Altiplano

Vuonna 2014 ilmestyi Orléans, joka on kirkkaasti suunnittelijansa Reiner Stockhausenin pidetyin peli: tätä kirjoittaessani se on BoardGameGeekissä 30 parhaan pelin listalla. Orléans on pussinrakennuspeli eli bag builder: siis vähän kuin pakanrakennuspeli, mutta korttien sijasta pyöritelläänkin laattoja, joita nostetaan pussista.

Orléansin idea kierrätettiin vuonna 2017 ilmestyneeseen Altiplanoon. Nyt ollaankin keskiaikaisen Ranskan sijasta Etelä-Amerikan ylätasangoilla, mutta taustalla on samankaltainen pelimekaniikka, jossa omaan pussiin kerätään laattoja, joilla sitten hankitaan uusia laattoja ja suoritetaan erilaisia tehtäviä pisteiden keräämiseksi.

Hyvien Orléans-kokemusten myötä päädyin kokeilemaan tätä seuraajaa, enkä joutunut pettymään. Altiplano on kiehtova pakanrakennuspeli, jossa on monenlaisia mahdollisuuksia.

Kerää, suunnittele ja toimi

Kierrokset alkavat laattojen nostamisella. Pussista nostetaan neljä laattaa, jotka sijoitetaan oman pelilaudan suunnitteluruutuihin. Pelin aikana nostettavien laattojen määrää on mahdollista kasvattaa jopa kahdeksaan asti, mistä on luonnollisesti paljon etua.

Sen jälkeen pelaajat suunnittelevat vuoronsa yhtä aikaa, sijoittamalla nostetut laatat suunnitteluruuduista oman pelilaudan toimintoruutuihin. Ruudut on jaoteltu eri alueiden mukaisesti ja niitä on yleensä kaksi jokaiselle alueelle. Jos siis haluaa saada vaikkapa puuta metsästä, täytyy sijoittaa kaksi ruokalaattaa metsäruutuihin, koska sellaisella vaihtosuhteella puuta on tarjolla.

Kun suunnitelmat on tehty, on toteuttamisen aika. Pelaajat tekevät toimintoja yksi kerrallaan. Toimintoja ei kuitenkaan saa tehdä vapaasti miten tahtoo, vaan ainoastaan sillä alueella, missä on pelinappula on. Jotta siis voi hankkia puuta metsästä, täytyy olla metsässä.

Liikkuminen on tietysti hyvin rajallista. Koko ison kierroksen aikana saa tehdä yhden ilmaisen liikkeen, jolla pääsee mille tahansa alueelle, eli vaivattomasti voi käyttää kahta aluetta, sitä jolta aloittaa ja sitten toista,  jolle liikkuu. Lisäksi allokoimalla ruokaa liikkumiseen, voi saada lisäliikkeitä. Yhdellä ruoalla saa liikkua viereiselle alueelle ja jos on sattunut hankkimaan lisäkärryjä, ruoan ja kärryjen yhdistelmällä pääsee kauemmas.

Toiminnoissa ei itse asiassa ole kyse vaihtokaupasta. Altiplanon talous on siitä erikoista, että maksuksi riittää, että omistaa hinnan: kas tässä, näetkö, minulla on kaksi ruoka-annosta. Tämän kun tekee metsässä, saa laittaa sekä ruokansa että uuden puulaatan omaan koriin eli poistopakkaan. Näin omaisuuden määrä pikkuhiljaa karttuu. Se on mukava juttu, sillä varsinkin arvokkaammasta tavarasta kertyy pelin lopussa pisteitä sellaisenaan.

Taloja, veneitä ja tilauksia

Voi ylätasangolla toki muutakin tehdä kuin hamstrata tavaraa. Rakentamalla veneitä saa pisteitä ja tuotteita, joita ei muuten saisi. Talon rakentaminen tuo itsessään pisteitä ja kasvattaa jonkun tietyn tuotteen pistearvoa. Tilauksien täyttäminen poistaa laattoja pelistä, mutta palkinnoksi saa tuhdin pistepotin ja maissia, jolla on hyvä täyttää varastoa.

Varasto onkin tärkeä paikka. Sinne voi sulloa tavaraa, jolloin ne menevät pois kierrosta, mutta tuottavat yhä pisteitä. Pussista ei tarvitse nostaa monta laattaa, jos siellä ei alunperinkään ole paljon tavaraa, kun irtaimisto on jemmattu varastoon. Varastoa täytetään riveittäin, jokaiselle riville saa pelata vain yhdenlaista tavaraa. Maissi on jokeriresurssi, jolla voi täyttää rivejä, jotka on aloitettu jollain muulla tavaralla. Täyteen saatu rivi tuottaa pisteitä ja mitä useamman rivin saa täytettyä, sitä runsaampi on pistesaalis.

