Aether

On ilahduttavaa huomata, että suomalainen pelisuunnittelu on alkanut muuttua selvästi ammattimaisemmaksi, eivätkä kaikki Suomessa julkaistavat lautapelit ole enää vain massamarkkinoille suunnattuja kevyitä seurapelejä tai lasten leluja. Useita uusia kotimaisia pelisuunnittelijoita ja julkaisijoita onkin muutaman viime vuoden aikana löytynyt eri puolilta maata. Uudet lautapelit ovat ehkäpä viimeinkin lyömässä itseään vähitellen läpi maassamme — pienin askelin, mutta kuitenkin.

Suomalaista alkuperää olevia peliharrastajamarkkinoille suunnattuja korkean profiilin originaalijulkaisuja on joka tapauksessa alkanut ilmestyä monilta pelifirmoilta yhä tihentyvällä tahdilla. Touko Tahkokallion Onni Gamesille tekemä Aether on hyvä esimerkki viimeaikaisesta kehityksestä: muinaiseen mytologiaan viittaavan teeman takaa löytyy omaperäinen ja haastava laattojenasettelupeli, jota säestää Jussi Kurjen näyttävä grafiikka.

Pelin idea

Muinaisten kreikkalaisten mukaan kaikki olevainen koostui neljästä peruselementistä — tulesta, maasta, ilmasta ja vedestä. Näiden yläpuolella oli vielä viides elementti, jumalallinen eetteri. Aetherissa pelaajien tehtävänä on valloittaa neljän peruselementin avulla itselleen eetterilaattoja, ja näistä laatoista kerätyt pisteet ratkaisevat pelin voittajan. Peruselementit ovat kuusikulmion muotoisia laattoja, joita jokaista neljää löytyy pelistä reilut parikymmentä kappaletta.

Pelin aluksi pelilaudalle arvotaan jonkin verran elementtilaattoja, jotka luovat jokaiseen peliin uniikin alkuasetelman. Aluksi aseteltavien laattojen määrää voi halutessaan vaihdella. Jokainen pelaaja saa myös aluksi kymmenkunta omanväristä pelikiveä eli elementaalia, tarkka määrä riippuu pelaajamäärästä, sekä näkösuojansa taakse neljä arvottua elementtilaattaa. Pelaajan vuoro on yksinkertainen: asetetaan yksi elementtilaatta laudalle ja nostetaan uusi tilalle. Lisäksi halutessaan pelaaja voi laittaa yhden elementaalikivistään juuri pelaamansa laatan päälle tai vaihtaa kaikki laattansa uhraamalla yhden elementaalikiven. Peli jatkuu, kunnes pelilauta täyttyy. Tämän jälkeen eniten pisteitä kerännyt voittaa pelin.

Pisteitä saadaan pelaamalla elementtilaatta elementaalikiven kanssa laudalla olevan eetterilaatan viereen. Eetterilaattojen arvot vaihtelevat keskustan kymmenen pisteen laatoista reunojen yhdeksän ja seitsemän pisteen laattoihin. Laatan voittaa itselleen pelaaja, joka saa laatan viereen voimakkaimmat elementaalit. Tasatilanteissa pisteet jaetaan.

Elementaalin voiman laskeminen on Aetherin mutkikkain osa. Elementaali saa yhden pisteen voimaa jokaisesta siihen koskevasta samanlaisesta elementtilaatasta kuin sen alla oleva elementtilaatta, mukaanlukien tämä laatta itse. Jos siis esimerkiksi pelaaja laittaa kivensä vesilaatalle, joka koskee kahta muuta vesilaattaa, on hänellä koossa kolmen pisteen voimainen vesielementaali. Tämän lisäksi jokaisella elementillä on sen kumoava vastaelementti: vesi kumoaa tulen, tuli maan, maa ilman ja ilma veden. Jokainen elementaalikiven alla olevaan laattaan koskeva vastaelementtilaatta vähentää yhdellä pisteellä elementaalin voimaa. Jos siis edellä olleen vesielementaalin viereen pelaisi yhden ilmalaatan, vähenisi elementaalin voima kahteen pisteeseen.

Tehokkainta onkin pelata mahdollisimman lähekkäin samanlaisia elementaaleja, tai vastavuoroisesti pyrkiä pelaamaan vastustajan elementaalien lähelle omia vastaelementaaleja. Kun laatta on kerran laudalle pelattu — ilman elementaalikiveä tai sen kanssa — on se paikoillaan pelin loppuun asti, joten jokainen siirto on aidosti merkittävä. Pelaajilla on käytössään kiviä selvästi vähemmän kuin vuoroja pelin aikana, joten on merkityksellistä pohtia, missä tilanteessa pitää pelata elementaali ja milloin tyytyä vain vahvistamaan omia asemiaan tyhjin elementtilaatoin. Lisäksi jokainen pelin lopussa käyttämättä jäänyt tai laattojen vaihtoon uhrattu elementaalikivi on kolmen pisteen arvoinen, joten tiukoissa tilanteissa joutuu miettimään sitäkin vaihtoehtoa, kannattaako kaikkia kiviä edes pelata laudalle.

