Ghost Storiesilla läpimurron tehneen Antoine Bauzan uusin peli 7 Wonders nautti ennakkomainetta vuoden kuumimpana uutuuspelinä. ”Seuraava Dominion” on kuultu 7 Wondersin kohdalla jo moneen kertaan.
Ennakkokohu johtaa usein pettymyksiin, mutta 7 Wondersin kohdalla ei tarvitse pettyä. Maailman seitsemän ihmeen kilparakentaminen sujuu tässä pelissä näppärästi. Lähemmäs kymmenen vuotta myöhemmin on helppo todeta, että näin on käynyt: 7 Wonders on noussut pitkäikäisten kestosuosikkien joukkoon.
7 Wonders voitti vuonna 2011 ensimmäisen Kennerspiel des Jahres -palkinnon ja Vuoden peli -kisan parhaan aikuistenpelin palkinnon. Se sai myös As d’Or -raadin erikoispalkinnon sekä Deutscher Spiele Preis -palkinnon.
Videoarvostelu
Antiikkista värväystä
7 Wonders on draftauspeli. Pelaajille jaetaan alussa seitsemän korttia. Näistä valitaan ja pelataan yksi, jonka jälkeen loput kortit annetaan seuraavalle pelaajalle. Taas pelataan yksi ja annetaan loput eteenpäin, kunnes jäljellä on enää kaksi korttia. Niistä toinen pelataan ja toinen heitetään pois. Näin jokainen pelaa kuusi korttia.
Tämä on yksi aikakausi. Pelissä on kolme aikakautta, joiden jälkeen lasketaan pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. 7 Wonders on lyhyt peli ja pelattavissa nopeasti – jokainen pelaaja pelaa vain 18 korttia. Isosta laatikostaan huolimatta 7 Wonders onkin oikeastaan filleri.
7 Wonders muistuttaa paljon Fairy Talea, joka perustuu samaan drafti-ideaan. 7 Wonders on tukevampi paketti ja pelaajamäärältään joustavampi. Klassinen sivilisaatioaihe toimii japanilaista fantasiaoutoutta paremmin ja 7 Wonders on muutenkin selkeämpi peli. Vastapainoksi sitä ei ihan pelaa siihen varttiin, minkä Fairy Tale korkeintaan vie.
Sivilisaatioiden rakentelua
Korteista löytyy resursseja, voittopisteitä, rahaa, sotajoukkoja. Resursseilla rakennetaan muita kortteja ja omaa ihmettä, eli jonkinlainen tuotantokoneisto pitää saada kasaan alussa. Rahaa voi käyttää samaan tarkoitukseen, sillä resursseja voi ostaa myös naapureilta.
Ketjuttamalla rakennuksia voi myös säästää rahaa, sillä jotkut rakennukset antavat rakentaa myöhemmin rakennuksen ilmaiseksi. Toiset taas antavat alennuksia resurssien ostamiseen. Osa tuottaa pisteitä heti, osa vasta pelin lopussa, osa omista korteista, osa myös naapureiden tekemisistä.
Sotiminen on kelpo pistelähde sekin. Jokaisen aikakauden lopussa soditaan. Pelaajat vertaavat sotajoukkojensa vahvuutta naapureihinsa ja vahvemmat tienaavat pisteitä heikompien kustannuksella.
Koska jokaisen pelaajan joukkoja verrataan molempiin naapureihin, yhden pelaajan aloittama asevarustelu leviää helposti pöydän ympäri kaikkiin pelaajiin. Tai sitten ei – rauhaa rakastava pelaaja voi säästää paljon aikaa ja vaivaa jättämällä armeijat rakentamatta. Se maksaa pisteitä, mutta jos sen sijaan tekee jotain muuta hyödyllistä, jää voitolle.
Antiikin seitsemän ihmettä
Jokaisella pelaajalla on yksi antiikin seitsemästä ihmeestä rakennettavanaan. Ihmeet koostuvat kolmesta osasta, joista jokainen antaa jonkun edun rakennettaessa. Osa tuottaa resursseja, osa antaa pisteitä, osa muita hyötyjä. Babylonin riippuvien puutarhojen toinen osa, esimerkiksi, antaa pelata aikakauden seitsemännen kortin – näppärä etu, etenkin jos sen saa käyttöön jo ensimmäisellä aikakaudella.
Ihmeet ovat kaikki erilaisia ja lisäksi kaksipuoleisia, joten vaihtelua riittää. Tasapainosta on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa mitään, mutta ihmeiden ominaisuudet ovat sen verran vaatimattomia, että uskoisin niiden merkityksen olevan lopulta aika vähäinen, mutta erilaisia strategioita ne sen sijaan ruokkivat.
