Kategoriat
Peliarvostelut
Kestosuosikki – yli 10 vuotta suosiossaKESTO- SUOSIKKI

Afrikan tähti

Suomalaisen on täytynyt viettää valtaosa elämästään tynnyrissä, jotta olisi välttynyt Afrikan tähdeltä. Kyseessä on kaikkien aikojen suomalainen lautapeli, josta on tullut hyvin kiinteä osa suomalaista kulttuuria. Peli löytyy lähes joka kodista, kaikki tuntevat sen ja lautapeliharrastajille sen vihaaminen on tärkeä yhdistävä tekijä.

Erikoista Afrikan tähdessä on se, että varsin moni osaa nimetä pelin suunnittelijan. Kari Mannerlan (1930–2006) nimi on tuttu ainakin osalle pelaajista, toisin kuin muiden suosittujen lautapelien kohdalla. Mannerla kehitti Afrikan tähden vain 19-vuotiaana. Mainosalalla uransa tehnyt Mannerla kehitteli myös muita pelejä, mutta jäi käytännössä yhden hitin ihmeeksi.

Yhtä kaikki Afrikan tähti on käynyt kaupaksi muikeasti. Julkaisijan mukaan peliä on myyty 50 vuoden aikana noin 3,5 miljoonaa kappaletta, joista noin puolet Suomessa. Peli on julkaistu noin kymmenellä kielellä.

Afrikan tähti
Seppo Heinosen maalaama kansikuva on ikoninen klassikko.

Suomalaista yleissivistystä

Afrikan tähden idean esittely kuulostaa suunnilleen yhtä tarpeelliselta kuin Suomen lipun värien listaus. Pelissä on yhtä kaikki tarkoitus löytää Afrikasta timantti, Afrikan tähti. Pelaajat etenevät laudalla noppaa heittäen. Reitin varrella on isompia ruutuja, joissa on laatta, jonka voi kääntää.

Laatoista löytyy jalokiviä, joista saa rahaa. Rahalla voi nopeuttaa peliään: matkustaa laivalla ja lentokoneella ja avata laattoja nopeammin (ilmaiseksi avaaminen onnistuu, kun heittää nopalla 4, 5 tai 6). Laatoissa voi piillä myös rosvo, joka vie pelaajan rahat.

Pelin loppu on lähellä, kun joku kääntää esiin Afrikan tähden. Nyt pelin voittaa se, joka ensin saapuu aloituskaupunkeihin – Kairoon tai Tangeriin – Afrikan tähden tai hevosenkengän kanssa.

Klassinen nopparalli

Afrikan tähti on armoton tuuripeli, jossa ei juuri taidolla juhlita. Perhepelinä se kuitenkin toimii hienosti, olkoonkin että osa pelin piirteistä on hieman turhauttavia. Säännöt ovat kuitenkin helpot ja pelin tavoite selkeä. Peliharrastajan näkökulmasta samaa aihetta ja samantyyppistä mekaniikkaa hyödyntää astetta nokkelammin Reiner Knizian suunnittelema Africa.

Pelin ulkoasu on pysynyt muuttumattomana 1950-luvulta lähtien. Peli on kehitetty ennen siirtomaa-ajan loppua, joten pelilauta kuvastaa kolonialistista Afrikkaa. Monilla paikoilla on nykynäkökulmasta vanhentuneet nimet ja pelilaudan kuvitus on varsin vanhanaikaista. Tätä kai jotkut paheksuivatkin, mutta tietty vanhanaikaisuus on merkittävä osa Afrikan tähden viehätystä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi artikkeliin Afrikan tähden kääntöpuoli -näyttelystä.

Sitä sentään ihmettelen, miksei pelistä ole juuri laadukkaampia laitoksia näkynyt. Surkeat muovinappulat, ohut pelilauta ja muutenkin vähän pliisu toteutus eivät tee kunniaa klassikolle. Luulisi kunnon luksusversion tukevalla laudalla ja fiinimmällä toteutuksella kelpaavan.

Wikipedian mukaan joku deluxe-versio onkin ilmestynyt, vaan se ei tainnut olla pitkäikäinen hanke. Vaan olisiko niin, että pelin vetovoima ja kyky päätyä yhä uusiin koteihin on pitkälti halvassa hinnassa ja sen perinteisen version tuttuudessa?

