Englantilaisen Martin Wallacen käsialaa ovat Age of Industryn lisäksi muun muassa Age of Steam, Brass ja Rise of the Empires. Age of Industry on Brassin helpompi versio, joka varmasti on monen talouspeleistä pitävän europelaajan mieleen.
Pelin kulku
Pelaaminen on melko suoraviivaista, mutta vaatii tulevien vuorojen suunnittelemista etukäteen. Pelin alussa kukin pelaaja nostaa käteensä kuusi korttia, saa oman pelilaudan ja rakennettavat palikat (rautatiet ja teollisuus). Näitä on käytössä rajallinen määrä, joten niiden sijoittelemista kannattaa suunnitella melko tarkkaan etukäteen. Huolimaton rakentaja huomaa olevansa motissa, kun rautatiet loppuvat kesken.
Pelaajilla on vuorollaan mahdollista valita kuudesta erilaisesta toiminnosta kaksi. Toiminnot ovat rakentaminen (rautatiet tai teollisuus), tavaroiden myyminen, kehittäminen, kahden kortin nostaminen tai vuoron ohittaminen. Pelaaja voi halutessaan yhdistää kaksi toimintoa yhdeksi, joka mahdollistaa rakentamisen silloin, kun kädessä olevat kortit eivät sitä muuten mahdollista.
Kortteja on kahta erillistä päätyyppiä, jotka jakaantuvat väreihin ja erilaisiin teollisuuden aloihin. Pelkkää väriä edustava kortti mahdollistaa rakentamisen mihin tahansa samaan värintyypin ruutuun ja teollisuuden alaan liittyvä kortti taas oman rautatien päässä tai varrella oleviin paikkoihin. Rautateiden rakentaminen ei vaadi kortteja.
Hiiltä, rautaa ja teollisuutta
Pelissä on kahta raaka-ainetta eli hiiltä ja rautaa, joita käytetään rahan ohessa rakentamiseen. Raaka-aineita tuotetaan kaivoksissa ja pajoissa. Raaka-aineissa tulee pelin alkuvaiheessa helposti ylituotantoa, mutta loppua kohden tuotanto tasaantuu ja saattaa jopa loppua, ellei tuotannon ylläpidosta pidetä huolta. Jokainen tuotantopaikka nimittäin tuottaa vain sen teknologia tasoa vastaavan määrän raaka-ainetta. Alemman teknologiatason tuotantolaitoksen päälle voi kuitenkin rakentaa korkeamman tason tuotantolaitoksen, joten yhtä paikkaa kohden on mahdollista rakentaa kolme laitosta kolmen teknologiatason mukaan.
Pelissä täytyy myös pitää huolta siitä että tavaraa voidaan myydä. Satamat ovat hyviä tavaroiden myymiseen, mutta niissäkin voi raaka-ainetta myydä vain kerran satamaa kohden, jonka jälkeen sen tilalle on rakennettava uusi seuraavan teknologiatason satama.
Myytäviä tavaroita tekevät tehtaat toimivat kuten satamat. Niistä voi myydä tuotannon kerran, jonka jälkeen sama tehdas on korvattava korkeamman teknologia tason tehtaalla, mikäli samassa paikassa haluaa tuotantoa tehdä.
Jokaisen tuotantolaitoksen, sataman tai pajan loppuessa siitä saa kuitenkin rahaa, joka mahdollistaa seuraavan tason laitoksen rakentamisen. Jos rajat eivät riitä, on mahdollista ottaa lainaa pankista. Lainasta joutuu kuitenkin maksamaan korkoa 1$ jokaista 10$ lainaa kohden, joten liikaa ei kannata lainata.
Peliä pelataan vuorotellen rakentaen, myyden ja kortteja nostan kunnes nostopakka ja toisen pelaajan käsikortit loppuvat.
Pelin lopussa lasketaan yhteen rahat, joista muodostuvat yhdessä rakennettujen teknologioiden kanssa voittopisteet. Lopussa olevat maksamattomat lainat vähentävät voittopisteiden määrää.
Yksinkertainen pelimekaniikka, haastava ja syvällinen sisältö
Pelin asettelemiseen menee hetki aikaa: se on pelivalmis kymmenessä minuutissa, mikä on hyvä asia. Pelin perusmekaniikat ymmärtää suhteellisen helposti, mutta kunnollinen pelin hallitseminen vaatii jonkin verran pelaamista ja taktiikoiden miettimistä. Monesti pelin alussa on edessä tilanne, että rahaa ei ole riittävästi tai kädessä olevat kortit eivät anna mahdollisuuksia rakentaa haluamalleen paikalle. Alussa ei ole rahaa, joten lainaa on pakko ottaa, että bisnekset saa käyntiin.