Ihmeen rakentaminen vaatii kortin pelaamista, mutta tämä kortti menee käytännössä pois pelistä. Näin kortteja, joita ei halua päästää seuraavalle pelaajalle, voi käyttää johonkin hyödylliseen (niitä voi myös heittää pois ja tienata siten rahaa).
Jopa seitsemän pelaajaa
Yksi pelin vetovoimaisimmista puolista on sen joustavuus pelaajamäärän suhteen. Mukaan mahtuu jopa seitsemän pelaajaa, eikä seitsemän pelaajan peli ole juuri sen hitaampi kuin kolminpelikään – toki seitsemällä pelaajalla on suurempi todennäköisyys, että joku porukasta on peliä viivyttävä hidastelija, mutta kun peliä pelataan pääasiassa yhtä aikaa, se etenee rivakasti useammallakin pelaajalla.
Pelin aikana pitää muutenkin keskittyä pääasiassa naapureihinsa, joten 7 Wonders on ikäänkuin kolminpeli millä tahansa pelaajamäärällä – myös kahdella, sillä kaksinpelissä peliin tulee mukaan kuvitteellinen kolmas pelaaja, jolle molemmat pelaajat syöttävät kortteja. Kaksinpelistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua 7 Wonders Duel -kaksinpeliversioon.
Joustavuudesta huolimatta kolmin- ja nelinpeli ovat mielenkiintoisimpia tapoja pelata, sillä silloin kortit kiertävät enemmän takaisin ja toisten pelaajien peliin on helpompi keskittyä. Se tekee draftista strategisempaa. Useammalla pelaajalla tuurilla on enemmän merkitystä ja pelin filleriluonne korostuu.
Yhteenveto
Vaikka 7 Wondersista ei valtavasti innostuisikaan, se yksinkertaisesti toimii sen verran monessa tilanteessa, että peli puolustaa sillä paikkaansa lähes kokoelmassa kuin kokoelmassa. 7 Wonders on parhaimmillaan nopeatempoinen peli, joka tarjoaa vähän pohdittavaa ja jonka pelaa kokeneilla pelaajilla helposti alle puoleen tuntiin.
Lautapeliharrastajille 7 Wonders on mukava ja joustava filleri, mutta sopii peli myös perhepeliksi, sillä pohjimmiltaan se on melko kevyt. Pelin ikäsuositus on 10+, mutta BoardGameGeekissä peliä suositellaan jo kahdeksanvuotiaille. Menestyminen pelissä edellyttää jonkinlaista strategista ajatusta, mutta pääasiassa peli on taktista kortinvalintaa.
Miinuspuolelle merkitään pelin tietty samanlaisuus. Kortit ovat aina samat, eivätkä eri ihmeet niin paljon pelin luonnetta muuta. Kovin pitkää putkea 7 Wondersia ei välttämättä kerralla pelaa, toisin kuin vaikka joka kerta selvemmin erilaista Dominionia.
Myös pelin toteutuksesta on merkittävä pari pientä miinusta: sekä laatikko että kortit ovat turhan isoja. 7 Wonders on peli, jota olisi kätevä pitää aina mukana, mutta nyt iso laatikko hillitsee pelin kuskaamista peli-iltoihin. Tavallista isommat kortit ovat silmälle mukavia, mutta eivät mahdu tavallisiin korttimuoveihin. Se on pieni ongelma, koska mustareunaiset kortit nuhjaantuvat herkästi ja kun eri pelaajamäärillä käytetään eri kortteja, kortit kuluvat vieläpä epätasaisesti. Vakiokokoiset kortit olisivat olleet ihan riittävät. (Tämä ongelma on tosin sittemmin helpottanut, koska 7 Wonders -kokoisia muoveja on nykyisin saatavilla helposti.)
Lisäosat
7 Wondersiin on ilmestynyt tähän mennessä 4 varsinaista lisäosaa. 7 Wonders: Leaders (2011) ja 7 Wonders: Cities (2013) on arvioitu Lautapelioppaassa erikseen.
7 Wonders: Babel (2014) sisältää kaksi erillistä moduulia, joista toisessa on lakeja, jotka muuttavat pelin sääntöjä ja toisessa on suuria projekteja, jotka kasaavat pelaajien maksettavaksi veroja, mutta ahkerat veronmaksajat palkitaan.
7 Wonders: Armada (2018) on merellinen lisäosa, jossa edistetään laivastojen kehitystä. Eri laivastoradoilla eteneminen tuo erilaisia palkintoja.
Lisäksi on julkaistu joitakin promolautoja ja pienempiä lisäosia.
