Vuosi 2023

Vuosi 2023 oli loistava pelivuosi. Löysin uusia suosikkeja ja vanhat lempparit saivat uusia huikeita lisäosia. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi oppia kaksitoista uutta peliä ja aika nopeasti huomasin että tavoite oli älyttömän helppo. Uusia pelejä pelasin lopulta 113. Lautapelioppaalle kirjoitin hurjan paljon arvosteluita ja hyppäsin myös meidän Instan puikkoihin. 

Isoin asia vuodessa 2023 oli oman lautapelin kehittäminen. Omaa peliä tuli pelattua todella paljon erittäin monenlaisessa seurassa. Trollius’n Roll on pelin nimi ja lupaan kertoa sen tekoprosessista ja julkaisijan etsimisestä kunhan saadaan se ensin kauppoihin. Toivon, että syksyllä sen voi jokainen ostaa omakseen. 

Päivitin oman top 20 -pelien listani. Neljän kärki pysyi samana, mutta kiitos Arnakin lisäosan ansaitsi Arnak ykköspaikan tänä vuonna. Toisena on Ark Nova, kolmantena jatkaa viime vuoden tapaan Underwater Cities ja nelosena edelleen The Paladins of West Kingdom. Wingspan koki karun pudotuksen sijalta viisi aina sijalle 14 saakka. Syy tähän on varmaan oma kyllästyminen: peliä on tullut jossain kohtaa pelattua liikaa. Viidennen sijan nappasi tänä vuonna Meadow, joka oli minulle uusi tuttavuus ja rakkautta ensisilmäyksellä. Meadow’n mekaniikka on ihana ja kuvitus on kaunis. 

Kuudentena on myös minulle uusi tuttavuus Cascadia. Ensimmäinen pelikerta ei mennyt putkeen, sääntöjen kanssa oli isoja ongelmia. Toinen pelikerta pelasti ja ihastuin peliin paljon. Pääsin pelaamaan myös lisäosaa, joka toimii loistavasti. Seitsemäs peli on myöskin minulle uusi The Quest for El Dorado, ostin pelin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi, kun itse ihastuin siihen niin paljon. Joulupukki toi sitten lisäosan Heroes & Hexes. El Doradoa olen jo pidempään tahtonut pelata ja kannatti ehdottomasti. Perhepeliksi se on todella hyvä ja kyllä tätä tulee myös aikuisten kesken pelattua. 

Uudet pelit pärjäävät, sillä kahdeksantena listalla on Forest Shuffle. Tätä halusin testata siitä hetkestä saakka kun tähän ensimmäisen kerran törmäsin; nyt pohdin, pitäisikö tämä vielä ostaa omaksi. Yhdeksäs peli herätti vahvoja negatiivisia ajatuksia, koska kyseessä on seurapeli, joista en yleensä tykkää. Stella: Dixit Universe voitti kuitenkin ennakkoluulot ja osottautui erittäin hyväksi seurapeliksi. Perus-Dixit on ok, mutta Stella on huippu. Kätevää, kun kaikki Dixitien kortit käyvät tähän versioon.

Vieläkin lista jatkuu minulle uusilla: kymmenes on Earth, jonka kansi on ehkäpä yksi kauneimmista lautapelien kansista. Earthissa minua vaivaa vain korttien nosto aina pimeänä, kaipaisin Ark Novan tai Wingspanin tyylistä avointen korttien nostoa. Mutta hyvä peli ja ulkonäkö saa ison plussan. 

Viime vuoden seitsemäs on tipahtanut listalla yhdenneksitoista. Nidavellir maistuu aina eikä kyllästymistä näy. Myös Second Chance on vähän tipahtanut, viime vuonna se oli kahdeksantena, nyt se on 12. Second Chance on meillä saanut lempinimen ”pyyhittävät puuhat”-peli, nimi johtuu laminoiduista lapuista ja pelaamme pyyhittävillä tusseilla. Second Chance ansaitsee paikkansa listalla ja oli viime vuonna pelatuin perhepeli. 

The Crew on sijalla 13, viime vuonna tämä yhteistyöpeli löytyi sijalta 11. The Crew on harvoja yhteistyöpelejä, joista tykkään. Sijalla 14 oli jo mainittu Wingspan. 15. sija kuuluu Next Station: Tokyo -pelille, jonka vuoksi viimevuotinen Next Station: London tippui listalta pois. Peli on lähes sama, mutta Tokyo on taktisempi ja siksi omaan makuun parempi kuin London. Sijalta 16 listalta löytyy piirtelykissat eli The Isle of Cats: Explore & Draw. Tämä tiputti klassikkokissat kokonaan pois listalta. Tykkään tästä versiosta selvästi alkuperäistä enemmän, eivätkä molemmat listalle mahdu. 

17. sija on menee Viscounts of the West Kingdomille. Vähän mietin sijan nostamista, koska lisäosa paransi peliä ellei peräti korjannut sen. En pelaa tätä enää ollenkaan ilman lisäosaa. 18. sijalta löytyy Boomerang: USA, oma lempparini Boomerang-perheestä ja koska viihdyn kuponkipelien ääressä, tämä kuuluu ehdottomasti minun listalle kevyenä kivana kuponkipelinä. Laskua viime vuodesta on kuitenkin monta sijaa. Saa nähdä, pystyykö Boomerang pysymään listalla vielä ensi vuonna. 

