1846: The Race for the Midwest

Rautateiden alkuaikoina Yhdysvalloissa oli selvää, että Keskilänteen muodostuu suuri rautateiden keskittymä, mutta sen lopullinen sijaintipaikka oli alkuun epäselvää. Chicago oli tuolloin pieni kaupunki ja aluksi se ohitettiin tyystin. Lopulta vastakkain olivat Chicago ja St. Louis ja lopulta Chicago voitti.

Niinpä tässäkin pelissä rautateiden pääasiallinen tavoite on saada aikaiseksi reitti Chicagoon. Pelaajat ovat sijoittajia, jotka yrittävät tehdä näillä rautateillä mahdollisimman paljon rahaa. Tom Lehmannin suunnittelema 1846 on jo kymmenen vuotta vanha 18xx-peli, mutta sitä pelataan edelleen innokkaasti. 1846:lla on kaksi vahvaa etua: lyhyt kesto ja vaihteleva alkuasetelma.

Napakka junapeli

Lienee syytä täsmentää, että tässä kohdin lyhyt kesto tarkoittaa sitä, että kokeneet pelaajat pelaavat yhden 1846-erän helposti alle kolmeen tuntiin. Jos pöydän äärellä on vain vasta-alkajia, aikaa on syytä varata vähintään tuplaten.

Pelin perusrakenne on muista 18xx-peleistä tuttu: pelissä vuorotellaan osakekierrosten ja operaatiovaiheiden välillä. Osakekierroksilla pelaajat ostavat ja myyvät rautatieyhtiöiden osakkeita ja perustavat uusia yhtiöitä, operaatiovaiheilla yhtiöt toimivat eli rakentavat rataa ja ajavat junillaan, tuottaen rahaa.

Yksi pelin erikoisuuksista on vaihteleva alkuasetelma. Osa yhtiöistä on aina pelissä, mutta pelissä on myös kolme yhtiötä, joista kolminpelissä otetaan mukaan yksi, nelinpelissä kaksi ja vain viisinpelissä kaikki kolme. Pelin alussa pelaajat saavat pieniä yrityksiä hallintaansa ja näidenkin valikoima vaihtelee pelistä toiseen.

Erikoista on myös näiden pienyhtiöiden jakotapa. Tavallisesti 18xx-peleissä suositaan huutokauppaa, joka asettaa uudet pelaajat heti pelin aluksi hankalaan tilanteeseen. 1846 hoitaa homman tyylikkäästi draftilla, jossa pelaajat saavat nipun kortteja kouraan ja noukkivat niistä yhden kerrallaan, kunnes kaikki pienyhtiöt on jaettu. Yhtiöistä maksetaan kiinteä hinta, joten aloittelijoillakaan ei ole vaaraa maksaa liikaa.

Rahoitusta ja rakentamista

Uusia rautateitä perustetaan osakekierroksilla. Perustaja valitsee yhtiön osakkeen lähtökurssin ja ostaa kaksi osaketta. 1846 on osarahoitteinen peli, eli uudet firmat ovat toiminnassa heti kun ensimmäiset osakkeet ostetaan. Yhtiö omistaa itse loput osakkeensa ja kun niitä ostetaan, maksut kilisevät yhtiön kassaan.

Operaatiovaiheissa yhtiöt rakentavat rataa ja ajavat junia. Radanrakennus etenee vaiheissa, eli alkuvaiheessa peliä on käytössä yksinkertaista rataa. Kun peli siirtyy seuraavaan vaiheeseen (kun riittävästi junia on ostettu), yhtiöt saavat käyttöönsä mutkikkaampia ratalaattoja ja mahdollisuuden päivittää kaupunkeja arvokkaammiksi.

Junia ostetaan joko markkinoilta tai toisilta yhtiöiltä. Markkinoilta ostettaessa tarjolla on aina uusinta teknologiaa. Pelin alussa se tarkoittaa edullisia, mutta huonoja kakkosen vetureita, jotka ajavat yhdestä kaupungista toiseen. Sen jälkeen tarjolle tulevat 3/5- ja 4-junat. Nelonen ajaa suoraan neljän kaupungin verran; 3/5 voi ajaa viiteen kaupunkiin, mutta laskee tulot vain kolmesta.

Kun juna ajaa, lasketaan sen vierailemien kaupunkien arvot yhteen ja tämän summan firma tuottaa. Nyt johtajalla on tarjolla kolme vaihtoehtoa: rahat voidaan maksaa osinkoina ulos kokonaan tai puoliksi tai jättää kokonaan firman kassaan. Sijoittajat tietysti vaativat osinkoja. Niistä myös palkitaan: jos maksettava osinko on suurempi kuin osakkeen arvo, osakkeen arvo pörssissä nousee. (Tässä pörssiä tuntevat saattanevat älähtää: asianhan kuuluisi olla toisinpäin! Niin nykyään onkin, mutta 1800-luvun pörssissä osingonmaksajia arvostettiin toisella tapaa.)