Vuonna 2020 ilmestyi pelin toinen laitos, jossa ulkoasua on uudistettu. Uusi laitos ei ole yhteensopiva aikaisempien lisäosien kanssa. Leadersista, Armadasta ja Citiesistä tulee uuden laitoksen kanssa yhteensopivat versiot. Toinen laitos on näyttävä viritys ja enimmäkseen oikein onnistunut päivitys. Korttien materiaali on edelleen varsin ohutta ja heikkoa ja upean metallireunaiset kortit kärsinevät nopeasti kulumista. Suosittelemme lämpimästi korttien muovittamista.
7 Wonders: Wonder Pack
Wonder Pack (2013) sisältää nimensä mukaisesti neljä uutta ihmettä ja näiden arvontakortit, eikä sitten muuta. Yksi ihmeistä (Manneken Pis) on ilmestynyt jo aikaisemmin erillisenä promolautana, mutta pakkauksessa olevasta laudasta on tehty salonkikelpoinen siivoamalla olutkolpakko pois. Varsinaisia uusia ihmeitä pakkauksessa on siis vain kolme.
Ihmeet ovat keskenään melko erilaisia ja tuovat peliin vaihtelua sekä kikkailumahdollisuuksia niistä innostuneille.
Stonehenge keskittyy pisteiden kartuttamiseen ja tuottaa lisää pisteitä kiviraaka-aineesta, Abu Simbel on pelattavissa vain Leaders-lisäosan kanssa antaen mahdollisuuden muuttaa johtajakortteja pisteiksi. Kiinan muuri ei tuota yhtään pistettä, mutta sen sijaan molemmilla puolilla on neljän ihmeen vaiheen verran kaikkea pientä kivaa, mukaan luettuna Cities-lisäosasta tutut tiedekorttien kopioiminen, diplomatia ja resurssien muuttaminen tarvittaessa toiseksi resurssiksi.
Vuonna 2010 promolautana ilmestynyt Manneken Pis kopioi A-puolella naapureiden ihmeen vaiheet. B-puolella on vain yksi ihmeen vaihe, jonka rakentaminen maksaa 14 rahaa, mutta tuottaa reilusti sekä rahaa että voittopisteitä ja lisää sotavoimavahvuutta.
Jos pitää 7 Wondersista, varsinaisiin lisäosiin verrattuna suhteellisen edullinen pakkaus on ihan hauska lisä peruspelin kylkeen. Uudet ihmelaudat voivat jonkin verran ohjata kokeilemaan uusia pelistrategioita, joten lisäosan hankkiminen parantaa samalla pelin uudelleenpelattavuutta.
7 Wonders: Edifice
Antoine Bauzan 7 Wonders on suosittu peli niin harrastajien kuin satunnaisempienkin pelaajien keskuudessa, ja on siksi saanut jo useamman lisäosan. Toiset niistä ovat olleet hyvinkin suosittuja, ja sitten on Babel. Kun 7 Wonders sai uuden painoksen myötä piristysruiskeen, jäi Babel rannalle ruikuttamaan, ja sen yli hypättiin kokonaan kun vanhoja lisäosia julkaistiin uudelleen kakkoseditioon sopiviksi.
Babel koostui kahdesta erillisestä moduulista, itse Baabelin tornista ja Suurista projekteista. Nyt tuo Suuret projektit -moduuli on muokattu pienillä muutoksilla lisäosaksi nimeltä 7 Wonders: Edifice.
Edifice antaa pelaajille yhteisen projektin, jonkin rakennelman, jota rakennetaan pelin aikana. Jokaiselle pelin kolmesta aikakaudesta valitaan yksi projektikortti, joka asetetaan pelialueelle kaikkien nähtäväksi. Sen päälle laitetaan pelaajien lukumäärästä riippuva määrä osallistumisnappuloita. Näitä on aina vähemmän kuin pelaajia.
Pelaaja voi rakentaa yhteistä rakennelmaa kerran aikakaudessa samalla kun rakentaa omaa ihmelautaansa. Rakentaminen maksaa 1–6 kolikkoa ja siitä saa jonkun näppärän bonuksen. Jos rakennelmaa ei saada meneillään olevan aikakauden aikana valmiiksi, saavat kaikki projektiin osallistumattomat pelaajat sakkoa, ja jos he eivät pysty maksamaan sakkoa, joutuvat he ottamaan velkamerkin. Tämä vie pelaajalta pelin lopussa pisteitä, riippuen siitä minkä aikakauden aikana velkamerkki oli saatu.