Sijalla 19 on Lords of Waterdeep, joka on yksi ensimmäisiä pelejä, joita olen perhepelien jälkeen pelannut. Minulle tämä on siis klassikko. Lisäosan kanssa, luonnollisesti. Viimeisenä listalta löytyy meidän lasten supersuosikki Kluster, nopea ja hauska magneettipeli. 

Perheen kanssa pelattiin 458 erää yhteensä 60 eri peliä. Tähän vielä lisäyksenä, että ihan kaikkia lasten pelejä en ole tilastoinut, muun muassa Eläinpyramidi ja UNO on jätetty pois tilastosta. Perhepeleissä H-indeksini on 10, eli ollaan vähintään kymmentä eri peliä pelattu kaikkia vähintään kymmenen kertaa. 

Livepelejä on tullut pelattua 559 erää yhteensä 147 eri peliä. H-indeksi on 11. Eniten on pelattu omaa prototyyppiä Trollius’n Roll, joka muuten toivottavasti tulee tänä vuonna kauppoihin! No Thanks!, The Crew ja Triqueta ovat kaikki saaneet paljon pelikertoja kiitos lyhyen keston. Arnakia on pelattu molemmilla lisäosilla. Uudemman lisäosan kampanja on kahdesti pelattu läpi ja se oli kyllä hyvä. 

Netissä pelikertoja on tullut huimat 1641, 75 eri peliä. Nettipelin H-indeksi on 26. Pelaan netissä paljon, aina ei ole peliseuraa tarjolla ja ennen tylsät bussimatkat on nykyään leppoista pelailua. 

Kun kaikki kolme (perhepelit, livepelit ja nettipelit) iskee yhteen on pelikertoja siis 2658 ja H-indeksi on 34. Vuoteen mahtui 205 eri peliä, näistä minulle uusia oli siis 113. Voinee siis hyvin sanoa, että tämä harrastus on vienyt minut jo aika syvään päätyyn. 

Vuosi 2023 vaikuttaisi olevan niin fiilisten kuin statistiikan osalta hyvällä tolalla. Räpläilen pelikertoja tilastoihini jo viidettä vuotta melkein aktiivista lautapeliharrastusta aloitettuani, joten mainittakoon, että vuonna 2023 on tullut pelattua 149 erilaista peliä (joista 85 uusia minulle) noin 400 kertaa, yhteensä noin 550 tunnin edestä. Nykyisessä peliporukassani olen päässyt lähes joka viikko tutustumaan uusiin peleihin, joka selittää tuon lukeman. Lisäksi monet uutuudet eivät malttaneet olla verottamatta omaakin kukkaroa, vaikka osallistun joukkorahoituskampanjoihin nykyään enää vain harvakseltaan (niiden järkyttävästi nousseiden toimituskulujen vuoksi) ja tila alkoi hupenemaan niin, että paljon pelejä sai lähteä omasta kokoelmasta.

Pelien omistamisen ja tilastojen edelle menee lopulta lautapeleistä saatava kokemus, joka on varsinkin hyvässä seurassa harrastukselle arvokasta, myös meikäläisen kaltaiselle soolottajalle kissojen kanssa. Päätin summata viime vuoden pelit jakamalla ne kolmeen erilaiseen listaan sekä tavoitteita ajatellen ekstraksi yhden listan melkein unohdetuista helmistä. Mittaan tässä yhteydessä pelien kulutukset pelikerroista kertyneiden aikojen perusteella.

Top 5 parhaat uutuudet vuosimallia 2023

Olen pelannut tähän asti lähes 20 vuonna 2023 ilmestynyttä peliä ja suurin osa niistä ovat olleet mukiinmeneviä ja vaikeita valita alla olevalle listalle, saati järjestellä, joten tästä päätellen pelivuosi on ollut ainakin omasta mielestäni hyvä. Jotta saan parhaat helmet nostettua esille, tämä on jutussa ainoa reittaukseeni perustuva lista. Ulkopuolelle jäi muun muassa Earth, joka hypestään huolimatta oli vaisu pistesalaattipeli luontoteemalla, vaikka tätä kylläkin arvostetaan muualla. Lisäksi Solar 175 on ollut legacy-peliksi lähes yllätyksetön ja muutoksia tapahtuu niukasti, vaikka peli nousi pelatuimpien joukkoon.

5 Final Girl (Season 2). Kun sosiaalista peliseuraa puuttui, tämän temaattisen soolokauhun kanssa jaksoin viettää illasta toiseen, jolloin Final Girl kiilasikin tunneissa mitattuna vuoden pelatuimmaksi peliksi. Kaikki 10 filmiboksia tuli vähintään kokeiltua ja lasken tämän listaan, koska hyviksi todetut Season 2:n filmiboksit tulivat viime vuonna sekä bäkkääjille että kauppoihin. Pelisarja ilmestyi muutenkin Suomen markkinoille lähinnä viime vuoden alussa.