Afrikkalaisia alkuasukkaita
Hilpeitä alkuasukkaita Afrikan sydämessä. Kuva: Christian Liljeberg / BGG

Lisäosat

Afrikan tähden mainetta on luonnollisesti hyödynnetty, tosin ei lainkaan niin tehokkaasti, kuin voisi kuvitella. Pelistä on olemassa palapeliversio, jossa pelilauta pitää koota itse, magneettinen matkapeli ja korttipeli.

Vuonna 2005 hehkutettiin Kari Mannerlan suunnitelleen uuden pelin. Pettymys oli karvas, kun paljastui, että uutuus, Inkan aarre, ei ollut mitään muuta kuin Afrikan tähti sijoitettuna Etelä-Amerikkaan. Ainoa muutos oli korjaus Afrikan tähden säännöissä yli 50 vuotta olleeseen ongelmaan, jossa pelaaja saattoi jumittua ikiajoiksi paikalleen, jos rosvo vei rahat saarella.

Syksyllä 2014 ilmestyi Afrikan tähti: Retkikunnat, joka on oikeastaan uusi peli, jota pelataan Afrikan tähden pelilaudalla. Idea on sama, mutta peli on mutkikkaampi. Kannattaa tutustua, jos pitää Afrikan tähdestä, mutta on sitä mieltä, että pelissä voisi olla enemmän sisältöä.

Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG
Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG

Viidenkymmenen pelikerran jälkeen (8.6.2018)

Olen pelannut Afrikan tähteä varmasti enemmän kuin 50 kertaa, mutta tuon verran pelikertoja on kertynyt sinä aikana kun olen pelaamistani peleistä tilastoja pitänyt. Valtaosa pelikerroista on kertynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kotoa peliä ei löydy, mutta vaimon lapsuudenkodista löytyy, joten sitä on pelattu lasten kanssa melkein joka kerta, kun siellä käydään.

Olen myös löytänyt itseni vuosien varrella kerran jos toisenkin puolustelemasta Afrikan tähteä. Se on ikäisekseen hieno peli – mitä enemmän tutustun vanhoihin peleihin, sitä vakuuttuneempi olen Afrikan tähden erinomaisuudesta. Ei ole sattumaa, että se on ainoita 1950-luvulla julkaistuja pelejä, joita ylipäätään enää pelataan.

Eikä peli nykystandardeillakaan kamala ole. Lastenpelinä se on ihan hyvä: peli on useimmiten jännittävä loppuun asti ja silloin kun ei ole, peli on nopeasti ohi ja uusi erä on helppo ottaa. Jos Afrikan tähti on jossain vihoviimeisessä jemmassa, peli venyy vähän turhan pitkäksi, mutta sittenkin on hauskaa, kun timanttia ei vain löydy mistään.

Tuurin ja taidon suhde on lastenpeliksi hyvässä tasapainossa: peli on enimmäkseen tuurista kiinni, eli lapset voivat voittaa aikuiset ilman että aikuisten tarvitsee varta vasten pelata huonosti, mutta pelissä on niin paljon valintoja tehtäväksi, että se tuntuu enemmän taitopeliltä kuin se oikeasti on.

Pelillä on ehdottomasti yhä paikkansa lapsiperheen pelikokoelmassa – mutta siihen ei kannata jämähtää, vaan kannattaa rohkeasti tutustua myös uudempiin lastenpeleihin.

Faktat Afrikan tähdestä

Suunnittelija:

Julkaisija: Nykyään Peliko (1951-)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen, pelin säännöt ovat erittäin helpot. Sopii hyvin nuoremmillekin pelaajille.

Onnen vaikutus: Tuurilla on paljon merkitystä. Valintoja pääsee kyllä tekemään ja peliä on ehdottomasti mahdollista pelata huonosti. Mutta voiko peliä pelata hyvin? Siitä en ole ihan niin varma.

Vuorovaikutus: Pelaajien välillä on lähinnä kilpajuoksua, muuten toisten tekemisiä ei tarvitse juuri pohtia. Toiselle pelaajalle on vaikea olla ilkeä.

Teema: Kolonialistinen Afrikka on toimiva teema. Mannerla ei itse tiennyt Afrikasta juuri mitään – ehkä juuri siksi pelin Afrikka-kuva on niin vetoava.

Uudelleenpelattavuus: Satunnaisen alkuasetelmansa vuoksi peli kestää hyvin pelaamista.

