Agra

Aloitetaan annoksella historiaa. Vuosina 1526–1857 suurta osaa Intiasta ja osia Afganistanista ja Persiasta hallitsi suurmogulien valtakunta. Suurmogulit pitivät itsenään mongolien jälkeläisinä – moguli tarkoittaa mongolia – ja he olivat islaminuskoisia, kun iso osa intialaisista oli tuolloinkin hinduja.

Suurmoguleista suurin oli kolmas eli Akbar, joka nousi valtaan vain kolmetoistavuotiaana, hallitsi lähes 50 vuotta ja laajensi mogulien valtakuntaa tuntuvasti. Akbar kyllästyi Delhin juonittelijoihin ja siirsi hovinsa Agraan – ja siitäpä tämän historiantunnin yhteys käsiteltävänä olevaan peliin. Agrassa valmistaudutaan Akbarin 30-vuotisjuhliin ja Agraan on saapumassa paljon arvokasta väkeä ja pelaajien on vauraina maanomistajina pyrittävä siinä sivussa vaurastumaan ja saamaan lisää arvovaltaa.

(Sivuhuomiona: Akbaria nimitetään myös Akbar Suureksi, mutta se on vain hölmöä, sillä ”Akbar” on itse asiassa lisänimi, joka tarkoittaa ”suurta”, eli ”Akbar Suuri” on suomeksi ”Suuri Suuri”, ja kuulostaa tyhmältä. Akbarin varsinainen nimi oli Jalaluddin Muhammad Akbár.)

Löyhää työläistenasettelua ja polveilevaa resurssinhallintaa

Agran suunnittelija Michael Keller on aikaisemmin julkaissut La Granjan ja Solarius Missionin. Tiettyä yhteyttä pelien välillä on havaittavissa, kuten samanlainen resurssinhallintajärjestelmä, jossa kaikkia eri resursseja kuvataan samoilla nappuloilla, joiden sijainti laudalla kertoo, mitä ne kulloinkin ovat. Resursseja on myös samoin mahdollista muuttaa toisiksi vain vaihtamalla niiden paikkaa pelilaudalla.

Peli etenee työläistenasetteluna. Toimintoja tehdään työläisiä pelaamalla. Siitä ei tosin tarvitse välittää, onko joku ruutu varattu vai ei: jos ruudussa on jo toisen pelaajan työläinen, se vain potkitaan pois. Poispotkittu pelaaja saa pienen edun suosionosoituksen muodossa.

Aina on tarjolla neljä perustoimintoa. Arkkitehdilla rakennetaan pelilaudalle uusia rakennuksia, joiden avulla voi jalostaa tuotteita paremmiksi, veneellä toimitetaan tilauksia hoviin ja merkkihenkilöille, kauppiaalla vaihdetaan tuotteita toisiksi ja vaikutetaan tuotteiden arvoihin ja botanistin avulla voi kehittää omaa kotilautaa paremmaksi.

Työläisiä voi pelata myös perustuotantorakennuksiin, jotka sitten tuottavat jonkun määrän perustuotteita eli puuta, hiekkakiveä, kurkumaa tai puuvillaa. Määrä riippuu omasta kotilaudasta, sitä on mahdollista kasvattaa ja myös säätää siten, että yhden perustuotteen tuotannon lisääminen heikentää toisen perustuotteen tuotantoa. Kun laudalle on rakennettu jalostuslaitoksia, niihin pelaamalla saa siirtää perustuotteita eteenpäin laudalla tuotantoketjua pitkin.

Päätoiminnon lisäksi tarjolla on lisätoimintoja, joita saa tehdä muiden toimintojen ohessa – tämä on tavanomainen piirre Kellerin peleissä. Suosionosoituksia kertyy pelin aikana ja niitä on mahdollista muuttaa perusraaka-aineiksi ja käyttää raaka-aineiden jalostamiseen. Pelin aikana on myös mahdollista hankkia uusia suosionosoitustoimintoja käyttöönsä.