4 Expeditions. Oli vaikea valita tämän ja Evenfallin väliltä, jotka molemmat käyttävät hyödyksi monikäyttöisiä kortteja. Vaikka Expeditions ei Scythen tavoin ole kovin temaattinen, se tunnelma on vaan ollut todella hienoa joka pelikerralla ja tykkään korttien kuvituksesta. Peli itsessään saattaa kompastella balanssissa, mutta se ei niin harmita, on tätä aina kiva pelata.

3 Life of the Amazonia. Jos haetaan vuoden parasta luontoteemaista peliä, niin tämän heräteostoksen valintaa ei tarvinnut katua. Peli on kuin sekoitus Cascadiaa eläinten sijoittelun ja kansallispuiston rakentelun osalta sekä hieman Dominionia muistuttavaa pakanrakennusta, tosin Life of the Amazoniassa kehitellään pakan sijasta pussiin arvokkaampia resursseja. Lopputulos on fillerin sijaan hieman raskaampi, mutta helposti ymmärrettävä ja kuitenkin monipuolista lautaa nätillä teemalla eläinnappuloineen.

2 Great Western Trail: New Zealand. Uusi-Seelanti on GWT-varianteista keihäänkärkeä Argentiinan jälkeen. Junaraiteet saivat väistyä merireittien tieltä ja tässä on aikaisempiin nähden enemmän erilaisia kortteja, jotka piristävät peliä kummasti ja tekevät jokaisesta pelikerrasta uniikin.

1 Tamashii: Chronicle of Ascend. Tässä cyberpunk-teemaisessa post-apokalyptisessä seikkailupelissä on jotain erilaista, mitä olen soolopeleiltä hakenut, ei siis pelkkää dudeja kartalla nopanheittelyllä. Jokaisella pelaajalla on alusta, jonka päällä ohjelmoidaan datatokeneilla haluamiaan asioita, joskin rajallisesti kyvyistä riippuen. Pelihahmon kehot tuovat paljon vaihtelua peliin ja skenaariot ovat mielenkiintoisia, jotka päätyttyään avaavat seuraaviin peleihin uusia asioita, vaikka tämä ei ole kampanjapeli. Moninpeliä en ole vielä pelannut ja tätä voi pelata niin yhteistyönä kuin myös kilpailullisesti, mutta soolosarjassa tämä kiri parhaaksi peliksi viime vuoden pelattujen osalta.

Top 5 kulutetuimmat uutuudet, jotka eivät ole vuosimallia 2023

Seuraavaksi kaivetaan tilastoista, paljonko olen vuonna 2023 käyttänyt elämästäni aikaa vanhempiin uutuuksiin, eli poislukien saman vuoden uutuudet (BGG:n vuosien mukaan). Tämä tuli mieleen siitä, kun vuoden 2023 listaan tulisi kuitenkin myöhemmin kaikennäköisiä lisäyksiä, jos olisin ehtinyt paneutua niihin aiemmin. Tosin nyt otetaan mittaa arvosanojen sijaan tunneista.

5 Fallout. Keväällä tuli testattua tätä hienon videopelisarjan innoittamana ja onhan tämä kivaa seikkailua ennen kaikkea soolo- ja kaksinpelinä. Sanotaan vielä, että Atomic Bonds on pakollinen lisäri tähän, koska peruspeli on kilpailullinen ja liian tuuripitoinen sellainen, jos siinä kukaan voittaa. Tosin nelinpeli ei saanut lisäristä huolimatta kovin hyvää vastaanottoa ja oli ainakin itselleni turhankin helppoa.

4 Frostpunk. Tässä dystooppiseen vaihtoehtohistoriaan, videopeliin perustuvassa yhteistyöpelissä rakennetaan yhteisöä, joka yrittää selvitä seuraavasta ydintalvesta generaattoria hyväksi käyttäen. Lautapeliversiossa tuntuu olevan hirveästi setuppia ja purkua varsinaiseen peliin nähden, vaikka pelisessiot ovat olleet 3–6 tunnin mittaisia. Yhtäkään peliä ei olla voitettu, vaan aina sairaus, kapina tai epätoivo yllättää jossain välissä. Pelaajien roolit ovatkin syystä jaettavissa, sillä tässä on ainakin kymmenen eri träkkeriä ja erinäisiä kortteja seurattavana.

3 John Company: Second Edition. Tämä peli, jossa ajetaan Englannin Itä-Intian kauppakomppaniaa taloudelliseen ahdinkoon, taitaa olla vuoden raskain ainakin säännöiltään (ja pituudeltakin, jos konkurssi ei yllätä tarpeeksi aikaisin). Hauskuustekijät ovat kuitenkin alkaneet aueta pikkuhiljaa ja tähän olisi joskus tarkoitus vielä palata monipuolisemmin, esimerkiksi eri firmojen käyttö ja pidemmät skenaariot kiinnostaisivat.

2 Undaunted: Stalingrad. Lähdimme kokeilemaan tätä pelisarjaa suoraan tästä ja saatiin pelattua läpi ennen vuodenvaihdetta. Ja voi pojat, en muista pelanneeni niin hyvää kampanjaa, kuin mitä Stalingrad tarjosi raa’alla rintamallaan. Tätä oli suoraviivaista oppia ja skenaariot ovat nopeita, eivätkä ne ole pitkästyttäneet pätkääkään. D10-nopat pitävät huolen tuurielementeistä, mutta pakanrakennusmekaniikka on kiva ja kampanjan systeemi vahvistaa sitä pelin edetessä. Jokaisella osapuolella on oma kirjansa, jossa on niin lorea kuin myös seuraavaan skenaarioon liittyvät tiedot.