Koska osallistumismerkkejä on vähemmän kuin pelaajia, on varhainen projektiin osallistuminen kannattavaa. Vain siinä tapauksessa, että useampi pelaaja rakentaa projektia saman kierroksen aikana niin, että merkkejä ei voitaisi jakaa kaikille osallistujille, voidaan niitä ottaa peliin ylimääräisiä. Osallistumalla varhain projektin rakentamiseen varmistat siis itsellesi merkin, sekä vältyt sakolta, mikäli projekti ei valmistu ajoissa.
Mikään maailmanloppu ilman merkkiä jääminen ei kuitenkaan ole, mutta sakot voivat viedä pelaajalta jo pelattuja kortteja tai vaikka voittomerkkejä. Kunkin projektin sakkorangaistus on näkyvillä koko ajan, joten niihin voi toisaalta myös valmistautua, mikäli ei halua tai voi panostaa projekteihin.
Ensimmäisten koepelien jälkeen kysymykseksi nousivat sivilisaatiolaudat, joissa on vain kaksi ihmeen vaihetta. Ovatko ne auttamatta altavastaajia, kun eivät anna mahdollisuutta kolmanteen projektiin osallistumiseen? Tämä kuitenkin osoittautui jatkossa vain epäilyksi, sillä peli antaa mahdollisuuksia kerätä pisteitä niin monella tapaa, ettei yhden projektibonuksen puuttuminen lopulta tuntunut rikkovan peliä.
Edificen mukana tulee myös kaksi täysin uutta sivilisaatiolautaa; Carthage ja Ur, jotka ovat kiva lisä jo olemassa oleviin sivilisaatioihin. Ur-lauta tarvitsee Edificen peliin, mutta Carthagen voi lisätä koska tahansa.
Edifice ei ehkä ole paras 7 Wondersin lisäosa, mutta se on toisaalta erittäin helppo lisätä peliin, sillä sen kortit ovat oma pakkansa. Tämä lisäosa ei tuo uusia aikakausikortteja ollenkaan. Sen pystyy yhdistämään myös ykkösedition 7 Wondersiin, jollei pelaajia häiritse, että Carthagen ja Urin laudat ovat kooltaan isommat, kakkosedition mukaiset.
Edifice tuo myös pienen makupalan vuorovaikutuksesta, kun pelaajat kisaavat siitä kenelle osallistumismerkkejä riittää. Tämä ei kuitenkaan ole pelin kannalta kovin isossa roolissa, itse peli tuntuu edelleen hyvinkin perinteiseltä 7 Wondersilta. Osallistumattomuudesta saatavat sakot voivat tuntua ikävältä, jos niihin ei ole osannut varautua, mutta toisaalta eivät rankaise pelaajia niin, ettei pelissä pystyisi enää pärjäämään. Carthage-lauta taas on vinkeä, antaen pelaajalle kaksi vaihtoehtoa, joista valita kun ihmeen osa valmistuu.
Kaiken kaikkiaan Edificessä on kivoja juttuja, mutta se ei toisaalta saa sukkia pyörimään jalassa.
Faktat 7 Wondersista
Suunnittelija: Antoine Bauza
Julkaisija: Lautapelit.fi, Repos Production (2010)
Mutkikkuus: Perusidea on melko yksinkertainen, mutta pelissä on jonkin verran selittämistä. Ensimmäisen pelin jälkeen kuvio aukeaa kyllä, vaikka ei olisi vastaavanlaisia pelejä ennen pelannutkaan.
Onnen vaikutus: 7 Wonders on melko kevyt peli, jossa tuurillakin on osansa. Taidolla on silti jonkin verran merkitystä. Kokeneiden pelaajien välillä taitoerot voivat kuitenkin jäädä pieniksi.
Vuorovaikutus: Naapurien peliä pitää seurata, pöydän toisella puolella istuvilla ei ole niin väliä. Tämä on toisaalta hyvä, koska se pitää jopa seitsemän pelaajan pelit ripeinä.
Teema: Antiikin sivilisaatiot ovat aina varma valinta ja vaikka teema onkin tarkemmin ajateltuna vähän hölmö (Gizan pyramidin ja muiden ihmeiden välillä on esimerkiksi noin 2000 vuotta), se toimii ihan riittävän hyvin. Kuvitus on tyylikästä, jos hivenen tavanomaista.
Uudelleenpelattavuus: Eri ihmeet tarjoavat erilaisia lähestymistapoja, joten uudelleenpelausarvoa riittää ainakin alkuun hyvin. Pidemmän aikavälin uudelleenpelausarvo mietityttää hieman, kun jo pidemmän pelisession aikana peliin alkaa hieman kyllästyä.
Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole muuta tekstiä kuin nimet, jotka ovat englanniksi. Pelaajien pelilaudoissa on myös vähän englanninkielistä tekstiä, myös suomenkielisessä pelissä. Peliä voi kuitenkin pelata hyvin, vaikka ei osaisikaan englantia.