Kieliriippuvuus: Peli on sääntöjä lukuunottamatta kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–6

Pituus: 15–60 min

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

19 vastausta aiheeseen “Afrikan tähti”

Eilen pelasin elämäni ensimmäisen jännittävän kierroksen Afrikan Tähteä. Afrikan Tähden löytyminen jäi viimeiseen kahteen kiekkoon, ja olimme suunnilleen samalla etäisyydellä Tangerista. Ainoa asia, joka olisi tehnyt pelistä vielä paremman, olisi ollut jos viimeinen kiekon olisi ollut topaasin asemesta hevosenkenkä, jotta minulla olisi ollut vielä mahdollisuus loppukiriin pelin voittaneen 8-vuotiaan poikani kanssa.

saattaa olla tyhmä kysymys mutta kun sattuu askarruttamaan. joten voisiko joku kertoa mitä tuo musta hässäkkä jossa on punainen rinkula oikein kuvastaa?

Hyvä juttu, pelinappuloiden muoto vaan ihmetyttää. Ne näyttää jotenkin paksummilta mitä meillä on kotona. Saatiin oma peli tämän vuoden alussa, onkohan tuossa jotkut omat nappulat käytössä?

Pääsin ensimmäisenä Kapkaupunkiin, joten luulin saavani 500 puntaa muutaman satasen lisäksi. Tuli rosvo! Syntyi elämän ja kuoleman kysymys: menetänkö rosvolle MYÖS tuon viissatasen? Säännöistä ei löydetty selkeää vastausta.

Veijo, kyllä tämä valitettavasti on säännöistä aika selvä juttu. Rahat maksetaan heti, kun saavut Kapkaupunkiin. Nehän saa riippumatta siitä, avaako kaupungin laattaa vai ei ja niitä saa käyttää Kapkaupungin laatan avaamiseen. Sen jälkeen kun olet saanut rahat, voit avata laatan ja jos laatasta paljastuu rosvo, menetät myös sen 500 puntaa.

Afrikan Tähti Deluxen sivuuttaminen artikkelissa noin nopeasti hieman ihmetytti. Etenkin kun edellisessä kappalessa moitittiin mm. ohutta pelilautaa. Deluxe versiossa on jämäkkä pelilauta ja pelikotelokin paksumpaa pahvia. Perinteiset pahvikiekotkin on korvattu muovisilla jotka eivät rispaannu tunnistettaviksi niin helposti kuin pahviset.
Myös säännöissä on mukana lisäys joka poistaa mahdollisuuden jumiutua St. Helenan saarelle. “Ellei ole rahaa, saa meritse matkustaa noppaa heittämättä omalla vuorollaan 2 askelta kerrallaan.”
Kyseinen lisäys sääntöihin on tehty jo 2005.
Muuten Deluxe versio on ihan perinteinen Afrikan tähti ja sitä saa kaupoista edelleenkin.

Lasse, vaikea siitä on mitään kovin perusteellista sanoa, kun en ole ikinä sitä missään nähnyt.

Tuo sääntömuutos on kyllä tuttu ja otettu käyttöön perinteisenkin version kanssa pelatessa.

Pitääkö löytämänsä jalokivet vaihtaa heti valuuttaan pankista? Jos näin ei ole niin kohdatessa rosvon, rosvohan vie vain kaikki rahat, miten siis on?

Jukka, kyllä rosvo vie ihan kaiken. Jalokivet vaihdetaan tosiaan rahaksi heti. Jos jostain syystä et halua vaihtaa, niin rosvo tyhjentää kyllä taskuista kaikki jalokivetkin.

Aina hauska ja mielenkiintoinen peli, sellainen vähän roolipelin tynkäkin: vähän samaan tapaan peli aina lähtee käyntiin kuin lapsena perheen tai kavereiden kanssa pelasi, ja pelissä pärjääminen oli se perimmäinen taitojen osoitus toisille ja itsellekin. Pelin kulku suurimmaksi osaksi rauhoittaa, sosiaalista ja yllätyksellistä, ainakin jos pelaajat ovat epäjärjestelmällisiä kiekkojen kääntämisessä ja viimeiset kiekot ovat sikin sokin haettavissa.