1 Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated. Pelasimme tämän nelinpelinä kokonaisuudessaan viime vuoden aikana. Omaan makuuni tässä on välillä liikaa lorea luettavaksi vuorojen välissä (ja se selittää myös korkean peliajan), mutta pelillisesti tämä kolisi sen verran ainakin itselläni, että oli oikein toimiva paketti.

Top 5 vanhassa vara parempi

Sitten haluaisin muistella, mitkä vanhemmat pelit pääsivät uudestaan viettämään eniten aikaa pöydällä. Lista kuvaa hyvin mieltymyksiä henkilökohtaisista kestosuosikeista, joiden hankintaa voidaan laskea onnistuneiksi minun tai kaverien omistamien pelien kohdalla.

5 Dune: Imperium. Tässä pelissä teemalla tuntuu olevan vähän sijaa, mutta mekaniikat ovat sen verran kiehtovat, että se ei itseäni häiritse. Pakanrakenteluna Imperium on keihäänkärkeä, sillä kortit kiertävät pakassa tiuhaan ja ovat kiinnostavan monikäyttöisiä. Listalle tämä tuskin olisi noussut ilman sen lisäosia, joista minun lemppari Immortality sisältää muun muassa tutkimusradan ja kiinnostavan tavan kombottaa kortteja.

4 Ark Nova. Kun ostin tämän vuonna 2022, tästä irtosi tunteja toiseksi eniten samana vuonna. Nyt 2023 tämän pelaaminen on laantunut, mutta jaksoi silti ponnistella tähän listaan. Uusin Ark Nova: Merimaailmat -lisäosa uudistaa peliä mukavasti eläinten valikoiman ja varsinkin toimintakorttien osalta asymmetrisiä pelejä varten, mutta kerkesin testaamaan sitä vain kerran.

3 The Quest for El Dorado. Tästä El Doradon kaupungin etsimiseen sijoittuvasta Reiner Knizian pakanrakennuspelistä tuli taattu lanipeli LanTrekeillä ja vuosi 2023 oli muutenkin tämän pelin kohdalla kulta-aikaa, vaikka en vielä ehtinyt pelaamaan uusinta Dragons, Treasures & Mysteries -lisäosaa. Aiemmat lisäosat Heroes & Hexes ja Dangers & Muisca parantavat peliä paljon, varsinkin jälkimmäinen merkittävästi muun muassa temppelien ja uusien maastolaattojen myötä antavat seikkailun tuntua, kun temppelit ovat ripoteltu sinne sun tänne.

2 Great Western Trail: Argentina. Vaikka GWT on ollut jo aiemmin tuttu, aloin pikku hiljaa kiinnostumaan koko sarjasta vasta myöhemmin Argentiinan tultua. Se on aloittelijoille ehkä vaikeampi hahmoteltavaksi varsinkin laivojen ikonigrafian takia, mutta vanhemmasta pelistä tykänneille siinä on mukavasti uusia twistejä ja tästä pelistä alkaen hahmotyyppejä on peräti neljä. Itselleni riittää kuitenkin yksi variantti kokoelmaani ja tämä sai väistyä Uuden-Seelannin tieltä hyllystäni.

1 ISS Vanguard. Yllätyin, että vuoden 2022 kulutetuimpien listaykkönen pääsi tämänkin listan kärkeen, vaikka en vieläkään olen pelannut kampanjaa läpi. Tosin loppusuoralla ollaan ja alkuvuodesta pitäisi tulla tähän lisää pelattavaa lisäosien myötä, joten voi olla, ettei tämä jää tähän. Mekaniikat pohjautuvat ankeihin skillitesteihin erilaisilla nopilla, mutta ship phase on terapeuttista ja avaruusseikkailu pitäisi aina olla jännittävää, eikö? Tämä peli toteuttaa hyvin asioita varsinkin teema edellä, jota sovellus kohentaa ääninäyttelyllä.

Top 5 helmet, joiden viime kerrasta on liian kauan

Lopuksi selasin vielä, mistä olen jäänyt kaipaamaan uusintoja, mutta en ole päässyt vuonna 2023 pelaamaan.

5 Dune. Viime aikoina on tullut pelattua euromaisempia Duneja (Imperium ja Uprising) muutamaan otteeseen, mutta olisi joskus mukava palata siihen varsinaiseen temaattiseen peliin, joka aikoinaan herätti kiinnostusta Frank Herbertin kirjallisuutta kohtaan.

4 Arkham Horror: The Card Game. Okei, tämä on poikkeus listalla, mutta oli pakko mainita yhdestä demopelistä huolimatta. Tämän myötä alkoi palata kiinnostus rakentaa uutta pakkaa jollekin kampanjalle nähdäkseni, kuinka nopeasti hahmoni hulluus koituu kohtaloksi. Tosin kaksi sykliä pelanneena voisin koittaa pakan korttien parantelujen lisäksi nostaa voittotavoitteita poimimalla pussista jotain muutakin, kuin lonkeroita. Lisäksi itselleni aivan mystinen Path to Carcosa on odottanut pelaamista.

