Alien Frontiers

Harva peli on tullut pelaavan maailman tietoisuuteen yhtä yllättäen ja nopeasti ja herättänyt samanlaista kiihkoa ja kiinnostusta kuin Alien Frontiers.

Pääosa pelin kansainvälisestä huomiosta syntyi Kickstarter-palvelun mukanaan tuoman fanaattisen kannattajakunnan sekä erinomaisesti hoidetun ruohonjuuritason markkinoinnin avulla (kuten tämä Lautapelioppaan arvostelukappaleesta tehty kirjoituskin osoittaa), mutta oma vaikutuksensa on myös sillä, että Alien Frontiers on aidosti kiinnostava peli niin mekaniikoiltaan kuin teemaltaankin.

Pelin idea

Alien Frontiersissa pelaajat asuttavat planeettaa ja pelin tavoitteena on saada pelilaudalle planeetan pinnalle omia siirtokuntia. Pelilaudalla 1950-luvun sarjakuvatyyliin kuvattu planeetta on jaettu alueisiin ja jokaisen alueen hallinta tuo mukanaan tietyn erityisominaisuuden sekä pisteitä.

Planeetan kiertoradalla puolestaan on kuvattuna erilaisia laitoksia, joihin pelaajat yrittävät vuorollaan sijoittaa avaruusaluksensa. Varsinaisia avaruusaluksia pelissä ei ole (mikä on pienoinen pettymys), vaan niiden virkaa ajavat kuusisivuiset nopat, joita jokaisella pelaajalla on pelin alussa kolme käytössään.

Mekaanisesti peli on yksinkertainen, sillä omalla vuorollaan pelaaja heittää kaikkia käytössään olevia noppia ja sijoittaa ne sitten laudan toimintolaitoksiin. Tätä toistetaan kunnes yksi pelaajista saa viimeisen siirtokuntansa sijoitettua pelilaudalle, jolloin eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Peli on kuitenkin näennäisen yksinkertainen, sillä noppien sijoittaminen ei ole vapaata, vaan jokainen tuotantolaitos vaatii erilaisen yhdistelmän noppia. Osaan laitoksista kelpaavat yksittäiset nopat, mutta toisiin pelaajan pitää syöttää pareja tai pahimmillaan kolme saman arvoista noppaa tai kolmen nopan suora. Lisäksi pelaajat voivat hankkia käyttöönsä erikoiskortteja, jotka mahdollistavat muun muassa noppalukujen manipuloinnin ja lisäävät siten huomattavasti pelaajan valintojen määrää.

Pelin kaari

Alien Frontiers -pelin alussa pelaajat virittelevät tehokkaan tuotantokoneiston, jonka jälkeen he kilpailevat verisesti siitä kuka ensimmäisenä ehtii rakentamaan kaikki siirtokuntansa laudalle. Siirtokuntien rakentaminen on pelin voittamisen kannalta ratkaisevaa, sillä valtaosa voittoon tarvittavista pisteistä on jaossa siirtokuntien rakentamisen yhteydessä – jokainen pelilaudalle rakennettu siirtokunta on yhden pisteen arvoinen ja toisen pisteen saa, jos pelaajalla on ehdoton enemmistö siirtokuntia sillä alueella, johon siirtokunnat ovat.

Käytännössä pelin kulku aiheuttaa sen, että osa tuotantolaitoksista on alkupelin aikana kilpailtuja ja toiset puolestaan kiinnostavat pelaajia pelin loppuvaiheessa ja tunku laitoksiin on kova. Tuskaa lisää se, että yhtä tuotantolaitosta lukuun ottamatta toisen pelaajan noppia ei voi laitoksesta siirtää pois ja näin ollen laitos vapautuu vain, jos pelaajan ei omalla vuorolla onnistu heittää tarvittavaa noppayhdistelmää tai hän ei halua sijoittaa noppiaan kyseiseen laitokseen. Kilpailu voitosta on siksi kovaa ja usein veristä ja kaveria pyritään lyömään oikealta ja vasemmalta aina, kun se on mahdollista.

Nousiko poru tyhjästä?

Alien Frontiersin ympärillä käynyt kohu on saanut mittasuhteet, jotka antavat olettaa pelin olevan yksinkertaisesti perempi kuin muut samassa genressä kilpailevat pelit (Troyes ja Kingsburg tulevat ensimmäisenä mieleen). Aivan katteettomaksi lupaukset eivät jää, peli on mielenkiintoinen ja pelin noppamekaniikka on mielestäni erityisen onnistunut. Lisäksi pelin ulkoasu on erittäin komea ja tukee pelin teemaa jopa niin, että nopat lähes mieltää avaruusaluksiksi.

Pelin ylivoimaisesti suurin ongelma on sen kesto. Neljällä pelaajalla peli venähtää herkästi kahden tunnin mittaiseksi ja se on tälle pelille yksinkertaisesti liikaa. Kolmella pelaajalla pelin kesto pysyy paremmin hallinnassa ja laudalla on muutenkin enemmän tilaa, mikä tekee pelaamisesta miellyttävämpää.

Alien Frontiersia vaivaa myös jossain määrin se, miten pelikerrat toistavat itseään, kun pelaajat rakentavat ensin koneistonsa kuntoon ja kilpailevat sitten saman kaavan mukaan samoista tuotantolaitoksista. Olisin kaivannut peliin muutamia vaihtoehtoisia tapoja kerätä pisteitä monipuolisuuden lisäämiseksi.

Kaiken kaikkiaan Alien Frontiers on mielenkiintoinen peli. Se ei ole yhtä kliinisen viimeisilleen viritelty kuin monet (kuivakkaat) europelit mutta toisaalta Alien Frontiers ei ole ainoastaan teemastaan elävä ja hengittävä amerikkalaisen suuntauksen peli. Alien Frontiersissa on särmää ja hiomattomia kulmia ja se lämmittää europelitulvasta kärsivän arvostelijan mieltä, mutta peli olisi kuitenkin tullut paremmaksi, jos sen kestoa tavalla tai toisella olisi rajoitettu ja pelin kulkua puolestaan monipuolistettu.

Kickstarter – uusi tapa rahoittaa lautapelihankkeet

Kickstarter on kansainvälinen yhteisö, jossa käyttäjät rahoittavat toisten käyttäjien hankkeita ja mahdollistavat näin hankkeiden toteuttamisen. Yhteisöllinen varainhankinta on kasvava trendi ja Kickstarterissa rahaa kerätäänkin ei vain pelialan projekteihin vaan esimerkiksi monenkirjaviin musiikin, elokuvan ja taiteen hankkeisiin.

Alien Frontiers keräsi aikanaan 228 tukijaa ja 14 885 dollaria pelin ensimmäisen 1000 kappaleen painoksen tekemiseen. Painos myytiin loppuun muutamassa päivässä ja nyt pelistä on tekeillä suurempi ja ilmeisesti kansainväliseen levitykseen tuleva toinen painos. Ei hullummin projektilta, joka on pelin julkaisijan Clever Mojo Gamesin ensimmäinen.

Faktat Alien Frontiersistä

Pituus: 45-120 minuuttia pelaajamäärästä ja peliporukasta riippuen.