18Lilliput

Leonhard ”Lonny” Orgler on pitkän linjan 18xx-pelien suunnittelija, joka on tehnyt monta suosittua 18xx-sarjan peliä. Orgler on myös yrittänyt tuoda 18xx:n maailmaa helpommin lähestyttävään muotoon. Poseidonin onnistuminen tässä pyrkimyksessä jakaa mielipiteitä. Minun mielestäni se ei lopulta ollut kovin mainio peli.

18Lilliput tavoittelee samaa ja onnistuu paremmin. Se tekee asiat kovin eri tavoin kuin moni 18xx-peli, mutta sukujuuret kuitenkin tunnistaa. Avoin kysymys on, onko pelistä mitään hyötyä 18xx-maailmaan sukellettaessa, sitä en pysty itse enää tässä vaiheessa arvioimaan. Sanon suoraan, että tämä arvio on toistaiseksi vähän pintaraapaisu, joka perustuu kaksinpeleihin.

Perinteisen historiallisen teeman sijasta 18Lilliput sijoittuu Jonathan Swiftin Gulliverin retkistä tuttuun Lilliputin maahan.

Ei vaiheita, vaan kortteja

Pelissä ovat mukana kaikki 18xx-pelien peruselementit. Pelaajat omistavat, ostavat ja myyvät rautatieyhtiöiden osakkeita. Yhtiöt rakentavat rataa ja hankkivat junia. Junilla sitten ajetaan radalla ja tuotetaan varallisuutta, jonka yhtiöt joko hilloavat omaan kassaansa tai maksavat osinkoina osakkaille.

Perinteinen jako osakekierroksiin ja operaatiokierroksiin on kuitenkin heitetty romukoppaan. Peli kestää kiinteät kahdeksan kierrosta, joiden aikana pelaajat tekevät ensin toimintoja ja sitten junat ajavat. Toimintovaiheessa on tarjolla joukko toimintokortteja, joista jokainen valitsee yhden ja tekee kortin kahdesta toiminnosta toisen. Sen jälkeen mennään kierros toiseen suuntaan ja valitaan toiset kortit.

Korteista löytyy kaikki olennainen: radanrakennus, junien ostaminen, osakekauppa ja asemien rakentaminen. Lisäksi monilla korteilla on mahdollista saada suoraan rahaa omaan kassaan. Toimintojen valinta korttien kautta on mielenkiintoinen ratkaisu, joka toimii hyvin: luvassa on paljon tiukkoja valintoja, etenkin aloittavalle pelaajalle, kun pitää pohtia, mitä tarvitsee tehdä kaikista kipeimmin ja mitä voi odottaa pääsevänsä tekemään kun saa tehdä toisen toimintonsa viimeisenä. Pohdintoja helpottaa onneksi toiminnonkopiointitoiminto, joka tosin on kertakäyttöinen.

Junien ajaminen tapahtuu toimintojen jälkeen. Junat toimivat kuten 18xx-peleissä yleensä: kakkosen juna ajaa yhdeltä asemalta toiselle, laskee asemien arvojen summan ja tuottaa sen verran rahaa. Jos yhtiöllä on useampi juna, jokainen niistä ajaa, mutta junat eivät saa käyttää samoja ratoja. Jokaisen junareitin on mentävä oman aseman kautta, mikä rajoittaa varsinkin monijunaisten yhtiöiden liikennöintiä huomattavasti. Toisten pelaajien asemat ovat myös rajoitus: reitti ei saa kulkea sellaisen kaupungin läpi, joka on täynnä toisten yhtiöiden asemia.

Jos yhtiö maksaa osinkoa, sen osakkeiden arvo nousee. Jos osinkoja ei makseta, arvo laskee. Arvoa pudottaa myös se, jos joku myy yhtiön osakkeita.

Kahdeksan kierroksen jälkeen peli päättyy. Viimeisellä kierroksella junat ajavat kaksi kertaa,  jonka jälkeen pelaajat laskevat käteisvaransa ja osakkeidensa arvon ja vaurain pelaaja voittaa.