Peli mahdollistaa hyvin monipuolisten taktiikoiden luomisen ja nostettavien korttien satunnaisuus tuo peliin uudelleenpeluuarvoa. Tälläisessä pelissä satunnaisuus on ehdottomasti tärkeä elementti, sillä se pakottaa miettimään erilaisia vaihtoehtoja.
Peli sopii mainiosti hieman vanhemmille pelaajille ja harrastajille. Se ei missään nimessä ole liian pitkä: pelin pelaa noin kahteen tuntiin jo ensimmäisellä kerralla ja helposti nopeammin useamman pelikerran jälkeen. Peli on ehdottomasti hyvä vaihtoehto Brassille. Sitä voi pelata ilman lisäsääntöjä kahdesta viiteen pelaajaa ja se on hieman nopeampi ja yksinkertaisempi kuin Brass.
Vaatimattomat komponentit
Pelin komponentit eivät ole huippulaatuisia. Pelaajien pelilaudat ovat paksua paperia, olisin niiden toivonut olevat edes pahvisia. Pelissä olevat nappulat ovat puisia kuutioita ja ajavat asiansa hyvin. Pelilauta on kohtuullisen jämäkän oloinen ja kaksipuolinen. Kaksipuolisuus antaa uudelleenpeluuarvoa mukavasti, pelattavina ovat Saksa ja Englanti. Lisäosina on julkaistu Japanin ja Minnesotan kartat. Tarjolla on myös pari muuta fanilähtöistä lisäosapakettia, jotka saa ostaa BoardGameGeekin kaupasta.
Muut komponentit ovat asiansa ajavia pahvisia merkkejä. Suurin miinus tulee pelin taiteesta. Pelin ulkoinen olemus huokuu 80-luvun lopun ja 90-luvun alun henkeä, se ei todellakaan näytä vuonna 2010 julkaistulta peliltä. Peli ei ole erityisen kaunis katseltava. Ruma ulkokuori kätkee kuitenkin sisälleen hyvän pelin, jonka mekaniikat toimivat hyvin.
Peliä ei ole harmillisesti saatavissa Suomesta, ainakaan arvostelun kirjoittamisen hetkellä. Kiinnostuneiden kannattaa tiedustella alan liikkeistä, joista peliä varmasti saa tilattua.
Faktat Age of Industrystä
Suunnittelija: Martin Wallace
Julkaisija: Treefrog Games (2010)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat yksinkertaiset, mutta ne kannattaa opetella huolella. Pelaamisessa riittää haasteita ja mietittävää.
Onnen vaikutus: Pelissä on mukana vähän tuuria, mutta enimmäkseen sattuma tuo peliin vaihtelua.
Vuorovaikutus: Hyvin vähän. Toisen rakentamista voi haitata omien rautateiden rakentamisella.
Teema: Talouspelien ystäville Age of Industry on varma valinta.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä ja jos peruspelin kaksi karttaa alkaa koskaan tympiä, lisää on saatavilla vaihtelua tuomaan.
Kieliriippuvuus: Säännöt englanniksi. Komponentit lähes kielivapaat.
Pelaajamäärä: 2–5.
Pituus: 120 minuuttia.
3 vastausta aiheeseen “Age of Industry”
Yhden pelin perusteella sanoisin, että hyvä, mutta ei yhtä hyvä kuin Brass.
Pelin kuvituksesta ei ole kyllä mitään valittamista – pidän Peter Dennisin vähäeleisestä tyylistä. Jossain niissä napeissa oli kieltämättä käytetty vähän liian pienen resoluution kuvia, mutta itse kuvitus on erinomaista.
Kun sekä Age of Industryn että Brassin saatavuus mitä on, paras valinta näistä kahdesta lienee se, jonka onnistuu käsiinsä saamaan. Jos on valinnanvaraa, minä valitsisin kuitenkin Brassin.
Komppaan Mikkoa.
Kauneus on katsojan silmissä ja kukkiihan se perunakin.
Kauniiksi en peliä voi sanoa hyvällä omalla tunnolla. Kuitenkin pelin mekaniikat toimivat ja se on hyvä peli satunnaisesti pelattavaksi. Useammalla pelaajalla tosin saadaan sopivasti jännitteitä ilmaan, mikä parantaa pelikokemusta.