Kerran kauan sitten pelasimme peliä niin, että yksi kiekko puuttui, ja ajattelimme kekseliäästi että selviämme kyllä ilman yhtä puuttuvaa kiekkoa. Pelasimme pelin loppuun ja tajusimme että puuttuva kiekko olikin ironisesti ollut juuri se Afrikan Tähti piiloutuneena säilytyslaatikon pahvipohjaan.

Sellaisissa peleissä olen ollut myös mukana, joissa voittokiekko löytyi 2 kertaa peräkkäin aivan aloitusruudun vierestä, ja kahden pelin kesto oli yhteensä 4 minuuttia. Sellaisista peleistä mieleen jää aina voisiko afrikan tähden sääntöjä kehittää parempaan suuntaan, esim. Tähden arpoa puoleen merkeistä, ja asettaa ne kauemmas lähdöstä; mutta sitten kun kaikki pyrkivät kauemmas niin toisaalta läheltä löytyy kiekoista rahaa nopeammin, ja sitä rataa että “olisiko, voisiko tai mitä jos…”, kun pelissä on mielekäs runko mutta peli tuntuu olevan yhdistelmä kliimakseja ja antikliimakseja, joista antikliimaksin voi täräyttää jo heti kättelyssä, mitä kukaan ei käytännössä haluaisi.

Olen testannut tuota lisäosaa myös, ensimmäinen kerta oli kamalaa koska olisi halunnut pelata vain alkuperäistä. Toisella pelikerralla pystyi aistimaan että pelissä on uusi juju ja peli on oikeastaan aika toisenlainen pelata, mutta samalla sitten ikäväksi tuntuukin että alkuperäinen Afrikan Tähden pelidynamiikkakin siinä hieman häilyy poispäin, eli kaikkiaan se miten rahalla saa ja hevosella pääsee. Lisäosan kanssa ollaankin siis sitten kaikkiaan jo ihan eri pelin äärellä.

Inkan Aarteen ostin kun luin sen eräänä päivänä Kari Mannerlan suunnittelemaksi: muut ovat sanoneet että “ostit sitten kloonin etkä alkuperäistä”; eikö ole ironista, että jos kaveri on kerran ollut markkinointialalla, niin ei sitten onnistu brändäämään omien peliensä puolesta.

Mekaniikassa rosvo olisi kiinnostavampi niin, että jotakin voisi tehdä rahojen menettämiseksi estämiseksi: pelaaja voisi vaikka päästä eroon rosvosta jollakin summalla tai hevosenkengällä, tai että rosvo rienaa muitakin pelaajia, tai että jotenkin osan rahoista voisi kätkeä rosvon pelossa. Nykyisellä tavalla rosvo on kyllä turhauttava. Toisaalta kun peli rosvokiekon jälkeen taas sitten uudelleen vuorollaan jatkuu, pelaaja saa taas uuden mahdollisuuden ja voi jo heti seuraavasta kiekosta löytää jo äkkiä tukun rahaa. Nykyinenkin malli siis toimii, ja onhan se tosiasia osoitettukin. Lisäksi kun pelissä on kolme rosvoa, tiedetään että kytkintäkin voi ennalta pelkäämättä jo aina nostaa.

Afrikan Tähdessä siis tulee aina uusia alkuja ja jännitys säilyy loppuun asti, ja pelissä olevalle on aina täysi keskittyminen peliin siitä lähtien kun ensimmäinen kiekko kääntyy ja alkaa näin tapahtua. Pelin dynamiikka siksi sopii hyvin perhepeliksi. Valuuttaa on kiva hiplailla ja tuhlailla, tosin rahaan ei kukaan kiinny koskaan liikaa sillä se voi kadota jo seuraavalla vuorolla juuri yhtä nopeasti kuin tulikin. Oma vuorokin tulee aina nopeasti, koska kaikki asiat kun on näkyvillä eikä pelissä tarvitse miettiä liikaa. Noppa siis määrää, mutt pelissä on näennäinen mahdollisuus myös valita kevyt strategian suunnistaa kauas tai lähelle, tai varjostaa toisia siten että kääntää heidän reitillään olevat kiekkonsa ennen heidän saapumistaan. Kapkaupungin palkinto on turha yrittää saavuttaa alussa, sillä rosvoja on vielä 3 ja palkkio melkein valuukin jo pelkästään yhteen lentolippuun. Meritie pitäisi nopea, mutta kun etenemisnopeus on kiinnis siitä miten tuuli kääntää noppaa, on sekin taktiikka etenemisessä silkkaa tuuria ja kiekkojakaan ei edes voi kääntää siinä merimatkan varrella. Meritiellä voisi palleroita olla edes etäämmillä matkoilla tai kiinteä +1 nopan lukemaan tms.