Neliörataa

18xx-peleissä kartat ovat heksaruudukkoja. Ei lilliputtien maassa! Mitään pelilautaa ei ole, vaan kartta koostuu neliönmuotoisista ratakorteista. Keskellä on Mildendon kaupunki, josta aloitusyhtiöt lähtevät laajenemaan ulospäin eri suuntiin. Pelattavien korttien on muodostettava ruudukko, jossa joka toisessa ruudussa on kaupunkikortti ja joka toisessa pelkkää tavallista rataa. Pelin alussa tarjolla on vain keltaisia kortteja, joissa on suoria ja mutkia ja kaupunkeihin mahtuu vain yksi asema.

Kun alun kakkosen junat ostetaan, peliin tulevat kolmosen junat ja vihreät ratakortit. Vihreää saa pelata päivityksenä keltaisten päälle, jolloin kortille tulee enemmän reittejä: mutka tai suora muuttuu t-risteykseksi ja kaupungit saavat sekä arvonnousun että toisen paikan asemille. Viitosen junista aukeavat ruskeat kortit, joissa on neljän suunnan risteykset ja vielä arvokkaammat kaupungit.

Radanrakentaminen on melko pulmallista puuhaa. Ei ole aivan helppoa keksiä, mikä olisi paras tapa edetä, jotta saa omille yhtiöilleen lisäarvoa ja mahdollisuuksia auttamatta liikaa muita. Ruudukko rajoittaa ja lisärajoitteita on mahdollista saada skenaariolaatoista: pelissä voi olla valmiiksi vuoria, kaivoksia, autiomaita ja muita esteitä, jotka vaikeuttavat radanrakennusta ja tekevät siitä kalliimpaa.

Tarkkaa osakepeliä

18Lilliputin suurimmat kysymykset liittyvät kuitenkin osakkeisiin. Pelissä on muutama sääntö, jotka asettavat varsin tiukat reunaehdot toiminnalle. Ensinnäkin pelin alussa jokainen avaa yhden yhtiön Mildendon viereen. Näillä aloitusyhtiöillä on joku pieni erikoiskyky, joka erottaa ne toisistaan. Pelaajat saavat myös hahmokortit, joista saa pienen erikoiskyvyn ja hahmokohtaisen ratakortin tai pari.

Toiseksi pelaajilla saa olla pelin aikana hallussaan vain viisi osakekorttia. Yhtiön johtajan osake lasketaan vain yhdeksi kortiksi, mutta siinä on viisi osaketta. Johtajan osakkeita saa omistaa kaksi, mikä tarkoittaa sitä, että jokaiselle pelaajalle on tarjolla toinen yhtiö ja se on myös pakko hankkia, jos pelissä aikoo pärjätä: kun loppupisteytyksessä valtaosa pisteistä tulee osakkeiden arvosta, on aivan eri juttu, onko osakkeita hallussa kolmetoista (kaksi viiden osakkeen johtajanosaketta ja kolme yksittäistä osaketta), yhdeksän (johtajanosake ja neljä yksittäistä) vai kenties vielä vähemmän.

Olennainen kysymys ei siis ole, perustaako toinen firma vai ei – se on yksinkertaisesti pakko tehdä. Ajoitus on sitten se iso kysymys. Yhtiön perustaminen vaatii käteisvaroja vähintään 250, mikä tarkoittaa, että sitä ei voi tehdä aivan alkupelissä. Lisäksi isompi investointi on parempi, koska se tuottaa enemmän arvonnousua ja tuo enemmän rahaa firman kassaan junaostoksia varten. Uudet yhtiöt saavat lisäksi ensimmäisen junansa ilman junanostotoimintoa erillisestä junavarastosta – kannattaa siis odottaa sen verran, että varastossa on hyviä junia. Sitten on vielä kysymys siitä, onko kartalla kiinnostavia paikkoja asemalle ja iso kysymys siitä, kannattaako myydä omistamiaan osakkeita saadakseen isomman ja nopeamman aloituksen uudelle firmalle, koska myymiään osakkeita ei välttämättä ehdi ostaa takaisin.

Tämä päätös on 18Lilliputin kova ydin, tähän peli kiteytyy. Onneksi kysymys on mielenkiintoinen, eikä siihen ole yhtä oikeaa vastausta (joukko selvästi vääriä vastauksia siihen kyllä on).