Pelaajamäärä: 2–7, kaksinpeli vaatii lisäsääntöjä tai mieluummin 7 Wonders: Duelin.
Pituus: 30–45 minuuttia, kokeneilla pelaajilla vähemmänkin.
7 Wonders Duel
Wingspan
The Crew: The Quest for Planet Nine
7 Wonders: Architects
The Quacks of Quedlinburg
Living Forest
Paleo
Istanbul
Deus
Antike
Attika
Cyclades
29 vastausta aiheeseen “7 Wonders”
Mikähän tässä on kun ei vaikuta niin hyvältä. Ihan hieno idea, että joutuu ajattelemaan oman hyödyn lisäksi naapurien hyötyä, mutta muutamassa pelissä mitkä olen pelannut ei se ole kannattanut. Tämä siksi, koska kukaan muukaan ei ole sitä tehnyt. Jos pelissä on esim 4 pelaajaa, ja olet ainoa, joka yrittää vaikeuttaa muiden peliä, häviät pelin. Haluaisinkin vinkkejä miten pelistä saa oikeasti sen kehumisien arvoisen. Jos joku harkitsee tämän ja dominionin välillä; ota jälkimmäinen.
Jännä ettet ole saanut peliä toimimaan kunnolla. Omien kokemusteni perusteella voisin rankata 7 wondersin jopa Dominioninkin yläpuolelle. Hyviä pelejä molemmat! (ja kyllä Dominionissakin joutuu seuraamaan toisten hyötymisiä.) Mielestäni 7 wondersissa tulisi ennenkaikkea keskittyä omaan tekemiseen ja jos siinä sivussa pystyy vaikeuttamaan vastustajan pelaamista, niin hyvä niin. Faktahan on, että periaatteessa molemmilla keinoilla, niin vastustajan kiusaamisella, kuin oman asemasi vahvistamisella, vaikeutat kaverin voittamista. Jos tyydyt vain
sabotoimaan muiden peliä, et saa itse kehitettyä omaa peliäsi tarpeeksi ja jos kaveri sitten kiusaakin sinua, olet vaikeuksissa. Kaiken toiminnan tulisi viedä eteenpäin ennenkaikkea omaa peliäsi. Jos olet hävinnyt pelin hankaloittamalla vastustajiesi peliä, olet tehnyt sen oman pelisi kustannuksella. Kaiken aikaa et voi seurata muiden hyötymisiä. Fakta on, että varmasti jokaisesta kädestä löytyy hyvä kortti myös muille pelaajille. On siis järkevintä paranella omia asemia. Jos taas mikään kortti ei ole riittävän hyvä sen hetkiseen omaan tilanteeseesi, kannattaa poistaa muita hyödyttävä kortti ja kehittää omaa ihmettään. Vertaus sodankäynnistä: eihän kukaan hyökkää toisen kyläänkään ennen kuin on saanut omat joukkonsa riittävän vahvoiksi, jotta hyökkääminen olisi kannattavaa.
Mielipiteitä ja mieltymyksiä on monenlaisia. Itse en ole ollenkaan syttynyt Dominionista, mutta 7 Wonders sytyttää joka kerta. Peruspeli on sopivan nopea ja helppo, mutta kuitenkin haastava. Ehkä kahdella lisäosalla peli alkaa jo olemaan ’Gamers’ Game’…? (Vai mitä sanotte lisäosia kokeilleet?)
Jos tämän ja Dominionin välillä pitäisi valita, en miettisi sekuntiakaan. Dominionissa teema on lähes olematon. Se voisi olla ihan yhtä hyvin kurkkujen viljely. 7 Wonderissa taasen teema toimii ja pelissä pääsee helposti tunnelmaan toisiaan vastaan kilpailevien kaupunkivaltioiden kaupankäynnistä ja sotavarustelusta.
Jos joku harkitsee tämän ja Dominionin välillä;
ota ensimmäinen.
Jaa, minä kallistun koska tahansa Dominioniin (kunhan mukana on vähintään pari lisäosaa), vaihtelun vuoksi. 7 Wonders menee etenkin samalla porukalla pelatessa turhan helposti siihen, että jokaisella on se perusstrategia, jolla jauhetaan joka peli.
Leaders-lisäosa onkin puolipakollinen, koska johtajat potkivat pelaajia kokeilemaan vähän erilaisia lähestymistapoja välillä.
Ei 7 Wondersissa minusta paljon voi toisten peliä sotkea, mutta jos mikään kortti ei ole itselle tarpeen (tai kun rakentaa ihmettä), niin totta kai silloin katsotaan, mitä halutaan pitää muilta poissa.