Afrikan Tähden mekaniikkaa siis olisi voitu testata enemmän ennen julkaisua ja kehittää paremmaksi pelattavaksi. Paperilla toki myös pelaajien oma hienovaraiselta kuulostava taktikointi pelin aikana on viehättävää kaikkien mielestä, mutta sitten käytäntö on taas sitä että ei voi mitään suunnitella kunnolla etukäteen sen vuoksi, että pelin valmiiksi leivottuun noppa-dynamiikkaan ei voi vaikuttaa missään pelissä edes yrittääkseen pärjätä paremmin: Afrikan Tähteä ei voi siis kehittyä oletettavasti pelaamaan paremmin, mutta ainahan voi silti yrittää selvittää uuden tai vanhan porukan kanssa sen kuka onkaan taas se pelin myyrä, onnekas tai epäonninen: sama juttu ja juju on Kimblessäkin ja Esim. Risk-peleissä.

Afrikan Tähteä olisi kehittäjä siis voinut testata pelattavuutta useampia kertoja mutta yhden miehen projektiksi ja pula-aikojen päätteksi loistava ja ennenkaikkea pelaamisen arvoinen peli – edes kerran kaikille; edes sen vuoksi mikä on elämässä kallista ja hyvää. Se että Afrikan Tähti olisi yhtään tuon kauniimpi tai rumempi mitä se jo on ulkoasultaan, tekee siitä hyvin uniikin ja tunnistettavan pelin: kun itse taas puolestaan katselee modernien pelien grafiikkaa kaupan hyllyillä tai peli arvosteluissa, niin kaikki näyttää samalta sarjakuvateemaiselta massatuotteistukselta. Luultavasti kuitenkin kaikki sitten näyttää normaalilta, kun tarpeeksi kauan tuijottelee – ja sinne normaalin ja epänormaalin sekaan sopii aina yksi original Afrikan Tähti.

Afrikan tähdestä on kolme deluxe-versiota, joita yhdistää kovempaa materiaalia oleva pelilauta yms. Eivät kuitenkaan ole samanlaisia, vaan yksityiskohdissa on pieniä eroja. 2001 julkaistiin 50-vuotisjuhlapainos, jota ei näytä käytettynä pahemmin tulevan vastaan. Sitten 60-vuotisjuhlapainos 2011 ja pysyvästi saatavana oleva deluxe-versio. Juhlaversioissa on kannessa se 50- tai 60-juhlapainos -maininta, mikä tavallisesta deluxe-versiosta puuttuu. Uudelleen kuvitettu 70-vuotisjuhlaversio ei ole “deluxe-tasoa”. Pelistä on julkaistu myös alkuperäispainoksen näköisversio Kadonnut Afrikan tähti.

Pelasimme Retkikunnat-lisäosaa me aloimme miettimään, että miten merimatka toimii. Ohjeissa sanotaan, että kahden kohteen välinen merimatka maksaa 100 puntaa. Pitääkö aina rantakohteen ohittaessa maksaa uusi merimatka, vaikka sellaiseen kohteeseen ei jäisi? Entä saarikohteen (Kanariansaaret ja Sain Helena)? Jos saarikohteeseen jää avaaman kiekon, pitääkö seuraavalla vuorolla maksaa merimatka uudestaan? Entä rantakohteissa? Miten Madagaskarilla jos on yhden päässä ja saa kuutosen ja haluaa ylittää Madagaskarin? Luulisi ettei tarvitse, jos ei edes jää tuollaiseen kohteeseen.

Ollaan pelattu niin että aina saa pysähtyä kaupunkeihin vaikka silmäluku osoittaa kauemmas kulkureitillä. Jos meriteitse pysähtyy tasaluvulla tai halutessaan kaupunkiin jonka on ohittamassa, on ostettava uusi merimatkalippu.