3 7th Continent. Tätä on aikoinaan tullut pelattua jopa 40 tunnin edestä ja jokainen reissu on päättynyt kuolemaan. Pelimaailman miljöö on kuitenkin jotain ainutlaatuista, jota en ole vielä halunnut laittaa suoraan myyntipinoon, sen sijaan mantereesta on vielä paljonkin kirouksia edessä.

2 Clash of Cultures: Monumental Edition. Civilization: A New Dawn (lisäosan kanssa) oli aikanaan ihan kiva erityisesti rondellimekaniikan ansiosta. Sivilisaatiopeleistä Clash of Cultures on kuitenkin se, missä on pakko saada se “vielä yksi vuoro” ja innostuin perään pelata erän Civ6:ta (jopa läpikin). CoC:ME:ssä on toteutettu teknologiapuu hienosti ja kartta dudeineen ja rakennuksineen antoivat videopelimäisen tunnelman positiivisella tavalla.

1 Endless Winter: Paleoamericans. Kerhomme yhteinen Kickstarter-hanke sai ilmestyessään muutaman pelin verran tuulta alleen, mutta on varsinkin nelinpeliksi aloittelijoiden kanssa pitkähkö (huom, tästä on tullut peliaikaa lyhentävä variantti, jossa kolmannen työläisen saa käyttöön vasta kolmannen kierroksen alussa). Endless Winter on kuitenkin Arnakista tykänneenä itselleni todella mukiin menevä ja tähän olisi mukava palata jossain vaiheessa. Mielellään pelaisin joskus samalla tulleiden suurimpien lisäosien kanssa.

Vuosi 2023 oli edellisvuosien tapaan pelirikas. Pelattua tuli paljon ja eri ihmisten kanssa. En itse harrasta pelikertojen tilastointia tai muutakaan datan keruuta, joten tiukkojen lukujen sijaan tiivistän vuoden viiteen yleishuomioon.

Nämä asiat jäivät mieleen pelivuodesta 2023!

Parhaimmat pelit

Vuoden pelejä olivat Barrage, Challengers! ja My Island. Olen näistä kaikista kirjoitellut arvostelut Lautapelioppaaseen, eikä niihin ole hirveästi lisättävää. Barragen tulevaisuus on hieman epävarma, sillä pelin armottomuus ei vakiopeliporukkani kaikkia jäseniä ole miellyttänyt. Myöskään My Islandiin tuskin tulee heti palattua kampanjan läpäisyn jälkeen, mutta Challengersille povaan kestosuosikin viittaa. On se vaan nerokkaan hauska peli.

Loppuvuoden paluuhitti oli Dune: Imperium. Peruspeli on harmillisen keskeneräinen ja jopa turhauttava peli, mutta Rise of Ix -lisäosa nostaa pelin uusiin korkeuksiin. Tuntuu, että olen vasta raapaissut pelin strategista pintaa, ja kutkuttavia oppimiskokemuksia on vielä edessä. Uskoisin Dune: Imperiumin ja sen sisarpelin Dune: Imperium – Uprisingin olevan vuoden 2024 pelatuimpien pelien joukossa.

Extrakehut annan Forest Shufflelle, jota on tullut Board Game Arenassa pelattua lähemmäs sata erää. Pelin tasapaino-ongelmista on puhuttu paljon, mutta minusta Forest Shufflen pelaaminen on silti mielekästä. Hieno hieno peli. Parasta mitä noinkin yksinkertaisesta korttimekaniikasta voi saada irti.

Vähemmän peliostoja

Jos arvostelukappaleita ei huomioida, ostin vuonna 2023 vain neljä peliä. Niistäkin kaksi poistui kokoelmasta saman vuoden aikana. Ylipäätään pelimakuni on tarkentunut. Huomaan tutkivani pelejä enemmän ennakkoon ennen ostopäätöstä, ja yhä harvempi peli ylittää hankintakynnyksen.

Tämä on pelkästään hyvä asia. Hyllytila on rajallista, liika materia pahasta ja kaikkia pelejä ei vain tarvitse omistaa. Oma pelikokoelmani kattaa tällä hetkellä noin 50 peliä, joka on oikein passeli määrä. Kirjastosta saa aina lainattua ja riittää, että peli löytyy peliporukasta.

Pelihankintojen vähyys ei toisaalta näkynyt pelattujen uusien pelien määrässä. Uusia pelejä tuli pelattua paljon. Jopa niinkin, että viime vuosien suosikit jäivät pahasti paitsioon. Lost Ruins of Arnak ja Ark Nova sentään pääsivät pöydälle usein, mutta esimerkiksi Brass: Birmingham ja Great Western Trail jäivät yhteen pelikertaan. Olenkin huomannut, että raskaiden pelien osalta säännölliseen pelikiertoon mahtuu vain rajallinen määrä pelejä, ja ne syövät peliaikaa toisiltaan.