Itsekin olen huomannut, että Dominion alkaa maistumaan ihan eri tavalla, kun mukana on edes yksi lisäosa. Juuri tämä 7 wondersissa onkin se ongelma, eli kun lisäosia ei hirveästi ole saatavilla, on peli aika helposti ”ulkoa opittu” eli vaihtelevuutta on hyvin vähän etenkin, jos peliä pelaa paljon. Tällä perusteella Dominionissa riittää kyllä pelattavaa ihan todella pitkäksi aikaa, koska erilaisia korttiyhdistelmiä saa peliin todella paljon.
Enkä hirveästi liputtaisi ainakaan 7 Wondersin teeman puolesta, sillä kuten tämän sivun esittelyosiossakin on mainittu, saattaa eri maiden ihmeiden välillä olla ajallisesti jopa 2000-vuotta eroa, joten se hieman syö vaikutelmaa ”toisiaan vastaan kilpailevien kaupunkivaltioiden kaupankäynnistä ja sotavarustelusta”.
Mitä Dominionin teemaan tulee, niin sehän taitaa liittyä aika löyhästi keskiaikaan, mutta kunhan nyt korteissa ei ala nykyteknologiaa esiintymään, niin ainakin minä olen tyytyväinen. Eihän kait Magic The Gatheringissakaan ole teemaa määritelty fantasia -sanaa tarkemmin, ja jotain samanlaista näen myös Dominionissa. Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että korttipeli toimii.
Mites kaksinpeli? Onko kukaan kokenut sitä edes etäisesti kiinnostavaksi?
Itse aiemmin Dominionia kera lisäosineen paljon pelanneena olen siirtynyt pelamaan 7 Wonderssia. 7 Wonders onkin syrjäyttänyt Dominionin meidän peliporukassa sen nopeuden ja helppouden takia. Yksi peli jännittävien vaiheiden jälkeen on nopeasti taputeltu ja helposti voi pelata useita muitakin eriä putkeen. Dominionissa kun tahtoi yhdessä pelissä kestää pitkään. Lisäksi 7 Wondersissa ei ole turhaa korttien sekoittelua, jossa myös menee oma aikansa. 7 Wonders peruspelin tueksi kannattaa hankkia Leaders lisäosa piristämään peliä. Kohta pitäisi Suomeenkin tulla(?) 7 Wonders Cities, eli pelin toinen lisäosa.
Olen pelannut 7 Wonderssia kaksinpelinä monia kertoja ja kyllä sekin on viihdyttävää. Toki aina Vapaakaupungin ”rakentaminen” ei ole se kiinnostavin pointti. Koska Vapaakaupunkia kuitenkin pitää rakentaa aina vuorotellen, kannattaa se ottaa siltä kantilta, että sen rakentaminen auttaisi myös omaa peliä ja vaikeuttaisi vastustajan peliä. Tällä saa mielenkiintoisia taktisia kuvioita kehiteltyä :) Toki pelaaminen esim. kolmestaan on parasta. Kaksinpelissä voitosta kamppailevat tietysti vain oikeat pelaajat. Lopussa kun ero pisteissä oikeilla pelaajilla ja Vapaakaupungilla on iso, tyyliin 60-50-18 :)
Jaan Mikon näkemyksen. 7 Wonders on minusta melko mitätön peli, jonka arvo piilee lähinnä siinä että sitä voi käyttää ns. sisäänheittopelinä koska se on melko helppo (tiedepisteitä lukuunottamatta) sekä nopea (sopii nykypäivän kärsimättömille) ja voidaan pelata vaihtelevalla määrällä ihmisiä.
En tarkoituksella sanonut että toimisi vaihtelevalla määrällä pelaajia. Tämä siksi, että jo viidellä pelaajalla homma on (lähes) pelkästään tuurista kiinni, sillä kyse on pelkästään siitä millaisia kortteja satut viereisiltä pelaajilta saamaan. Kolmella pelaajalla voit laittaa jonkin kortin kädestäsi liikkeelle siinä toivossa että se tulee takaisin. Viiden pelaajan pelissä näin ei tapahdu eikä oikein neljänkään pelaajan pelissä.
En liene tämän pelin kohderyhmää enkä myöskään ole tämän pelin fani, mutta pelaan sitä kyllä ihan mielelläni sekä sisäänheittopelinä tai jos muut sitä haluavat (tai jos vaihtoehtona on Catan).