Vanhassa Afrikan Tähti -versiossa rosvo käytännössä päättää pelaajalta pelin jos nostaa rosvokiekon saarella. Uudessa Kari Mannerlan (pelin luoja) sääntökokoelmassa pelaaja voi palata (liikkua?) meritietä pitkin yksi täppä kerrallaan jos pelaajalla ei ole lainkaan rahaa. Muussa tapauksessa peli on ollut “buginen” ja kukaan ei voi voittaa peliä jos Afrikan Tähti on saarella eikä kenelläkään ole rahaa. Toisaalta osa viehätystä on se että kukaan ei riskeeraa saarille menemistä ennen kuin kaikki rosvot ovat käännettynä ‘turvallisesti’ sisämaassa tai sisämaan kiekot ovat ehditty jo kääntää. Huomioitavaa on että edettäessä askel kerrallaan Saint Helenalle on vastassa merirosvoja, joihin päädyttäessä menetellään normaalien sääntöjen mukaan.

(Sain sähköpostia että postaukset jatkuvat 👍😄 hurraa)

Korjaus tuohon Maskuksen kommenttiin: meriteillä saa köyhänä liikkua kaksi askelta. Sääntöjen mukaan kun pääsee kohteeseen, ei ole pakko maksaa avatakseen kohteen, vaikka olisikin rahaa, vaan voi heittää noppaa. Säännöissä ei sanota, että voiko meriteillä mennä vain sen kaksi askelta kerrallaan, vaikka olisikin rahaa, joten saako mennä meriteillä sen kaksi askelta, vaikka olisi rahaa? Toinen kysymys: Saharalla ja Saint Helenan ympärillä on askelmia, joihin jää, jos sellaiseen osuu. Sellaisesta pääse pois heittämällä 1 tai 2. Saako tuolla 1 tai 2 sitten myös liikkua? Entä köyhänä Saint Helenan ympärillä? Jos saa, niin onko pakko maksaa merimatka Saint Helenan ympärillä, jos merellä saa liikkua sen kaksi askelta, vaikka on rahaa?

Niin taisikin olla kaksi askelta merellä ilmaiseksi yhden sijaan vuorolla; Tällöinkin pelaaja löytää Saint Helenalta lähtiessään merimatkalle ilmaiseksi itsensä heti merirosvojen kynsistä.

Kun pelaaja heittää itsensä vapaaksi siniympyröistä, hän on vapaa jatkamaan seuraavalla vuorolla liikkumista nopalla normaalisti; Nopan ratkaiseva heitto merkitsisi haasteen eli vangitsijoiden selättämistä sillä vuorolla.

Mitä tulisi tuohon “köyhän etuihin”, niin ehkä ajatus on pelissä että pelaaja joutuessaan beduiinien eli rosvon uhriksi menettäen omaisuutensa hän vaihtaa ikään kuin hahmonsa ja pelityylinsä eli statuksen retkikunnan johtajasta hanttihommailijaksi, tai eli jopa orjaksi; Pelaaja joutuu turvautumaan orjamaisiin tehtäviin rahattomana Afrikassa pärjätäkseen, ja sattumalta voi myös löytää tien jälleen rikkauksiin kaupungeissa tuurin eli noppatuurin avulla. Sen sijaan tutkimusmatkailija jolla on pelissä varoja pysyttelee (ja haluaakin pysytellä) automaattisesti poissa esimerkiksi lapion varresta ja laivakannen kuuraajan tehtävistä. Tällaisen “statuslogiikan” perustein pelaajan olisi siis oltava varaton hyödyntääkseen köyhän etuja jotka tuo vaihdon retkikunnan johtajasta työmyyräksi ja jotka pelaaja puolestaan menettää saadessaan taas uudelleen varoja retkikunnan jälleen järjestäytymiseen.

Tuossa juuri aiemmin kysyttiin tätä, mutta mielestäni tuossa ei ole selvää vastausta, mutta se voi johtua siitä, että tuo vastaus ei tunnu loogiselta, mutta kysyn silti:
Pitääkö maksaa merimatka uudestaan, kun ohittaa rannalla olevan tai saarella olevan kohteen? Entä mentäessä yhdellä kertaa Madagaskarin läpi? Afrikan tähden säännöissä sanotaan, että “Pelaajan on maksettava kahden punaisen ympyrän välisestä meriatkasta 100 puntaa ja siirrettävä pelikeilaansa niin monta sinistä pistettä eteenpäin kuin nopanheitto osoittaa.” En ole varma onko tuo vain sanottu huonosti. Luulisi, että rantaa pitkin voisi veneen/laivan kanssa mennä tai saaren kiertää (voikohan Madagaskarin)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *