1775: Rebellion

1775: Rebellion keskittyy nimensä mukaisesti Yhdysvaltojen vapaussotaan, jossa Pohjois-Amerikassa sijaitsevat siirtokunnat taistelivat itsensä vapaaksi englantilaisesta imperiumista. Rähinässä ei taistellut pelkästään yhdysvaltalaisia ja englantilaisia sotilaita, sillä mukaan liittyi myös esimerkiksi saksalaisia palkkasotureita sekä Amerikan alkuperäiskansojen taistelijoita.

Pelin idea

Pelissä on kaksi liittoumaa, jotka sotivat toisiaan vastaan. Vapautensa puolesta sotivat siirtokuntien armeija sekä vallankumoukselliset patriootit. Näitä yrittävät asettaa aisoihin brittiläiset ja heitä kannattavat lojalistit. Yhteensä sodassa on siis neljä osapuolta, joista jokaista voi ohjata eri pelaaja. Tosin peli toimii hyvin myös kaksinpelinä ja tällöin kumpikin ottaa molemmat liittouman osapuolet ohjattavakseen.

Pelin keskipisteessä ovat Yhdysvaltojen 13 muorta siirtokuntaa sekä pari kanadalaista provinssia. Niiden hallinnasta väännetään raivoisasti kättä, sillä enemmän siirtokuntia hallussaan pitävä pelaaja voittaa. Peli kestää enintään yhdeksän kierrosta, mutta se voi päättyä ennenaikaisesti Pariisin rauhansopimusta kuvaavia kortteja pelaamalla.

Kierrosten kulku on hyvin yksinkertainen. Jokaisella kierroksella osapuolten toimintajärjestys arvotaan laittamalla heitä kuvaavat kuutiot pussiin ja nostamalla niitä sieltä yksitellen. Kaikkia ei arvota kerralla, vaan vuorossa olevan on suoritettava kaikki toiminnot ennen seuraavan toimijan arpomista.

Tämä on mielenkiintoinen mekaniikka, sillä se pakottaa pelaamaan tasaisesti. Koska omien joukkojen aktivoitumista ei voi tietää etukäteen, joutuu sotimista miettimään koko ajan pitkällä tähtäimellä. Riskejä ottava voi joutua pahimmassa tapauksessa kahden perättäisen vastaiskun kohteeksi ja se on erittäin tuhoista tilanne. Toisaalta taas hyvällä tuurilla omat joukot voivat toimia neljä kertaa peräkkäin.

Omalla vuorollaan täytyy pelata yksi liikkumiskortti ja sen lisäksi saa pelata myös tapahtumakortteja. Liikuminen on helppoa, sillä korteissa on kuvattu marssivien armeijoiden määrä ja liikkumisen nopeus. Armeijan on pakko pysähtyä käveltyään alueelle, jossa on vastustajan joukkoja tai liittoutumattomia alkuperäiskansoja.

Viimeisenä toimintona vuorossa ovat taistelut, mikäli omat armeijat marssivat vihollisten alueelle. Pyssyjen paukuttelu hoidetaan kätevästi erivärisillä nopilla ja suuremmatkin taistelut ratkeavat minuuteissa.

Oman mausteensa peliin tuovat erilaiset tapahtumakortit, joiden avulla voi tehdä todella kieroja liikkeitä. Britit voivat esimerkiksi käännyttää yhdysvaltalaisia joukkoja puolelleen, kun taas amerikkalaiset voivat pyytää apua ranskalaisilta. Korteilla on voimakkaat vaikutukset, jos ne onnistuu pelaamaan oikeaan aikaan. Toisaalta taas huono onni voi tarkoittaa sitä, etteivät omat liittolaiset koskaan saavu taistelukentille.

Sotimisen voi päättää myös kolmannesta kierroksesta lähtien pelaamalla pöytään Pariisin rauhanneuvotteluja kuvaavia kortteja. Ne toimivat normaaleina liikekortteina, mutta niiden avulla on myös mahdollista päättää peli ennen viimeistä kierrosta. Sota loppuu välittömästi sen kierroksen lopussa, jolloin toisen liittouman molemmat kortit ovat pöydässä. Tämä luo peliin mukavasti painetta, sillä vastustajaa ei kärsi päästää kolmannen kierroksen jälkeen niskan päälle. Muutoin tuloksena voi olla yllättävä tappio.