Kyllä 7 Wondersissa pitää ehdottomasti seurata muiden peliä, mutta varsinaista lyömistä on vähemmän. Jos käy niin että joku pääsee yksin ketjuttamaan tieteitä, on pakko puuttua peliin ja blokata pari kriittistä korttia välistä (mieluiten II-vaiheessa niin ketjut menevät poikki). Oman pelin kustannuksella ei kuitenkaan kannata lähteä blokkaamaan, joten paras tapa on laittaa tiedekortit wonderin rakentamiseen. Lisäksi naapureiden resurssitilannetta ja jossain määrin military poweria pitää pitää silmällä.
7 Wonders on hyvä peli ja niin on Dominionkin.
Hei,
Olisi kysymys 7 wonderin säännöistä liittyen kaupankäyntiin. Olemme aina peliporukassa pelanneet niin, että saat halutessasi ostaa kerran pelivuorosi molemmilla puolilla olevilta naapureiltasi resurssin. Nyt olen lukenut sääntöjä ja foorumeita uudestaan ja olen lukenut rivien välistä, että voisit ostaa yhdeltä naapuriltasi kaksi kertaa. Onko näin? Esim. Puun ja kiven vasemman puoleiselta pelaajalta ja maksaa hänelle 4 kolikkoa. Tarvittaessa voit lisäksi siis ostaa myös oikealta 2-4 kolikolla.. Huh..
Säännöt eivät itse asiassa rajoita ostamisen määrää millään tavalla. Voit ostaa niin monta kertaa kuin haluat, kunhan myyjällä on mitä myydä ja itsellä on rahaa ostaa.
7 Wondersin suomenkielisissä säännöissä ei rajoiteta ostamisen määrää. Kaverini väitti, että englanninkielisissä säännöissä olisi kuitenkin rajoitus, että vierustovereilta voi ostaa vuorollaan vain yhden kortin tuottamat resurssit. Eli maksimissaan voisi ostaa 2 puuta, kiveä tms. sellaisesta kortista, joka tuottaa kaksi tällaista resurssia.
Kaverisi on tulkinnut vähän väärin. Tuo pitää siis paikkansa: kortista, joka tuottaa kaksi resurssia, voi ostaa vain kaksi resurssia kierroksessa. Naapurilta saa kuitenkin ostaa useamman kortin tuottamat resurssit.
”it is possible, during the same turn, to buy one or more resources from both neighboring cities.”
Aivan! Eli vielä selvennykseksi; naapurilla on resurssikortti, jossa on 2 kappaletta puuta. Jos haluan ostaa häneltä kaksi puuta, enkös joudu kuitenkin maksamaan hänelle 4 kolikko (=2 kolikkoa per puu). Ei niin, että 2 kolikkoa per kortti (ja sen ominaisuus)?
Kiitti anyway, jospa tästä alkais oppia pelaamaan 7 Wonderiakin oikeilla säännöillä :)
Juuri näin, ja jos enempää puuta ei ole tarjolla, niin se kaksi puuta on myös maksimi, jonka voit ostaa.
Ei aivan hypen arvoinen peli mielestäni. Omistamme pelin ja sen pelaaminen on kuitenkin aika paljon tuurista kiinni, siitä millaisia kortteja sattuu saamaan käteen milläkin hetkellä. Veljeni voitti pelin ylivoimaisesti meitä kokeneempia vastaan, vaikka hädintuskin osasi säännöt.
Kuvitus on kyllä todella kaunista ja peli on laadukkaan näköinen.
Sitten olette syöttäneet hänelle liian hyviä kortteja! Osa (se vaikein) on tarkkailla, mitä muut tekevät ja pyrkiä estämään se.
Löytyykö suomenkielisiä sääntöjä netistä? Ja jos löytyy niin mistä?
Löytyy, Repos Productionsin sivuilta.
Olisi kysymys säännöistä, kun yhdellä ihmeistä ( Zeuksen kuvapatsas?) sai rakentaa yhden kortin per aikakausi ilmaiseksi, niin sitä korttia ei siis saa pelata ihmeen vaiheeksi jos vaiheen vaatimukset eivät täyty?
En ole ihan satavarma, mutta säännöissähän ei sanota, että ilmaiseksi saa rakentaa yhden kortin, vaan yhden rakennelman. Veikkaan siis, että ihmeen vaiheena tuota ei voi käyttää, ainoastaan rakennuksen rakentamiseen.
Nyt kun peli on ollut vuoden verran hallussani, huomaan, että sitä on tullut pelattua yhä harvemmin. Lähes kaikki tavispelaajakaverit ovat pelästyneet korttien suurta määrää ja pitkiä sääntöjä, ja täytyykin sanoa, että hölmöltä tuntuu käyttää varttia puolen tunnin pelin selittämiseen. Ja koska kavereiden ensimmäinen pelikokemus on ollut hieman heiveröinen, juuri kukaan ei ole vakuutteluistani huolimatta innostunut pelistä.
