Reiner Knizia on kertonut Aavikon karavaanien kiteyttävän hänen elämänfilosofiansa. Elämä on peli, jossa on paljon tehtävää ja vain vähän vuoroja. Elämässään voi tehdä paljon suuria asioita, mutta jos sanoo jollekin asialle kyllä, joutuu sanomaan toiselle ei. Kaikki tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa.
Hieman klassista go-lautapeliä muistuttava Aavikon karavaanit on kieltämättä malliesimerkki pelistä, jossa pelaaja on haastavien päätösten edessä joka vuoro. Paljon olisi tehtävää ja niin vähän siirtoja…
Pelin idea
Autiomaata kuvaavalla pelilaudalla on juomapaikkoja ja keitaita. Pelaajat aloittavat viisi eriväristä karavaaniaan pelin aluksi ja jatkavat niitä sitten joka vuoro. Kullakin vuorolla saa pelata kaksi kamelia karavaanien jatkoksi. Tarkoituksena on kerätä juomapaikkojen pisteet, johtaa karavaanit keitaille ja ympäröidä autiomaan alueita karavaaneillaan.
Peli päättyy, kun jonkun värin kamelit loppuvat. Pisteitä saa karavaanien keräämistä juomapaikoista ja koskettamista keitaista, ympäröidyistä alueista ja niiden sisällä olevista juomapaikoista ja keitaista, ja sen lisäksi jokaisen värin pisin karavaani tuottaa omistajalleen pisteitä.
Käytännössä peli tuntuu siis vaativan jatkuvaa repeämistä joka suuntaan. Jokaisella vuorolla on vähintään muutama kameliketju, joita tekisi mieli jatkaa, mutta kahden kamelin rajoitus on tiukka. Yhdenkään ketjun pariin ei saa juuttua pitkäksi aikaa, sillä se edistää pelin loppua – pian huomaa, että kaikki muu jäi kesken.
Haasteita kaikilla pelaajamäärillä
Peli toimii hienosti koko pelaajamääräskaalalla kahdesta viiteen. Kaksinpeli on lähellä gon ja shakin kaltaisten abstraktien strategiapelien eleganssia. Aavikon karavaanit on täyden informaation peli, eikä teemallinen kuorrutus ole paksu. Useammalla pelaajalla muiden pelaajien toimien aiheuttama kaaos sekoittaa kuvioita enemmän, mikä tekee pelistä vähemmän strategisen, mutta ei sen helpomman.
Aavikon karavaanit on muuten peli, jota kannattaa pelata pari ottelua putkeen. Pelin asettelussa menee aikaa jonkin verran, kun kaikki laatat ja keitaat laittaa paikoilleen. Kokeneet pelaajat pelaavat pelin sitten hyvinkin nopeasti. Pelaamalla pari peliä putkeen asettelun ja varsinaisen peliajan suhde on mielekkäämpi.
Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Kosmos, Fantasy Flight, Lautapelit.fi
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2-5
Pituus: 20-45 min
Aether
Taluva
Qin
Indigo
Tsuro
Fantastic Park
Bombay Bazar
Cities
Kerala
Genial
Blokus
Qwirkle
3 vastausta aiheeseen “Aavikon karavaanit (Through the Desert, Durch die Wüste)”
Pastellikamelien ei saa antaa hämätä. Kyseessä on melko yksinkertainen, mutta täysin tuuriton peli. Toki, jos pelaajia on enemmän kuin kaksi, tietty kaaoselementti pelistä löytyy.
Toden totta. Aavikon karavaanit on mainio peli, jossa kiperiä päätöksiä on pakko tehdä joka vuorolla.
Tämä jos mikä on hyvä ”gatewaypeli” – vaarattoman näköiset pastellikamelit vievät pahaa-aavistamattoman aloittelijan syvälle pelien syövereihin. Toki kokenut pelaaja voittaa pelissä kohtuullisen helposti, eikä järkevää tasoitussysteemiä ole vastaan tullut, sikäli mikäli sitä joku kaipaisi.