Torilla voi paitsi hankkia ja täyttää tilauksia, myös myydä tuotteita ja ostaa laajennuksia. Laajennukset ovat lisälaattoja, joissa on joko paremman vaihtosuhteen tarjoavia toimintoja. Tavallisesti esimerkiksi villaa saa yhdellä alpakalla ja yhdellä ruoalla. Laajennuksista löytyy laatta, jolla villaa saa yhdellä alpakalla. Laatta voi myös tarjota ihan uuden mahdollisuuden, esimerkiksi kalastajalta voi saada yhdellä kalalla malmia, jota tavallisesti ei saa ollenkaan.

Osa laajennoksista antaa vähän rikkoa sääntöjä: antaa ylimääräisen suunnitteluruudun tai vaihtaa laattoja. Nämäkin laajennokset ovat sopivan tilaisuuden tullen erittäin käytännöllisiä. Jokaisella pelaajalla on pelin alussa lisäksi oma roolikortti, joka antaa laajennusten tapaan oman erikoistoiminnon.

Kierros toisensa perään

Peli kestää melko pitkään. Kierroksia pelataan, kunnes joku lopetusehdoista täyttyy. Varma pelikello on leivottu laajennoksiin: jos kukaan ei osta kierroksen aikana laajennosta, yksi poistetaan pelistä automaattisesti. Tämä varmistaa paitsi vaihtelun, myös sen, että peli loppuu kun laajennokset loppuvat. Toinen lopetusehto on jonkun alueen tyhjentyminen laatoista ja korteista.

Lopussa lasketaan pisteet. Pisteitä kertyy tuotteista, varastosta, tilauksista, taloista ja veneistä. Kaikkialta olisi hyvä saada pisteitä, mutta joitain osa-alueita voi jättää vähemmälle huomiolle, jos joku osa-alue on aivan erityisen hyvin hallussa. Jos saa parilta osa-alueelta vahvan suorituksen aikaiseksi, lopputulos on jo hyvä. Alkuun pisteet voivat jäädä heikoiksi, mutta kokemuksen karttuessa pistemäärien pitäisi nousta reippaasti yli sadan pisteen.

Kun harkitsin pelin hankkimista ja juttelin pelistä netissä, sain useampaan kertaan kuulla varoituksia siitä, miten Altiplano on moninpelinä liian pitkä. En ollut huolissani, koska kaksinpeliksi pelin oikeastaan hankinkin. Ensimmäinen kaksinpeli venyi yli tunnin mittaiseksi, mutta kun säännöt saatiin haltuun, peli menee nyt noin 40 minuuttiin. Se on tälle pelille oikein hyvä kesto. Nelin- tai viisinpeli tuntuu ajatuksena lähinnä huolestuttavalta.

Kolminpeliä olen kuitenkin uskaltautunut toimimaan ja se toimii kyllä mainiosti. Uusien pelaajien kanssa kolminpeli venyy helposti puoleentoista tuntiin, mutta nopeutumisen varaa on paljon, jos kaikki pelaajat tuntevat säännöt hyvin. Kolminpeli tuo hieman lisää vuorovaikutusta, mikä näkyy lähinnä lisääntyneenä kilpailuna veneistä, taloista ja tilauksista. Se on hyvä asia.

Oivallinen aivopähkinä

Altiplano kutittelee aivojani todella miellyttävällä tavalla. Peli on riittävän raskas olematta tunkkainen tai säännöiltään mutkikas. Resurssien hankkiminen on riittävän vaikeaa ollakseen kiinnostavaa – monia resursseja ei lähtökohtaisesti edes pysty hankkimaan ilman laajennosten tai veneiden apua. Valinnat siitä, mitä kerätyillä resursseilla tekee, ovat mielenkiintoisia: pitäisikö kehittää tietä, jotta saa enemmän laattoja, vai olisiko syytä rakentaa taloja ja veneitä? Mitä laajennoksia tarvitsen, mitkä tuotteet varastoin? Varastoiminen tuo paljon pisteitä ja keventää pussia, mutta liian innokas varastointi johtaa resurssien loppumiseen kesken. Peli on täynnä herkullisia valintoja.

Kriittiset äänet valittelevat lähinnä pelin toisteisuutta, matalaa vuorovaikutusta ja odottelua. Nämä moitteet ymmärrän täysin: jos ei innostu resurssien konvertoimisesta, kaipaa vuorovaikutusta ja vielä pelaa Altiplanoa neljällä tai viidellä pelaajalla, kokemus on varmasti hirvittävä. Itse kun en vuorovaikutuksesta välitä, rakastan resurssienkonvertointia ja pitäydyn kaksin- ja kolminpeleissä, veikkaan että Altiplano voi löytyä seuraavalta top 100 -listaltani hyvinkin korkealta.