Peränteen Pelimestaruus

Vuodesta 2022 asti olemme kokoontuneet ystäväporukan kanssa kaksi kertaa vuodessa Ähtärin metsiin, Peränteen kylään, mittelemään lautapelimestaruudesta. Viikonlopun aikana pelaamme turnauksen ennaltasovituilla peleillä, laskemme sijoituspisteet ja lopuksi palkitsemme parhaiten suoriutuneen pelaajan Peränteen kiertopalkintopokaalilla. Viikonloppuun kuuluu tietysti myös paljon hyvää ruokaa, saunomista ja kasa turnauksen ulkopuolisia extrapelejä. Laatuaikaa siis parhaimmillaan.

Loppuvuoden 2023 turnauksessa oli mukana viisi peliä: It’s a Wonderful World, Ra, Challengers!, Five Tribes ja Ticket to Ride: Rails & Sails. Parin omalta osaltani heikosti pelatun turnauksen jälkeen oli viimein vuoroni loistaa. Neljä osakilpailuvoiton ja yhden kakkossijan jälkeen mestaruuspokaali kulkeutui kotiin Tampereelle. Saa nähdä miten mestaruuden puolustaminen keväällä onnistuu.

Mieleenpainuvin pelikokemus

Vuoden upeimman pelikokemuksen koin kevään 2023 Peränteen turnauksessa. Turnauspeliksi oli valittu Reiner Knizian klassikko Taj Mahal, joka on omia suuria suosikkejani. Taistelin turnauksen voitosta vielä tässä vaiheessa, mutta oli selvää, että tarvitsen Taj Mahalista voiton. Trillerin ainekset olivat valmiina.

Taj Mahal on hyvin pokerihenkinen peli, jossa täytyy tarkkaan miettiä milloin panostaa ja milloin luovuttaa. Peli on tunnettu siitä, että siinä voi tuhlata ison määrän kortteja voittamatta mitään. Kun taisteluun lähtee, niin pitäisi uskaltaa lopettaa ajoissa, koska erikoisesti aiemmin lopettanut pelaaja voi jopa voittaa enemmän kuin todellinen voittaja. Taj Mahal on 70 minuuttia täyttä psykologista kidutusta ja Knizian paras peli.

Alusta loppuun hikoilin, luin vastapelaajia, säilytin hermoni ja varoin tuhlaamasta korttejani turhiin taisteluihin. Siitä huolimatta alku meni karmeasti ja olin johtavaa pelaajaa yli 15 pistettä perässä. Keskityin ja toiseksi viimeisellä kierroksella kärsivällisyys palkittiin, kiilasin niukkaan johtoon ja pidin asemani loppuun asti. Harvoin voitto on tuntunut noin hyvältä. Takki oli tietty aivan tyhjä Taj Mahalin jälkeen, ja lopputurnaus meni metsään.

Lautapelioppaaseen kirjoittaminen

Parhaiten vuodesta jäi silti lopulta mieleen päätös kirjoittaa Lautapelioppaaseen säännöllisesti.

Olen lukenut Lautapeliopasta yli 15 vuoden ajan, ja tuntuu hienolta kirjoittaa sivustolle, joka on merkinnyt itselle niin paljon. Tänä kevyen videoviihteen aikakautena on ilo huomata, että tekstipohjaiselle sisällölle on yhä kysyntää. Nautin itse suunnattomasti tekstien hiomisesta ja erilaisten kirjoitustyylien kokeilemisesta, ja Lautapeliopas on hieno alusta siihen – etenkin, kun pääsee kirjoittamaan itselle rakkaista aiheista.

Suuret kiitokset päätoimittaja Mikolle, joka on tätä sivustoa yli 20 vuotta pyörittänyt.

Vuosi 2023 oli taas yksi merkittävä vuosi lautapelaamisen kannalta. Yksivuotias lapsi aiheutti kotona pelaamisen merkittävää vähenemistä. Toisaalta taas löysin uuden peliporukan, joka osoittautui mainioksi. Uuden porukan kanssa pelattiin käytännössä joka viikko vähintään kerran. Soolopelaaminen lisääntyi myös aikaisemmista vuosista.

Erilaisia pelejä pelasin 62 kappaletta vuonna 2023, joista minulle uusia oli 36, eli yli puolet peleistä oli minulle uusia. Toisaalta myös 11 peliä pelasin vähintään 5 kertaa viime vuoden aikana. Ajattelin listata vuoden 2023 pelatuimmat pelini, tästä saa parhaiten kuvaa millaisista peleistä pidän ja millaiset pelit saavat peliaikaa.

10 Root (6 pelikertaa). Root koki vuonna 2023 uuden tulemisen. Pelasin Rootia ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Silloin en oikeastaan lainkaan pitänyt pelistä. Tämä johtui toki paljon siitä, että silloinen peliporukka ei oikein pitänyt konflikteista. Nyt uuden peliporukan kanssa Root nousi kertarysäyksellä arvosanasta 6 arvosanaan 9. Totaalisen asymmetrinen, mukavan kaoottinen ja valloittava kuvitus tekee pelistä todella hauskan, erityisesti isolla porukalla. Root opetti minut välttämään konflikteja sisältäviä pelejä vanhan peliporukan kanssa.

9 Azul: Queen’s Garden (6 pelikertaa). Tätä pelattiin puolisoni kanssa alkuvuodesta kahdestaan. Alkuperäisen Azulin kanssa tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä. Queen’s Garden on kuitenkin toimiva ja nopeahko kuvioiden rakennuspeli. Pisteytys on vähän erikoinen, joillekin voi aiheuttaa analyysihalvaushaasteita enkä oikein tiedä suosittelisinko tätä kenellekään. Meilläkin jäi alkukevään jälkeen kokonaan hyllyyn unholaan.

