A Few Acres of Snow

A Few Acres of Snow kertoo vuosien 1754–1763 suuresta siirtomaasodasta. Sota sai alkunsa Ohiojoen laakson hallinnasta. Lopulta brittien onnistui valloittaa Quebec ja kun britit olivat tuhonneet ranskalaisen laivasto-osaston jo Bretagnen edustalle, talven jälkeen ensimmäisenä paikalle saapui brittien laivasto, joka ratkaisi lopulta sodan brittien eduksi.

Sota päättyi 1763 Pariisin rauhansopimukseen, jonka seurauksena Ranska menetti kaikki maa-alueensa Pohjois-Amerikassa. Pohjois-Amerikan puolustuksen vahvistaminen taas sai Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin kiristämään siirtokuntien verotusta ja kun Ranskan uhan poistuttua siirtokunnat olivat vähemmän riippuvaisia emämaastaan, tämä kaikki johti lopulta Yhdysvaltojen vapaussotaan – ja loppu on historiaa.

Wallacen oma Treefrog Games julkaisi A Few Acres of Snow’n vuonna 2011. Asmodee julkaisi toisen painoksen vuotta myöhemmin, mutta sen jälkeen uusia painoksia ei ole näkynyt. Se on harmillista, sillä A Few Acres of Snow on mainio kaksinpeli. Se voitti muun muassa International Gamers Award -parhaan kaksinpelin palkinnon ja parhaan sotapelin ja innovatiivisimman pelin Golden Geekit vuonna 2011.

Uudisasukkaita

Pohjimmiltaan kyse on pakanrakennuksesta. Joka vuoro tehdään kaksi toimintoa pelaamalla kortteja ja nostetaan sitten kortteja pakasta kunnes kädessä on taas viisi korttia. Kun pakka loppuu, poistopakka sekoitetaan uudestaan nostopakaksi.

Iso osa korteista liittyy laudalla oleviin paikkoihin. Kortin yläosassa on listattu paikat, joihin tästä paikasta pystyy milläkin kulkupelillä matkustamaan. Alareunassa on sitten ikonit, jotka kertovat, mitä kyseisellä kortilla voi tehdä.

Uusia alueita asutetaan pelaamalla ensinnäkin paikkakortti, josta lähdetään, sitten kulkupeli, jolla kuljetaan ja joissain tapauksissa vielä kolmas kortti, jossa on uudisasukkaan kuva. Jos britit haluavat Deerfieldiin, pitää siis ensin pelata vaikkapa New Havenin kortti, jossa on listattu veneyhteys Deerfieldiin, sitten vaikkapa St. Mary’sin kortti, jossa on veneikoni ja koska Deerfield vaatii uudisasukkaan, vaikkapa Bostonin kortti, jossa on uudisasukasikoni.

Tämän kaiken tehtyään saisi pelata kuution Deerfieldiin ja voisi kaivella Deerfieldin kortin pakkaansa. Deerfieldin kortti antaa sitten uusia mahdollisuuksia. Laudan toisella puolella olevia alueita ei siten voi asuttaa heti, koska ensin pitää edetä lähemmäs, jotta saa sopivia kortteja.

Paikkoja voi myös kehittää pelaamalla paikkakortti ja uudisasukaskortti, jolloin kylä muuttuu tuplasti arvokkaammaksi kaupungiksi ja kuutio vaihtuu kiekoksi. Sopivalla kortilla voi myös suojella alueitaan linnoittamalla ne.

Uudisasutus on brittien vahvuus. Ranskalaisten pakassa ei lähtökohtaisesti ole yhtä paljon uudisasukkaita kuin briteillä, joten ranskalaisten täytyy joko tehdä jotain muuta tai sitten ostaa kalliita uudisasukaskortteja.

Piirityssotaa

Sotiminen on ajan hengen mukaisesti hidasta piirittämistä. Jos haluaa hyökätä toisen pelaajan paikkaan, tarvitaan taas lähtöpaikka, kulkuväline ja kolmanneksi sotajoukkoja. Pelattujen sotajoukkojen määrä merkitään piiritysmittarille ja piiritys alkaa. Kerran aloitettuun piiritykseen voi sitten pelata koska tahansa lisätä uusia sotajoukkoja. Piiritykseen pelatut kortit ovat poissa pakasta, kunnes piiritys loppuu.

Jokaisen vuoronsa aluksi pelaajat tarkistavat, ovatko voittaneet piirityksen. Piirityksen voittaa, jos on johdossa. Jos on tappiolla, on siis korkea aika vahvistaa piirityksessä olevia joukkoja. Piiritys voi kestää useiden vuorojen ajan, mikäli kumpikin pelaajista lisää piiritykseen uusia joukkoja – tai antaa piirityksen olla tasatilanteessa.

Jos piiritys päättyy hyökkääjän voitoksi, hyökkääjä anastaa puolustajan kuution tai kiekon itselleen pisteiksi. Hyökkääjä voi valloittaa alueen itselleen joko automaattisesti tai pelaamalla uudisasukaskortin, riippuen alueesta.

Piirityksen voittaja saa kaikki piiritykseen käyttämänsä kortit takaisin poistopakkaansa. Häviäjä joutuu palauttamaan yhden pelaamistaan korteista takaisin ostettavien korttien joukkoon.

Kevyempänä sotimisen muotona tarjolla on ryöstöretkiä, joita tehdään erityisesti alkuperäisväestön avulla. Ryöstöretket iskevät laudan polkuja pitkin linnoittamattomiin asutuksiin. Jos uhrin kädestä ei löydy ryöstöretken torjuvaa korttia, ryöstöretki onnistuu. Päivitetty kaupunki putoaa ryöstöretkellä päivittämättömäksi kyläksi, päivittämätön kylä tuhoutuu kokonaan. Kuutio tai kiekko menee ryöstösaaliiksi.

Taloutta ja pakanrakennusta

Uudisasutuksen ja sotatoimien lisäksi tarjolla on erilaisia keinoja tienata rahaa. Osa korteista tuottaa suoraan rahaa. Kauppiaat tuottavat rahaa korteista, joissa on turkissymboleja – ranskalaiset varsinkin voivat harrastaa tuottoisaa turkiskauppaa. Ranskalaiset voivat myös merirosvota rahaa briteiltä.

Rahalla voi sitten hankkia pakkaan uusia kortteja. Tarjolla on sotavoimia, kortinnostoa, korttien poistamista pakasta ja sen sellaista.

Näppärä mahdollisuus on myös reservin käyttäminen. Reserviin voi sijoittaa kortteja odottamaan myöhempää tarvetta. Reservissä olevat kortit saa sitten ilmaisena toimintona takaisin käteen, kunhan maksaa yhden rahan jokaisesta kortista. Sotajoukot viihtyvät rauhan ajan mukavasti sivussa pakasta.

Epäsymmetristä sotaa

Peli päättyy välittömästi, mikäli britit onnistuvat valloittamaan Quebecin tai jos ranskalaiset pääsevät Bostoniin tai New Yorkiin. Silloin ei tarvitse laskea pisteitä.

Muussa tapauksessa pelin lopettaa joko kaikkien kuutioiden tai kiekkojen pelaaminen laudalle tai se, että toinen pelaajista on saanut kahdentoista pisteen edestä vastapuolen kuutioita ja kiekkoja siepattua. Näissä tapauksissa lasketaan laudalla olevien kaupunkien arvo ja vastapuolelta vietyjen nappuloiden arvo.

Peli on miellyttävän epäsymmetrinen. Ranskalla ja Britannialla on erilaiset lähtötilanteet, aloituspakat ja keinot. Britannia on vahvempi asuttamisessa. Ranska hyödyntää alkuperäisasukkaita paremmin ja joutuu pelaamaan erilaisella otteella.

Halifaxin vasara

Ensimmäinen laitos pelistä oli rikki. Siitä löytyi aivan lyömätön strategia. Kaikki eivät sitä hoksanneet, se on vähän sillä tavalla erikoinen, mutta jos sen tiesi, sillä ei yksinkertaisesti voinut hävitä.

Strategia perustui reippaaseen pakan ohentamiseen ja onkin arveltu, että Martin Wallace ei peliä suunnitellessaan yksinkertaisesti tuntenut pakanrakennuspelejä riittävän hyvin ymmärtääkseen, mikä merkitys pakan ohentamisella voi olla.

Pelin toiseen painokseen tehtiin muutama pieni muutos sääntöihin ja ne riittivät korjaamaan räikeimmät ongelmat. Tasapaino korjaantui paljon paremmaksi ja nykyisellään A Few Acres of Snow on kiinnostava peli molempien osapuolten näkökulmasta.

Jatkoja

A Few Acres of Snowsta ei siis ole tullut uusia painoksia sitten vuoden 2012. Saapa nähdä, nappaako joku julkaisija pelin uusintakierrokselle jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi peliä on siis etsittävä käytettynä. Ainakin Suomen ulkopuolella peliä kyllä löytyy, mutta hinta menee viimeistään postikulujen myötä kyllä kolminumeroiseksi.

Martin Wallace on kierrättänyt pelimekaniikkaa muissa peleissä. Vuonna 2014 ilmestynyt Mythotopia on keskiaikafantasiaa 2–4 pelaajalle. Vuonna 2017 ilmestynyt A Handful of Stars vie konfliktin avaruuden ääriin.

Daniel Bergerin vuonna 2016 ilmestynyt Hands in the Sea kierrättää pelimekaniikkaa ensimmäisen puunilaissodan puitteisiin.

Tuomon videoarvostelu

Faktat A Few Acres of Snowsta

Suunnittelija: Martin Wallace

Julkaisija: Treefrog (2011)

Mutkikkuus: Säännöt on syytä opetella huolella, mutta kun pelin osaa, sen opettaminen ei ole kovin työlästä. Strategista pohdittavaa sen sijaan riittää.

Onnen vaikutus: Aloittelija häviää kokeneemmalla pelaajalle varmasti. Pelissä on aika helppo juuttua lillukanvarsiin ja puuhastella kivalta vaikuttavia asioita, jotka eivät oikeastaan edistä voittoa.

Vuorovaikutus: Peli on sodankäyntiä ja niin sitä on syytä pelata. Jos kumpikin puuhastelee omiaan kaikessa rauhassa, britit voittavat.

Teema: Historiallinen aihe välittyy hyvin, eri osapuolten vahvuudet ja heikkoudet tulevat selviksi.

Uudelleenpelattavuus: Kun räikeimmät tasapainopulmat on korjattu, A Few Acres of Snow kestää pelaamista hyvin.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkun verran tekstiä, mutta apulapuillakin selviää, jos kielitaitoa on heikkoa.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: 60–120 minuuttia.