Jos haluat perehtyä peliin tarkemmin, löydät Aetherin säännöt myös Lautapelioppaasta.

Pulmallinen pisteidenlasku

Aether on periaatteessa melko tutuntuntuisista osasista koottu peli, ja selkeitä yhtymäkohtia ja vaikutteita voi hakea ainakin Reiner Knizian Samuraista ja Genialista. Kuitenkin Aether on virkistävällä tavalla tuore ja joka tapauksessa olennaisesti erilainen peli kuin nämä kaksi. Selvästi Onni Gamesin pajalla on tehty paljon töitä pelin eteen, ja lopputuloksena on napakan mittainen kiinnostava pulmapaketti.

Ehkäpä suurin Aetherin miinuspuoli löytyy kuitenkin juuri pisteidenlaskusta. Laudan tilanteen tarkka laskeminen on kyllä mahdollista, mutta melko raskasta, ja pelin tempo saattaa kärsiä liiallisesta laskemisesta. Kovin intuitiivisesti tarkka pistetilanne ei laudalta kuitenkaan näy. Kaksinpelissä ongelma ei välttämättä olen suuren suuri: melko harjaantumatonkin silmä näkee kyllä riittävällä tarkkuudella suuret linjat, ja peli tapaa keskittyä pienehkölle alueelle kerrallaan. Kolmin- ja nelinpelissä pitäisi tilanne kuitenkin ehkä pystyä laskemaan tarkemmin, ainakin jos pelataan voiton lisäksi myös muista keskinäisistä sijoituksista. Muun muassa tämän vuoksi päädynkin suosittelemaan Aetheria ainakin alkuun mieluiten kaksinpeliksi, sillä silloin kontrolli pelilaudan tapahtumiin on olennaisesti parempi kuin monen pelaajan peleissä.

En kuitenkaan haluaisi ylikorostaa pisteenlaskun hankaluutta, sillä todellisuudessa yksittäisen eetterilaatan pisteytys on lopulta varsin yksinkertaista, kunhan elementaalipisteytyksen ymmärtää. Pelin sääntökirjassa on varsin hyvät esimerkit pisteenlaskusta, ja kun säännöt muuten ovat verrattain helpot — ainakin, jos jättää temaattisen terminologian pois — ei Aetherin opettelu edes kokemattomalle peliharrastajalle pitäisi olla kovinkaan vaikeaa.

Tehokas tekoäly

Onni Gamesin kotisivujen kautta voi Aetheria pelata myös verkon kautta joko ihmisvastustajia tai tekoälyä vastaan. Tietokoneversion paras puoli on se, että sekä kokonaispisteet että elementaalien hetkelliset arvot ovat koko ajan näkyvillä. Tekoäly on myös todella kova vastus: ainakin ensimmäisissä harjoituksissa konetta vastaan tulee takuulla rumasti selkään niin että ropisee, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta ole sitä pystynyt vielä koskaan voittamaan, vaikka pelit ovatkin alun teurastuksista hieman tasoittuneet.

Joidenkin mielestä tietokoneversio on jopa ratkaisevasti parempi kuin lautapeli, ja syynä tähän on nimenomaan pistetilanteen selkeys. Kyse on makuasiasta: kyllä selvästi esillä oleva pistetilanne ainakin tasapuolistaa asetelmia, mutta toisaalta eihän monissa muissakaan peleissä, joissa pistetilanne voidaan periaatteessa laudalta laskea, ole tarpeen näin tehdä. Fyysiseen versioon ei myöskään oikein järkevällä tavalla tunnu olevan mahdollista lisätä pistelaskuria, sillä pistetilanne elää jatkuvasti moneen suuntaan. Pisteiden laskeminen käsin kesken pelin joka siirron jälkeen sotkisi luultavasti keskittymistä itse asiaan.

Joka tapauksessa Aetherissa itsessään ei ole mitään vikaa — pikemminkin päin vastoin — ja ainakin taktisiin abstrakteihin peleihin mieltyneille se tarjoaa taatusti syvyyttä ja uudelleenpelattavuutta pitkäksi ajaksi. Yhden pelierän kesto on myös yleensä melko lyhyt, puolen tunnin molemmin puolin, joskin analyysihalvauksen riski on aina olemassa. Suosittelen ainakin nettiversion testaamista kaikille kiinnostuneille!

Faktat Aetherista

Pituus: 30-45 minuuttia.