Kuutioiden väliset taistelut

1775 on erittäin suuren mittakaavan sotapeli, joten joukkoja kuvataan hyvin abstraktilla tasolla. Tässä tapauksessa käytössä ovat eriväriset kuutiot, jotka kuvaavat suuria joukkojen keskittymiä. Yhdysvaltalaisia kuvataan sinisillä ja valkoisilla kuutioilla, kun taas britit ovat väreiltään punaisia ja keltaisia. Mukana on myös vihreitä alkuperäiskansojen kuutioita, oransseja saksalaisia sekä violetteja ranskalaisia. Eri värit eroavat hyvin toisistaan ja ne tekevät pelistä myös hienon näköisen.

Värillä on väliä myös liikkumisessa ja sotimisessa. Kukin osapuoli saa marssittaa niin suurta joukkoa kuin haluaa, mikäli seassa on vähintään yksi sen osapuolen kuutioista. Tämä mekaniikka kannustaa tekemään armeijoista eriväristen joukkojen yhdistelmiä, sillä silloin ne voivat marssia kummankin liittolaisen vuorolla.

Sotimisessa lasketaan kuutioiden määrä ja heitetään yhtä monta samanväristä noppaa. Niiden määrä on tosin rajattu, joten esimerkiksi britit voivat aina heittää maksimissaan kahta punaista noppaa vaikka joukkoja olisi mukana taistelussa enemmän. Jokaisessa nopassa on kuvattuna kaksi erilaista symbolia sekä tyhjiä sivuja. Maalitaulun heittämällä yksi vastustajan kuutio kuolee. Jos pyöräyttää juoksevan tikku-ukon, yksi oma kyseisen värin kuutioista pakenee taistelusta. Tyhjän sivun heittämällä voi siirtyä viereiselle alueelle, mikäli se ei ole pelkästään vihollisen hallussa.

Noppien heittäminen on mukavaa ja niiden avulla voidaan helposti kuvata joukkojen välisiä eroja. Esimerkiksi britit ja ranskalaiset eivät koskaan pakene ja he osuvat 50% todennäköisyydellä. Patrioottien ja lojalistien nopista löytyy puolestaan kaksi kappaletta kaikkian mahdollisia vaihtoehtoja, joten he pötkivät pakoon kohtuullisen usein. Alkuperäiskansat, saksalaiset palkkasoturit ja siirtokuntien armeijan joukot sijoittuvat jonnekin näiden kahden edellämainitun välimaastoon.

Viihdyttävä ja upean näköinen peli

1775 iski todella hyvin minun pelihermooni. Se on nopeasti etenevä ja viihdyttävä peli, jossa ei tarvitse näperrellä yksityiskohtien parissa. Olo on kuin kenraalilla, joka siirtelee joukkoja taistelusta toiseen ja toivoo että nämä suoriutuvat koitoksista kunnialla. Joukkojen asettelulla on merkitystä, eikä esimerkiksi tärkeitä puolustuspaikkoja kannata antaa helposti pakenevien patrioottien tai lojalistien puolustettavaksi.

Myös pelin ulkonäköä on pakko hehkuttaa. Paksu ja suuri kartta on selkeä ja osavaltiot on erotettu toisistaan eri väreillä ja paksuilla rajaviivoilla. Kun tähän vielä lisätään joukkoja kuvaavat värikkäät kuutiot, on tuloksena todella näyttävä paketti.

Faktat 1775: Rebellion -pelistä

Suunnittelija: Beau Beckett, Jeph Stahl

Julkaisija: Academy Games (2013)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat erittäin helpot. Noin kuuden sivun mittaiset säännöt oppii nopeasti.

Onnen vaikutus: Korttien nostamisessa ja noppien heittämisessä on onni mukana. Mistään tuuripelistä ei ole kuitenkaan kysymys, sillä taitavat pelaajat osaavat minimoida riskit.

Vuorovaikutus: Pelaajat ovat jokaisella vuorolla toistensa kimpussa, joten vuorovaikutusta on pelissä jatkuvasti.

Teema: Sotaisa teema välittyy pelistä hyvin, vaikka joukkoja kuvataan abstraktisti kuutioilla.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä.

Kieliriippuvuus: Säännöt ovat englanniksi ja korteissa on englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, mutta toimii parhaiten kahdella tai neljällä pelaajalla.

Pituus: Noin 60–90 minuuttia