8 Expeditions (7 pelikertaa). Tämän sain arvostelukappaleeksi loppukesällä. Scythen jatkoksi mainostettu Expeditions on hyvä peli, vaikkei sillä Scythen kanssa olekaan mitään muuta yhteistä kuin teema ja kuvitus. Vaikkei Scytheä juurikaan muistutakaan, Expeditions on pelinä mainiota toimintojen ja korttien pelaamisen optimointia. Tämä on selkeästi parhaimmillaan 1–3 pelaajalla. Viidellä pelaajalla en edes pelaisi. Pelaajien välinen vuorovaikutus on myös hyvin vähäistä, eli jos sitä kaipaa kannattaa valita suoraan joku muu peli. 

7 Scythe (8 pelikertaa). Sopivasti listassa heti Expeditionsin perään! Scythe on heti alusta asti ollut minun lempipelejäni, eivätkä useat kymmenet pelikerrat ole vieläkään sitä hälventänyt. Scythe toimii tilanteessa kuin tilanteessa ja porukalla kuin porukalla! Vielä en ole Scythen kanssa huonoa menestystä kohdannut. Edes peliporukan koolla ei mahdottomasti ole väliä, vaikka parhaimmillaan peli onkin viidellä pelaajalla. Kahdestaan on hiukan liikaa tilaa, mutta me otamme Automan mukaan kahdestaan pelatessa korjaamaan tilanteen. Mahtava moderni klassikko!

6 Heat: Pedal to the Metal (9 pelikertaa). Jos pöydässä on viisi tai kuusi pelaajaa ja peli täytyy saada pelattua tunnissa, on Heat usein valintani. Suosikki kilpa-ajopelini ja ylipäätään mainio peli. Kiinnostavaa nähdä, mitä uusi lisäosa tuo tullessaan! Heat on nopea pelata, toimii millä tahansa pelaajamäärällä loistavan bottimekaniikan ansiosta, on todella näyttävä Vincent Dutrait’n kuvituksen ansiosta ja sisältää erilaisia moduuleja, joilla tuodaan vaihtelua peleihin. Jos haluat vauhtia ja vaarallisia tilanteita on Heat: Pedal to the Metal oikea valinta!

5 Ark Nova (10 pelikertaa). Viime vuosien supersuosion saavuttanut Ark Nova pitää pintansa myös minun pelikierrossani. Tilastoin ainoastaan fyysisesti pelatut pelit, mutta jos listaisin myös BGA:ssa pelatut, Ark Nova olisi aivan varmasti selkeä ykkönen. Fyysisesti pöydälle nousemista lisäsi uusi mainio lisäosa, jota ilman en enää pelaa. Ark Nova jatkaa voittokulkuaan, enkä ihmettelisi vaikka pitäisi paikkansa BGG:n top 10:ssä todella pitkään. 

4 The King’s Dilemma (11 pelikertaa). Legacypeli, joka meillä on vielä kesken. Mahtavaa neuvottelua, juonittelua, sopimuksia ja selkään puukottamista. Hirveästi en viitsi spoilata, mutta tämä on yksi lempilautapelikokemuksistani. Toki tämä on varmasti hyvin paljon peliporukasta riippuva. Mutta jos sinulla on viiden hengen porukka, joka tykkää neuvotella ja juonitella niin King’s Dilemma on varma valinta!

3 Too Many Bones (11 pelikertaa). Kaikkien aikojen lempipelini! Valitse hahmo ja vihollinen ja aloita uusi seikkailu kehittäen omaa sankariasi voittaen eteen tulevat taistelut. Hahmon kehittäminen ja taisteluiden voittaminen on niin tyydyttävää, että luulen tämän olevan lempipelini, jos ei ikuisesti niin ainakin todella pitkään.

Too Many Bones on soolopelinä suosikkini, vaikka tänä vuonna olenkin enemmän pelannut kaksinpelinä. Taktinen taistelu on vain niin loistavasti suunniteltu! Chip Theory Gamesin tapaan Too Many Bones on ylituotettu ja kallis muovikortteineen ja painotettuine chippeineen, mutta samalla myös vaikuttava ja miellyttävä pelata komponenttien ansiosta. Vaikka Too Many Bones onkin suosikkipelini, en suosittele sitä kaikille ja jos pohdit hankkimista, kannattaa perehtyä kunnolla. Peliin on tehty paljon lisäosia, joten rahaa saa palamaan.

2 The Lord of the Rings: The Card Game (11 pelikertaa). Tämä nousee pelipöydälle hämmentävän tasaisesti. On koukuttavaa yrittää muodostaa pakkasi voittamaan välillä jopa mahdottomalta tuntuvat skenaariot ja tavoitella synergioita muiden pelaajien pakkojen kanssa. Vanhojen skenaarioiden uudelleen painaminen on helpottanut pelaamista, kun kortit ovat oikeasti saatavilla. Pelin fanikunta on myös suuri, joten kaikkiin kysymyksiin löytyy netistä vastaus. Jos korttipelit maistuvat ja Taru Sormusten Herrasta on lähellä sydäntäsi, on The Lord of the Rings: The Card Game oikea valinta.