Jos siis pakanrakennusmekaniikka on lähtökohtaisesti kiinnostava, Ora et Laboran kaltaiset resurssihärvelöinnit kiinnostavat ja pidät alpakoita lähtökohtaisesti suloisina eläiminä, Altiplanoa on helppo suositella lämpimästi. Runsaan vuorovaikutuksen ystävät ja isolla peliporukalla pelaavat voivat jättää pelin suosiolla väliin.

The Traveler -lisäosa

Louis ja Stefan Malzin kanssa tehty The Traveler -lisäosa tuo peliin runsaasti uutta sälää. Laudalla kiertelee matkailija, joka välttelee pelaajia, mutta jonka yhyttämällä voi tehdä uusia toimintoja. Niissä on muun muassa mahdollisuus vaihtaa tavaroita: luopumalla omista tuotteista saa opaaleja, joita voi sitten vaihtaa toisiin tuotteisiin. Tämä avaa peliä ja antaa uuden väylän hankkia muuten vaikeasti saatavia tavaroita.

Matkailijalta voi myös ostaa Asset-laattoja, jotka antavat luvan rikkoa sääntöjä. Miten peli muuttuu, jos saisikin pitää kahta tilausta yhden sijasta, tai jos liikkumisia voisi maksaa ruoan lisäksi lasilla? Mahdollisuuksia lisäävät laatat tuovat peliin uutta vaihtelua.

Lisäksi lisärissä tulee mukana Orléansistakin tuttu tapahtumapakka. Jokainen kierros aloitetaan tapahtumakortilla, joista osa vaikuttaa välittömästi, osa myöhemmin kierroksen aikana. Tapahtumakortit tuovat myös matkailijalle tavaraa vaihdettavaksi ja toimivat pelikellona: pelillä on nyt kiinteä tapahtumakorttipakan mittainen kesto.

Olemme kokeilleet lisäosaa kerran. Pelissä on uusille pelaajille lähtökohtaisesti jo aika paljon opeteltavaa, ajateltavaa ja hahmotettavaa, joten ylimääräisten elementtien lisääminen ei liiemmin houkutellut. En missään nimessä tarjoaisi The Traveleria mukaan kenenkään ensimmäiseen peliin ja itsekin aion pelata peruspeliä vielä ilman lisäriä – lisäosan aika tulee myöhemmin.

Jos jostain löytää Spielbox-lehden mukana tulleen Sunny Days -minilisärin, se on hauska pieni bonus, jonka voi nakata surutta mukaan – se lisää muutaman uuden tilauksen, veneen, talon ja tehtävän pakkoihin.

Faktat Altiplanosta

Suunnittelija: Reiner Stockhausen

Julkaisija: Dlp Games, Renegade Game Studios (2017)

Mutkikkuus: Sääntökirja on hyvä, mutta pelin opettelemiseen kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, sillä yksityiskohtia on jonkun verran ja niissä menee helposti vikaan. Kun säännöt osaa, peli on kohtalaisen tuskaton opetettava.

Onnen vaikutus: Pelin aikana ei ole muita henkilökohtaisia satunnaiselementtejä kuin se, mitä laattoja omasta pussista nousee. Siinä voikin sitten olla jonkun verran tuuria mukana, mutta toisaalta peli antaa runsaasti mahdollisuuksia vaikuttaa: turhia laattoja voi poistaa pelistä ja tarjolla on laajennoslaattoja, jotka osaltaan poistavat tuuria.

Vuorovaikutus: Altiplano on melko yksinäistä puurtamista, eikä toisten peliä tule välttämättä juurikaan seurattua. Useammalla pelaajalla tulee vähän kilpailua rajallisista resursseista, etenkin taloista, tilauksista ja veneistä, toisinaan vuorojärjestyksellä on merkitystä.

Teema: Aika pinnalliseksi eteläamerikkalainen teema jää, Altiplanon voisi aika vaivatta teemoittaa mihin tahansa ympäristöön. Alpakat ovat kuitenkin söpöjä.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia lähestymistapoja riittää, vaikka jotkut strategioiden yksioikoisuutta vähän moittivatkin.  Viimeistään lisärin kanssa valinnanvaraa on kuitenkin runsaasti ja pelin alussa saatava roolikortti ja tavoitekortit vaikuttavat siihen, mitä kannattaa tehdä.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä ongelmaksi asti.

Pelaajamäärä: 2–5, parhaimmillaan kahdella tai kolmella, isommatkin pelit toimivat kyll,  jos pelin venyminen ei haittaa.

Pituus: 60–120 minuuttia lupaa julkaisija, mutta varsinkin ensimmäisellä pelillä 90–180 minuuttia on todennäköisempi vaihteluväli. Kokemuksen myötä peli nopeutuu ja kaksinpeli on pelattavissa alle tunnissa.

Artikkelin kansikuva: Pavel Špindler (CC BY 3.0)