Kierroksen aluksi on lisäksi mahdollisuus tehdä lisätoimintoja meditoimalla. Meditoiminen tarkoittaa sitä, että kippaa laudalla olevia omia työläisiään nurin. Tämä tuottaa meditointipisteitä, joilla voi sitten tehdä joukkoa erilaisia aputoimintoja. Meditoiva työläinen ei voi meditoida uudestaan ja jos meditoija potkitaan laudalta pois, ei tienaa suosionosoituksia.

Pelin tavoite

Kaiken tämän touhuamisen tavoitteena on toimittaa tuotteita eri paikkoihin. Tarvitsijoita on monia: itse Akbar, killat ja joella juhlia lähestyvät merkkihenkilöt. Akbar haluaa yhden jokaista kehittynyttä tuotetta, killat haluavat tiettyjä kahden tuotteen pareja ja merkkihenkilöille on oltava tiettyjä tuotteiden yhdistelmiä.

Akbar ei maksa pelin aikana tuotteista mitään, mutta pelin lopussa rahaa tulee sen mukaan, miten monta eri tuotetta Akbarille on toimittanut. Killalle toimittaminen nostaa pelaajaa killan arvoasteikolla ylöspäin, mistä seuraa palkintoja, mutta lisäksi saa rahaa välittömästi.

Merkkihenkilökortit ovat laudalla joella matkalla kaupunkiin. Pelin eteneminen määrää, miten pitkälle jokea pelaajat voivat merkkihenkilöiden tilauksia toimittaa. Kortit haluavat tietyn yhdistelmän tuotteita ja pelaajat voivat toimittaa tuotteita vaikka yksi kerrallaan, tienaten rahaa joka toimituksesta. Kun merkkihenkilö on saanut kaiken haluamansa, eniten tuotteita toimittanut pelaaja saa kortin itselleen, muut joutuvat tyytymään suosionosoituksiin.

Jokaisella merkkihenkilöllä on joku erikoisominaisuus, jonka kortin saanut pelaaja saa käyttöönsä loppupelin ajaksi: tuotantobonuksia, palkintoja tiettyihin tuotteisiin keskittymisestä, pieniä mahdollisuuksia sääntöjen rikkomiseen, loppupisteytysetuja ja niin edelleen.

Peli päättyy kun joku kolmesta loppuehdosta on saavutettu. Sitten lasketaan pisteet. Jokaisen killan arvovaltaisimmat jäsenet saavat bonuksia killalle toimittamistaan tilauksista, Akbar palkitsee tavarantoimittajansa, merkkihenkilöistä voi saada pisteitä ja muutamasta muusta pienemmästä jutusta. Kaikki pisteet lasketaan rahana, eniten rahaa kerännyt on voittaja.

Näyttävä, mutkikas peli

Agra on tyylikäs ja näyttävän näköinen peli. Julkaisija Quined Games tiedetään päteväksi tekemään hyvännäköisiä pelejä, eikä Agra ole poikkeus. Kuvitus on Michael Menzelin kädenjälkeä ja henkii hienosti värikylläistä intialaista tunnelmaa. Iso pelilauta on näyttävä, joskin hieman informaation näkymisen kustannuksella. Akbarin hovi on lisälauta, mutta sen sijaan että se olisi lättänä pelilauta, se onkin astetta näyttävämpi kolmiulotteinen pahvihäkkyrä. Kaikki pelissä on hienoa, mutta ehkä hieman epäkäytännöllistä.

Pelin monimutkaisuus on BoardGameGeekin käyttäjien mielestä 1–5-asteikolla aivan absurdi 4,3; samoihin monimutkaisuuslukemiin pääsevät lähinnä 18xx-pelit. Ihan niin mutkikas peli Agra ei ole, mutta eipä sitä käy kiertäminen: kyllähän tässä aika paljon opeteltavaa on. Sääntökirjalla on mittaa lähes 30 sivua, josta varsinaisia sääntöjä on tosin vain parikymmentä sivua. Toki siinä kohtaa kun takakannen muistilistassa on yhdeksänkohtainen ”Helposti unohtuvia sääntöjä”-lista, tulee kyllä mieleen että olisikohan vähän ollut vielä kehittämisen varaa…