Hankala paketti

Kovin helppo suositeltava 18Lilliput ei ole. Kun katselee pelin sääntökirjaa ja BGG:n sääntökysymysfoorumia, huomaa pian, että kyseessä on melko vaikeaselkoinen peli. 18xx-tausta auttaa todella paljon sääntöjen ymmärtämisessä. Sama vika oli Orglerin kollegan Helmut Ohleyn Railroad Baronsissa aikoinaan: mukamas yksinkertainen peli 18xx-noviiseille, mutta sääntökirjasta ei saanut oikein mitään tolkkua ilman 18xx-taustaa paikkaamassa aukkoja. 18Lilliputissa ei varsinaisesti aukkoja säännöissä ole, mutta sääntökirja on kyllä tarpeettoman vaikeaselkoinen.

Toisaalta 18xx-harrastajille peli on myös vähän omituinen tapaus. Kevyt epäilys siis on, että peli on hieman hankalassa raossa, mitä kohderyhmään tulee. Näkisin kuitenkin parhaaksi kohderyhmäksi ne 18xx-peleistä kiinnostuneet, joille varsinaiset 18xx-pelit tuntikausien kestoineen ovat liikaa. Toivon mukaan sääntöjen ymmärtäminen ei ole tälle kohderyhmälle liian työlästä.

Suosittelen siis varovaisesti, jos 18xx-pelien maailmaan tutustuminen kiinnostaa. Meillä ainakin on ollut hauskaa pelin parissa. Mukana tulee sen verran variantteja, että tutkittavaa riittää hyväksi toviksi. Peli vaikuttaisi myös joustavalta pelaajamääränsä suhteen: olemme tähän asti pelanneet vain kaksinpelinä ja se ainakin toimii huomattavasti paremmin kuin 18xx-peleissä yleensä. En näe suurempaa syytä, miksei peli toimisi aivan mainiosti myös kolmella tai neljällä pelaajalla.

Yksi ongelma voi olla pelin kesto – laatikko lupaa 60–90 minuuttia ja minun nähdäkseni se pitää kutinsa, ainakin kaksinpelin pelasimme helposti tuntiin tai alle. BGG:ssä jotkut taas puhuvat pelin kestävän jopa useita tunteja, mikä kuulostaa vähän karmivalta – etenkin kun kolmessa tunnissa pelaisi jo 1846:sen. Toki ne, joilta 18Lilliput vie kolme tuntia, vaatinevat 1846:n pelaamiseen sen kuusi-seitsemän tuntia…

Faktat 18Lilliputista

Suunnittelija: Leonhard Orgler

Julkaisija: Fox in the Box (2018)

Mutkikkuus: Ilman 18xx-taustaa pelin opetteleminen voi olla todella vaikeaa. Sääntökirja on vaikeaselkoinen ja monessa kohtaa näkyy, ettei julkaisijalla ole valtavasti kokemusta, pelin toteutuksessa on kaikenlaisia pieniä aloittelijamokia.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole satunnaistekijöitä, joten kaikki on pelaajien välisestä vuorovaikutuksesta kiinni. Kaoottisuutta on sen verran, että jokainen peli ei etene samalla tavalla ja toisten siirrot eivät ole täysin ennakoitavissa ja laskettavissa.

Vuorovaikutus: Vähänlaisesti, mitään kovin ilkeää ei muille pelaajille pysty tekemään. Toimintokorttien valinnassa joutuu pohtimaan eniten, mitä muut kenties haluavat tehdä.

Teema: Gulliverin retket -teema on hauska idea, joka toimii mainiosti ja antaa tälle muuten tavanomaiselle junapelille omanlaistaan väriä.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia variantteja on mukana sen verran paljon, että niiden testaamisessa riittää tekemistä joksikin aikaa. Peli ei muutenkaan etene joka kerta samalla tavalla, vaikka pidemmän päälle saattaakin hieman muuttua kaavamaiseksi – mutta sitten on aika siirtyä oikeiden 18xx-pelien pariin.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii ainakin kaksinpelinä, moninpelissäkin lienee tolkkua.

Pituus: 60–90 minuuttia, mutta aloittelijoiden lienee syytä varautua useamman tunnin peleihin. Kannattaa ehkä harjoitella ensimmäiset pelit kaksinpelinä, jos tuntuu, että sääntöjen kanssa on vaikeaa.