Kaikki rata on yhteistä ja jokaisen yhtiön käytettävissä, joten kaikki pyrkivät tietysti ajamaan niihin arvokkaimpiin kaupunkeihin. Tätä rajoittavat asemat. Yhtiöt voivat perustaa kaupunkeihin asemia. Ne mahdollistavat ensinnäkin uudet junareitit, jokaisella reitillä kun on oltava yksi yhtiön asema ja lisäksi kaksi saman yhtiön junaa ei saa ajaa samoja raiteita pitkin. Toiseksi ne blokkaavat muita yhtiöitä: muiden yhtiöiden asemia täynnä olevan kaupungin läpi ei saa ajaa. Chicago-kisassa on ratkaisevaa, kuka saa asemansa Chicagoon, sillä parhaat tuotot saadakseen pitäisi pystyä ajamaan Chicagon läpi.

18xx-peleille leimallista on junien ruostuminen. Uusi teknologia tekee vanhasta käyttökelvotonta. Ensimmäinen 4/6- tai 5-juna, joka ostetaan, syrjäyttää kakkosen junat. Ne saavat ajaa kerran ja sitten ne poistetaan pelistä. Myös 3/5- ja 4-junat ovat vanhenevaa kalustoa. Tarkka pelaaja pitääkin huolen, ettei junien ruostuminen pääse yllättämään. 1846:ssa ruostuminen on kuitenkin melko leppeää muihin 18xx-peleihin verrattuna, koska ruostuneet junat saavat vielä yhden ajokerran armoa.

Kunnes pankista loppuvat rahat

Peliä jatketaan, kunnes pankista loppuvat rahat. Kun isot junat pääsevät vilistämään kartalla pitkälle kehitettyjen kaupunkien välillä ja tienaamaan bonuksia itä-länsi-yhteyksistä, rahaa virtaa pelaajille sen verran reippaasti, että yhden operaatiovaiheen aikana kassasta voi loppupelissä hävitä tuhansia dollareita. Kun pankissa on suurimmillaan viisinpelissä 9 000 dollaria, peli ei ikuisuuksia kestä.

1846 onkin hyvin kompakti peli. Eräskin amerikkalainen peliporukka pelaa sitä fillerinä, eli luotettavasti alle kahteen tuntiin. Sellaisesta on useimpien turha haaveilla, mutta alle kolmen tunnin peliaika onnistuu kyllä reippaalta ja kokeneelta peliporukalta helposti. Sääntöjä on aika runsaasti opeteltavaksi, eivätkä aloittelijat osaa ostaa junia riittävän ahkerasti, mikä tekee aloittelijapeleistä pitkiä.

Kestävyyttäkin pelillä on: jotkut ovat raportoineet pitkälle päälle sata pelikertaa. Uskotaan siis, että vaihteleva alkuasetelma tuo peliin riittävästi vaihtelua.

Itse pidän näistäkin syistä 1846:tta yhtenä parhaista 18xx-peleistä. Se on vain yksinkertaisesti hyvin käytännöllinen ja helppokäyttöinen peli, ollakseen kuitenkin talouspelien raskasta sarjaa.

Se pieni pulma on pelin saatavuudessa. Käytettyjä kappaleita ei juuri liiku. Julkaisijalta Deep Thought Gamesilta voi tilata; en tiedä, mikä DTG:n tilausjonon tilanne tällä hetkellä on, mutta varautuisin muutaman vuoden odotteluun. Onneksi on Golden Spike Games, DTG:n alihankkija, joka myy peliä myös pikatilauksena jonon ohi pienestä lisämaksusta. Ihan halpaa huvia tämä ei ole: pelille tulee hintaa pitkälti toista sataa euroa, tilasi sen kumpaa kautta tahansa. 1846 on rahan arvoinen, toki, kunhan pelikertoja kertyy riittävästi, ja pelin toteutus on hyvin tehtyä käsityötä, jos ulkoasu vähän karu onkin.

Faktat 1846:sta

Suunnittelija: Tom Lehmann

Julkaisija: Deep Thought Games (2005)

Mutkikkuus: Tyhjästä opeteltavaksi peli on varsin haastava. Aiemmalla 18xx-kokemuksella se avautuu helposti, vaikka poikkeaakin monessa kohtaa tavanomaisista käytännöistä.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole alkuasetelman jälkeen satunnaiselementtejä.

Vuorovaikutus: Tässä pelissähän ei hetken rauhaa saa. Jos et ole voittamassa, koita järkyttää pelitilannetta siten, että olet, on hyvä ohjenuora.

Teema: Rautateiden ja osakekeinottelun ystäville 1846 toimii hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Jos pelaajia on alle viisi, pelin alkuasetelma vaihtelee kerrasta toiseen. Lisäksi erilaisia strategioita riittää kokeiltavaksi todella paljon.

Kieliriippuvuus: Englannin osaaminen on avuksi, pelissä on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 3–5

Pituus: 150–180 minuuttia kokeneille pelaajille, aloittelijoille helposti 4–6 tuntia.