ja lisäksi maaruutuihin voi pelata omia kauppiaita, eli sitä kautta voi kasvattaa tuloja.

Oopiumisota käynnistyy, jos Kiinan epävakautta mittaava Outrage-rata on korkeammalla kuin maan vakautta mittaava Qing-dynastien joukkojen määrä laudalla. Outragea kertyy, kun pelaajat keräävät itselleen vaikutusvaltaa parlamentissa tai kun laudalle pelatut Qing-joukot häätävät salakuljettajia ja lähetyssaarnaajia pois pelistä.

Kierroksen päätteeksi katsotaan, syttyykö oopiumisota. Jos näin käy, pelaaja jolla on eniten brittiläistä vaikutusvaltaa, saa Britannian joukot komennettavakseen. Jokaisella vaikutusvaltamerkillä voi taistella kiinalaisia joukkoja vastaan ja kun alueet on saatu tyhjennetyksi kiinalaisjoukoista, ne voi avata Britannian hallintaan.

Nuoret toivot

An Infamous Traffic on bisnespeli, mutta rahalla sitä ei voiteta. Voittamisen mekaniikka on lainattu Splotterin Greed, Incorporatedista, jossa voitto ratkaistaan voittopistekorteilla, joita ostetaan huutokaupasta pöyristyttävillä hinnoilla.

Tässä pelissä palkintoja ei huutokaupata, vaan niitä on joka vuoro tarjolla tietty määrä. Kun pelaaja passaa ja lopettaa kierroksen, hän voi lähettää suvun ylvään vesan Lontooseen. Jälkeläisen arvo riippuu perheyhtiön liikevaihdosta passaamisen hetkellä. Halutessaan liikevaihtoa voi myös kuluttaa jälkeläisen arvon kasvattamiseksi.

Kun kaikki pelaajat ovat passanneet, jälkeläiset saavat sitten Lontoosta itselleen palkinnon arvojärjestyksessä: vaurain valitsee ensimmäisenä ja tasatilanteessa ensin passannut saa valita ensin. Palkintojen arvo on mysteeri: ne ovat salaisia ja jokainen pelaaja voi kierroksen alussa katsoa yhden palkinnon. Tämä on olennaista, sillä palkintojen arvo vaihtelee reippaasti. Päärinarvo tai naimakaupat aatelisen perijättären ovat kolmen pisteen arvoiset, huono avioliitto tai uhkapelivelka taas tietävät miinuspisteitä.

Kun peli päättyy, lasketaan pisteet kerätyistä palkinnoista. Pisteitä on tarjolla myös eri osa-alueiden johtajille, eli eniten laivoja, oopiumia tai kauppiaita tuottaneet pelaajat saavat hyvät pisteet. Johtajuus tuo etuja myös pelin aikana, sillä osa-alueen johtajan hintoja ei saa alittaa: oopiumijohtaja voi myydä oopiuminsa kolmosen hinnalla, eikä kukaan saa korvata tätä oopiumia halvemmalla.

Kiinan alueiden haltuunotto Britannialle syö noppia pelin noppapoolista. Poolista lisätään noppia laudalle aina kun kysyntä kasvaa. Jos alueita otetaan haltuun paljon ja kysyntää luodaan runsaasti, voi käydä niin, että nopat loppuvat poolista kokonaan. Silloin peli päättyy vallankumoukseen Kiinassa, eikä pisteillä ole mitään merkitystä, vaan pelin voittaa se, jolla on eniten laattoja laudalla.

Hämmentävä peli

An Infamous Traffic on mielenkiintoinen, hämmentävä peli. Sen säännöt ovat todella kiemuraiset ja hankalasti esitetyt. Peli on vaikea oppia, pelatessaan tekee varmasti runsaasti virheitä ja sääntöjen löytäminen sääntökirjasta on huomattavan vaikeaa. Erilaisia pikkunippelisääntöjä on paljon ja vain 12-sivuisen sääntökirjan rakenne on jotenkin todella sekava.

Peli on lisäksi juonteeltaan todella julma, sillä siinä on helppo ajautua tuhoisaan kauppasotaan, jossa ei ole voittajia. Säännöissäkin sanotaan, ettei kyseessä ole mikään koneistonrakennuspeli. Ei ole tavatonta, että pelaajan yhtiön liikevaihto heittelee reippaasti ja päätyy jopa alkutilannetta huonommaksi. Peli on kaoottinen ja strategioiltaan aika vaikeasti hahmotettava.

Hollandspielen tapaan print-on-demandina tehty toteutus on paikoittain vähän vaatimaton ja sinänsä tyylikäs graafinen suunnittelu hieman hukkuu komponenttien heikkoon laatuun. Peliä saa vain Hollandspielen omasta kaupasta ja verojen jälkeen hinta on melko kirpeä, joten sekin nostaa kynnystä tutustua peliin.

Kannattaako? Jos tilaisuus osuu kohdalle, An Infamous Traffic on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos ei pelkää pelejä, jotka ovat ilkeitä, kaoottisia ja vaikeaselkoisia. Peli ei todellakaan osu tavanomaisten europelien perusjoukkoon ja olen varma, että suurin osa Lautapelioppaan lukijoista ei tästä pidä.

Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja sen käsittely herkullisen kyynistä, mutta samalla älykästä ja historiaa kunnioittavaa. Olen iloinen, että tällaisia pelejä tehdään ja tyytyväinen, että tutustuin, vaikka en lopulta itsekään ole ihan varma, onko An Infamous Traffic kaiken vaivan arvoinen tai muuten peli, jota haluaisin pelata.

Faktat An Infamous Trafficista

Suunnittelija: Cole Wehrle

Julkaisija: Hollandspiele (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat vaikeaselkoiset ja sen verran täynnä pieniä yksityiskohtia, että peliä on alkuun hyvin vaikea pelata täysin oikein. Senkin jälkeen peli on strategisesti sen verran omituinen, että sen pelaaminen hyvin lienee mysteeri pitkään.

Onnen vaikutus: Mukana on noppia, mutta niiden tuoma tuurielementti on melko maltillinen. Palkintojen kautta pisteissä on mojova tuurielementti. An Infamous Traffic on muutenkin niin kaoottinen, ettei se sovi tuurielementtejä vieroksuville strategisteille.

Vuorovaikutus: Peli on silkkaa vuorovaikutusta ja vieläpä poikkeuksellisen ilkeää sellaista. Pelaajien keskeiset kauppasodat tuhoavat herkästi kaiken toivon edistyksestä ja bisnesten kehittymisestä.

Teema: Kaikesta paistaa läpi, että Cole Wehrle on perehtynyt aiheeseen pintaa syvemmältä. Aihe on mielenkiintoinen ja sen käsittely kiinnostavaa.

Uudelleenpelattavuus: An Infamous Traffic on sen verran haastava peli, että sen hienouksien ymmärtämiseen vaaditaan monia pelikertoja. Uudelleenpeluuarvoa riittää varmasti, jos peli ei tyrmää ensikokeiluilla.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole juurikaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5. En suosittelisi kaksinpeliksi ja viisinpelinäkin jättäisin väliin. Neljä lienee isolla erolla paras pelaajamäärä.

Kesto: 45–90 minuuttia. Peli voi päättyä aika nopeastikin, mutta pisimmilläänkään ei ole kovin pitkä peli.