Pelistä löytyy myös online-versio ( http://www.brettspielwelt.de/Hilfe/Anleitungen/SevenWonders/?nation=en ), joka tavoittaa pelin fiiliksen kohtuullisesti ja jolla voi lohduttautua, jos kaverit eivät pelistä tykkää.
Itse olen myös useammalle vähemmän pelaavalle pelaajalle opettanut 7 Wondersin. Lähes aina on käynyt niin, että uudet pelaajat ovat ensimmäisen pelin hiukan hukassa, mutta kokevat jonkinlaisen ”ahaa-elämyksen” nähdessään loppupisteytyksen. Seuraava peli onnistuukin jo paremmin, kun pisteiden hankkimisesta ja pelin ”flowsta” on parempi ote. Suosittelenkin varaamaan aikaa vähintään kahteen peliin kun pelin opettaa.
Hiukan ihmetyttää, että 7 Wondersia parjataan niin paljon yksitoikkoisuudesta. Pidän kyllä itsekin Leaders-lisäosaa lähes pakkohankintana enemmän pelaavalle. Pelilautojen, johtajakorttien ja aikakausikorttien jakauma kun muuttaa asetelmia niin merkittävästi, että kukaan hyvä pelaaja ei varmasti käytä jatkuvasti samaa strategiaa. Tuurielementin jokseenkin allekirjoitan, siksi pelaankin 7 Wondersia lähes yksinomaan kolmella pelaajalla.
Useita satoja matseja 7 Wondersia pelanneena katselen asioita ehkä hiukan puolueellisesti. Mielestäni kuitenkin filleripelin mittaiseksi kevyteuroksi 7 Wondersissa on aivan uskomattoman paljon syvyyttä.
Parhaita pelaamiani fillereitä. Olisi muuten kiva saada tänne myös tuon cities-lisäosan arvostelu.
Olen miettinyt, voisikohan kaksinpeliä pelata niin, että molemmat pelaajat pelaisivat kahta kaupunkia. Jättäisi Vapaakaupungin pois. Sääntövariantit ovat vielä vähän mietinnässä, 14 kortin käsi, josta pelataan yksi molempiin kaupunkeihin ja sitten kortit eteenpäin, vai oma 7 kortin käsi molemmille kaupungeille? Toisen kaupungin käsi siirtyisi silloin omalle toiselle kaupungille. Loppupisteytys, molempien kaupunkien pisteet yhteen, vai erikseen?
Miltä tällainen kaksinpeli vaikuttaisi, voisiko toimia ollenkaan?
Loppupisteytyksessä perinteinen ratkaisu olisi antaa pisteet huonomman kaupungin mukaan.
Pelaisin ehkäpä molemmille kaupungeille omaa kättä ja kaupungit vuorotellen niin, että kortit vaihtaisivat koko ajan pelaajalta toiselle.
Knizia-pisteytys (ehkä tuota käyttää jo joku muukin?) tuli itselläkin mieleen tuon kommentin kirjoittamisen jälkeen. Sitten aloin jo miettiä, että sillonhan pelaajilla voisi olla kolmekin kaupunkia… No, peliaika alkaisi jo ehkä venymään vähän turhaan.
Käsien pelaaminen voisi siis mennä esim. näin: pelaajalla 1 olisi A- ja B-kaupungit, 2:lla C- ja D-kaupungit. A-käsi menisi C:lle ja B-käsi D:lle, joilta sitten D:ltä A:lle ja C:ltä B:lle. Pitää kokeilla tuota systeemiä.
Sotajoukkojen pelaaminen voisi olla joko tavallisesti (A- kaupunki taistelee B:n ja D:n kanssa jne.) tai sitten A:n ja B:n sotajoukot laskettaisiin yhteen ja A taistelisi D:n kanssa ja B C:n kanssa. Ehkäpä pisteytyksen kannalta ensimmäinen vaihtoehto olisi sopivin. Siis jos loppupisteet saisi huonomman kaupungin mukaan.
Pitäisi saada muutama kolmin- tai nelinpeli alle, niin voisi sitten kokeilla tuota kaksinpelivarianttia. Tuo on meillä uusi tapaus, peli löytyi kirpparilta viitosella suurin piirtein pelaamattoman kuntoisena.
Ohjeissa lukee, että yksi pelaaja ei voi rakentaa samaa rakennelmaa useammin kuin yhden kerran. Saako sama pelaaja rakentaa kuitenkin sekä east että west trading postin?
Pelipupu, saa, koska ne ovat kaksi eri rakennusta.