Agra vaatiikin paneutumista. Ei se ihan oikeasti niin vaikea peli ole, aika lailla samaa tasoa kuin vaikkapa La Granja, mutta selvästi sen verran hankala, että satunnaiseen pelailemiseen vaihtelevalla porukalla peli on raskas. Sääntöjen selittämiseen on syytä varata aikaa ja kärsivällisyyttä ja vaatii pelin tai pari alle, että alkaa hahmottaa, mitä kaikkea pelissä on mahdollista ja järkevää tehdä. Agra on niitä pelejä, joiden parissa saa onnistuessaan tuntea olonsa nokkelaksi, sen verran paljon erilaisia tapoja tavoitteidensa saavuttamiseen on tarjolla, jos vain hoksaa käyttää.

Jos on viihtynyt Kellerin muiden pelien parissa, Agrassa on samanlaista monien mahdollisuuksien tuntua vähän erilaisella aiheella, vaikka Andreas Odendahl ei tässä olekaan mukana ollut toisin kuin La Granjassa ja Solarius Missionissa. Omaan kokoelmaani Agrakaan ei kuitenkaan jää: minun makuuni peli on lopulta liian raskas. Nautin yhä enemmän peleistä, joiden selittämiseen ei kulu puolta tuntia arvokasta peliaikaa ja joiden sääntöjä ei tarvitse opetella joka kerta uudestaan, kun lukuisat pienet detaljit eivät enää pysy päässä. Monimutkaisetkin pelit voivat olla säännöiltään helpompia. Agran vetovoimaa laskee myös se, ettei peli ole erityisen vetävä kaksinpeli (Keller on julkaissut BGG:ssä sääntömuunnelman, jonka pitäisi parantaa kaksinpeliä, mutta en ole jaksanut kokeilla).

Pelillä on kuitenkin faninsa, joten jos nauttii peleistä, joissa on paljon erilaisia mahdollisuuksia nokkeliin siirtoihin, sopiva annos vuorovaikutusta pelaajien välillä ja raskaat säännöt eivät ole ongelma, Agra on tutustumisen arvoinen tapaus ja ulkonäöltään ilo silmälle.

Faktat Agrasta

Suunnittelija: Michael Keller

Julkaisija: Quined Games (2017)

Mutkikkuus: Säännöillä on mittaa parikymmentä sivua, joten niissä riittää opeteltavaa. Pelissä on paljon liikkuvia osia ja pieniä yksityiskohtia unohdettavaksi. Sujuva pelaaminen ja pelin kaikkien mahdollisuuksien hahmottaminen vaatii useita pelikertoja.

Onnen vaikutus: Satunnaistekijöitä ei ole alkuasetelman jälkeen. Toisten pelaajien siirrot sotkevat kuvioita jonkin verran, joten kaoottisuutta pelissä on.

Vuorovaikutus: Vaikka työläispaikkoja ei toisilta voi blokata, vuorovaikutusta silti riittää. Toisten siirroilla voi loisia, toisinaan haluat että työläisiäsi potkitaan pois laudalta, toisinaan harmittaa jos niin käy. Kilpailu killoista, Akbarin toimituksista ja merkkihenkilöistä voi olla kiivastakin.

Teema: Michael Menzel on tehnyt kuvituksen kanssa upeaa työtä ja intialainen tunnelma välittyy kyllä. Aivan kaikki informaatio ei kuitenkaan välity parhaalla mahdollisella tavalla.

Uudelleenpelattavuus: Sujuva pelaaminen edellyttää toistoja ja Agra kyllä kestää käyttöä, jos opettelimisen vaivan näkee.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä sääntökirjan ulkopuolella.

Pelaajamäärä: 2–4 pelaajaa, paras neljällä. Kaksinpeli vaatinee vartijavarianttia ollakseen kiinnostava.

Pituus: 90–120 minuuttia, joskin en yllättyisi, jos hitaammissa porukoissa pelit venyvät kolmeen tuntiin ja ylikin.