1 Azul (22 pelikertaa). Azul on ehkä yllättävä peli numeroksi yksi, kun katsoo muuta listaa, mutta siihen on selkeä syy. Tämä peli on puolisoni lempipeli kahdestaan pelattavaksi. Itsekin pidän Azulia parhaimmillaan kahdella hengellä, ja pidän sen tuomasta vastakkainasettelusta. Azul on Scythen tapaan moderni klassikko ja tulee varmasti pitämään pintansa minunkin pelilistoillani.

Alkuvuotta hallitsi selvästi yksi peli ylitse muiden: Arnak. Työläistenasettelu yhdistettynä pakanrakennukseen Dune: Imperiumin tapaan sopii omaan makuuni erinomaisesti, ja tätä kyllä tuli pojan kanssa hakattua kerta jos toinenkin. Näennäisen vähäisellä kymmenen työläisellä peliä kohti saa tehdä useita tiukkoja päätöksiä. Olen erinomaisen tyytyväinen siitä, että tämä tienasi Vuoden strategiapelin palkinnon – sen se totisesti ansaitsi.

Myös Vuoden lastenpeli -voittaja Lankulle! on maistunut varsinkin perheen pienimmille erinomaisesti. Ja miksipä ei – peli on äärimmäisen helppo, nopea ja näyttävä. Pelin merirosvonorsut ovat lisäksi seikkailleet pitkin taloa jos minkälaisissa leikeissä. Peukku tällekin.

Syksymmällä tuli retroiltua oikein kunnolla. Järjestimme vanhojen koulukavereideni kesken viikonlopun, jossa pelasimme kymmenen vuoden tauon jälkeen Magic: the Gatheringia, Dungeons & Dragonsia ynnä muuta mukavaa. Magiciin pääsi edelleen pitkähkön tauon jälkeen helposti sisälle. Uudet teemasetit yllättivät positiivisesti – näitähän on ilmestynyt jo ties millaisilla yhdistelmillä Sormusten Herrasta lähtien. Itse pelasimme D&D-setillä, ja kyllähän luolastotutkiminen oli ihan toimiva combo Magicinkin maailmaan.

Lisää retroilua sain, kun askartelin Pandemic Legacyn kausista 1 ja 2 resetoidut versiot pelattavaksi poikani kanssa. Näitä väännettiinkin sitten tosissaan, ja hauskaa oli näin toisellakin kierroksella. Mutta voi sitä teipin ja paperin määrää, millä kaikki raaputukset ja tarrat piti alkuperäisten pelien jälkeen peittää… Ehkäpä sitä pitäisi vielä vääntää kausi 0:kin läpi jossain vaiheessa (ja ehkä siinä sivussa raapustaa jonkinnäköinen arviokin siitä), kukapa tietää.

Raskaammalta puolelta omiksi suosikeikseni nousivat Ark Nova ja Apiary. Ark Novan tiesin iskevän jo etukäteen – yhdistelmä Terraforming Marsia ja Civilization: A New Dawnin mekaniikkoja ei vain voinut pettää. Kovahan tämä on, siitä ei pääse mihinkään. Apiary puolestaan on lempijulkaisijani Stonemaier Gamesin uutukainen, ja sen myötä pääsee tekemään resurssipyörittelyä ja laattarakentelucomboja koko rahan edestä. Molempiin suosittelen tutustumaan!

Pelivuosi 2023 oli edelliseen verrattuna nousujohteinen. Pelikertoja kertyi noin puolet enemmän vuoteen 2022 verrattuna, mutta kiistaton kärkipeli oli jälleen Sagrada. Värikkäät nopat ja yksinkertainen, mutta koukuttava pelattavuus varmistavat sen, että lasi-ikkunoiden kokoamista harrastetaan niin sekä uusien että vanhojen pelikaverien kanssa. Tiukkana kakkosena on triviapelien kuningas Smart10, ja kärkikolmikkoon ehti myös loppuvuonna ensimmäistä kertaa pöydälle päässyt Wingspan.

Uutuuksia ei omaan pelipöytään päässyt Terraforming Marsin noppaversiota lukuun ottamatta, ja se onkin oikein kelpo peli. Kokeilua odottaa etenkin Dune: Imperium – Uprising sekä tuoreehko keräilykorttipeli Disney Lorcana. Uuden keräilykorttipelin aloittaminen voi olla virhe, kun Flesh and Blood -koukku on syvällä ja Magicia tuli pelattua tuhat peliä pelkästään digitaalisena, mutta se on tulevaisuuden Veetin murheita.

Itselleni uusia löytöjä olivat muun muassa emopelin kelpo tiivistys Horizons of Spirit Island, suurta menestystä nauttinut Wingspan sekä näppärä sanapeli Bananagrams. Wingspanin lohikäärmeversio Wyrmspan onkin tulevan vuoden odotuslistalla yhdessä Snowdale Designin Peacemakers: Horrors of Warin kanssa. Jälkimmäinen oli yksi viime vuoden kohokohtia, sillä pääsin ensimmäistä kertaa pureutumaan lautapelin demoversioon ennakkojutun myötä!